EU:n huippukokous sai aikaan yllättävänkin suuren kasan päätöksiä.  Etukäteen epävarmin oli Euroopan rahoitusvakausvälineen ERVV:n kohtalo. Vaikka sen pääomaa oli jo korotettu, ei rahaston uskottu estävän markkinapaniikkia Italiassa tai Espanjassa, jos sijoittajat pelkäsivät niiden ajautuvan maksukyvyttömiksi.

Esillä oli kaksi vaihtoehtoa, jotka tarjosivat pääomille lisää tehoa vivuttamisella. Ranska ajoi vakausrahastosta pankkia, jolloin se olisi saanut rahoitusta EKP:lta periaatteessa rajattomasti. Ratkaisu olisi taannut riittävästi tulivoimaa suurtenkin jäsenmaiden hätäluototukseen. Saksa ja EKP vastustivat pankkimallia, koska pelkäsivät sen johtavan holtittomaan velkaantumiseen ja inflaatioon. EU valitsikin toisen tien: ERVV:n pääomia aiotaan nostaa tuhanteen miljardiin, ja se toimii valtionlainojen osittaisena takaajana. Rahaa on aikomus kerätä myös euroalueen ulkopuolelta, pääosin Kiinasta ja öljyvaltioista, joilla valtavat valuuttareservit.

Rahasto siis kattaa sijoittajien luottotappioista tietyn osan, jos maa ajautuu velkajärjestelyyn. Sovittu malli on karsittu versio eurobondista, jossa euromaat takaisivat toistensa velat kokonaan. Mallilla on selkeitä etuja, mutta myös ongelmansa.

Toisin kuin suora luototus, takaus ei vaadi rahaa ennen kuin takaus lankeaa maksuun – ei siis välttämättä koskaan. Takausten ansiosta vakausrahastosta tulee ainakin periaatteessa ratkaisevasti iskukykyisempi kuin suoria luottoja jakamalla. Jos rahasto takaa valtionlainojen luottotappioista ensimmäiset 20 prosenttia, kattaa pääomalla viisinkertaisen summan lainoja. Jos takausaste on 10 prosenttia, vipuvaikutus on jo kymmenkertainen.

Kun  ERVV:n pääoma aiotaan nostaa tuhanteen miljardiin, 10 prosentin tappiotakaus pääoma kattaa 10 000 miljardin velat. Kuulostaa riittävältä, sillä absoluuttisesti velkaisimmalla euromaalla Italialla on velkaa vajaat 2000 miljardia. Yksikään euromaa ei järjen mukaan voi koskaan mennä täydelliseen konkurssiin eli jättää kaikki velkansa maksamatta. Sen vuoksi osatakausten pitäisi rakentaa riittävä luottamus valtionvelkoja kohtaan, mikä pudottaisi kriisimaiden korot hoidettavalle tasolle.

Suunnitelman yksityiskohdat ovat auki, mutta joka tapauksessa se sisältää selkeitä heikkouksia. Jos rahasto kattaa kaikki euromaiden velat, vastuut kasvavat valtaviksi, vaikka luotoista katetaan vain osa. Italian velkojen leikkaaminen jo kymmenellä prosentilla tietäisi 200 miljardin laskua. Suomelle riski on mahdollisten takausvastuiden ohella, että systeemi pudottaa luottoluokitustamme.

Koko järjestelmälle taas on kohtalonkysymys, kuinka markkinat ja luokittajat suhtautuvat Ranskaan. Se nauttii toistaiseksi korkeinta AAA-luokitusta, vaikka on raskaasti velkaantunut. Jos takausvastuut pudottavat luokitusta, joutuu koko ERVV heikolle jäälle, koska Ranska on euroalueen toiseksi suurin talous. Takausjärjestelmä toimii vain, jos sen takana on riittävästi AAA-luokituksen maita.

ERVV:n tuhannen miljardin löytyminen voi paljastua vaikeaksi. Euromaiden resurssit ovat nykytilanteessa hyvin rajalliset, ja ulkopuolisten maiden osallistuminen on toistaiseksi pelkkä toive.

Euromaiden ylivelkaantumisen estäminen jää yhä huteralle pohjalle. Talouskomissaarin roolia budjettivalvonnassa nostetaan, mutta mitkä hänen muskelinsa lopulta ovat? Budjettivajeet rajaava vakaussopimus on ollut olemassa euron alusta asti, mutta kukaan ei sitä kunnioittanut. Jos selkeät pelisäännöt ja rangaistukset puuttuvat, komissaarin laajennettu valta uhkaa jäädä korulauseeksi.

Pitävätkö sijoittajat takausjärjestelmää turvallisena? Arvostelijoiden mukaan tuskin, koska valtioiden velkajärjestelyissä luottoja leikataan yleensä paljon enemmän kuin 10 tai 20 prosenttia – kuten Kreikkakin todistaa.

Heti EU-kokouksen jälkeen pidetyssä huutokaupassa Italia joutui maksamaan kuuden prosentin korkoa luotoilleen. Sen perusteella takausjärjestely ei vakuuta sijoittajia. Kauaa ei Italia kestä moista korkoa, sillä Italian velka-aste on 120 prosenttia bruttokansantuotteesta. Pahimmassa tapauksessa Italia on seuraava velkasaneerattava. Sitä on pelottava ajatellakin, kun jo Kreikan saneeraus vaatii yli sadan miljardin pääomaruiskeet pankeille.

Jos takausjärjestelmä muiden päätösten ohella kuitenkin jatkossa vakauttaisi markkinat, Suomi hyötyisi toki valtavasti vientivetoisena taloutena euroalueen toipumisesta.

Osakekurssit ovat ainakin reagoineet EU:n päätöksiin riehakkaasti. Nousu on ollut niin rajua, että jo teknisin perustein uskaltaa pikku hiljaa odotella nallemarkkinan jopa loppuneen. Jos niin vei vielä tapahtuisi, niin sitten tehdään vielä yksi kunnon rysäys, ja ensi keväänä lähdetään pidempään nousuun. Nallemarkkinahan kestää tavallisesti vuoden verran, ja koettu lasku alkoi europörsseissä jo viime helmikuussa, joten puhtaasti tilastollisin perustein pohjien pitäisi olla lähellä, ellei sitä jo tehty syyskuussa.

En ole tehnyt aikoihin markkinakatsauksia. Yksi syy on, että Savolaisen Matiaksen katsaukset ovat olleet tiheitä ja perusteellisia. Toinen syy on, että en tiedä, mistä saisin liitettyä kuvaajia juttujen yhteyteen. TA-perusteiden esittely ilman kuvaajia tuntuu hiukan turhanaikaiselta, etenkin kun Matiaksella on käytössään loistavat kuvaajat – jos kohta itse käyttäisin jonkin verran eri kuvaajia. Yritän keksiä jossain vaiheessa keinon saada kuvaajia käyttööni.