Tontiinit olivat huikea eläkeinnovaatio ja lotto-huvia
Eläkejärjestelmää nimeltään ”Tontiini” (engl Tontine) käytettiin 1600-, 1700- ja 1800- luvuilla ja tuosta erittäin suositusta järjestelmästä olisi vieläkin opittavaa. Järjestelmä toimi seuraavasti:
- Eläkkeen ottajat maksoivat Tontinin järjestäjälle, yleensä valtiolle eli kuninkaalle, eläkemaksun (usein kertakorvauksena)
- Kuningas maksoi tämän jälkeen korkoa kaikille elossa oleville eläkkeensaajille (kaikki saivat saman korkosumman)
- Sitä mukaa kun eläkkeensaajat kuolivat pois niin koko korkosumma jaettiin jäljellä olevien kesken. Viimeiset saivat huikean hyvän korvauksen. Koko korkosumma jaettiin nimittäin heidän kesken tasan.
- Pääomaa ei maksettu koskaan takaisin.
Tontiineista oli etua sekä eläkkeen ottajille että Tontiinin järjestäjille:
- Eläkkeen ottaja sai eläkkeen, jonka suuruus kasvoi iän mukana samalla kun omat voimat vähenivät.
- Eläkkeen saajalla oli lisäksi mahdollisuus huikeaan voittoon jos eli pitkään. Kannatti huolehtia terveydestä.
- Eläkkeen järjestäjä (Kuningas) sai kohtuullisen edullista rahaa käyttöönsä. Rahasta piti maksaa tiettyä kiinteää ennalta määritettyä korkoa muutamia kymmeniä vuosia aina siihen asti että viimeinen eläkkeensaaja kuoli.
Tontiineista tuli huikean suosittuja niin että esimerkiksi USA:n varallisuudesta oli vuoden 1900 tietämillä noin 7,5% oli Tontinien kautta sijoitettuna. Tontiineita oli USA:ssa liikkeellä 9 miljoonaa kappletta kun koko väestö oli noin 18 miljoonaa. Ne olivat koko kansan huvia.
Tontiini tyyppisessä eläkesäästämisessä oli selviä etuja Suomen nykyiseen järjestelmään verrattuna. Terveille eläkeläisille tarjoutui mahdollisuus jatkaa työntekoa eikä eläke siitä pienentynyt. Eläke kasvoi sitä mukaa kun ikää kertyi ja työkelpoisuus heikkeni. Yksilöllä oli kaikenkaikkiaan enemmän vastuuta itsestään.
Mihin Tontiinit sitten lopulta kaatuivat? Luultavasti siihen, että niitä alettiin pitää moraaliltaan kyseenalaisina. Muiden tietyyn Tontiiniin kuuluvien eläkeläisten kuolema oli jäljelle jäävien etu. Tätä kuvaavia murharomaaneja syntyi kosolti kun aihe oli niin kutkuttavan jännittävä. Esimerkiksi sopii vaikkapa 1888 julkaistu ”The wrong box”.
Lisää tietoa:
Kuvan lähde: Wikimedia commons
Kommentit