Luin hämmästyneenä oheista Fivan tiedotetta ja siitä leivottua otsikkoa ”Fiva paljasti pankkien moraalikadon”. Onko yli 70-vuotiaitten sijoitukset tosiaankin suurin murhe maamme nykyisessä taloudessa?

Sukupolvien kuilu?

Fiva on siis keskittynyt vain ja ainoastaan yli 70 v. asiakkaiden asioihin. En ikärajaa ymmärrä. Suomessa tunnetaan parikin hyvin menestynyttä sijoittajaa, jotka säilyttivät vitaalisuteensa sadan vuoden kieppeille. Toinen oli arkkiatri Arvo Ylppö ja toinen akateemikko Eino Jutikkala.

Toisaalta Alzheimer voi alkaa jo 50 v. iässä, ja olen itse nähnyt, miten se alkoi 10 v. myöhemmin.

Sitten ikää voi tarkastella myös aivan toisella tavalla. Voivatko 30 v. lapsoset tehdä sijoituksia, kun eivät tunne ainakaan ICT-kuplaa tai tuskin edes finanssikriisiä omakohtaisesti. Käppyrän katselu ei todellakaan vastaa sitä kokemusta, kun rahaa menettää. Kieltämättä aloitin itse sijoittamisen 12 v., mutta niinpä sitten teinkin virheitä, joita olen tuossa käsitellyt.

Sopiiko Fivan ollenkaan miettiä asiakkaiden ikärajoja? Eikö olisi parempi pohtia sitä, että alle 30 v. ja yli 50 v. ikäiset pankin työntekijät ovat tehtäviinsä sopimattomia.

Seuraavaksi käsittelen Fivan mainitsemia ongelmia sivuuttamalla kokonaan sen, minkä ikäisiin ne erityisesti kohdistuvat.

Strukturoidut tuotteet

Ko. tuotteita myydään suurelle yleisölle nimenomaan jvkl:ina eli bondeina. Riskeissä mainitaan liikkeellelaskijan, siis esim. Nordean konkurssimahdollisuus. Käsittääkseni strukturoidut tuotteet ovat viime aikoina muuttuneet yhä harvemmin pääomaturvatuiksi. Kun tuote sidotaan esim. Nokian kurssiin, turvalliseksi mielletty bondi voikin menettää pääomaansa vaikka kuinka kohde-etuutensa mukana. Ongelmaa lisää se, että tuote on sidottu aikaan. Kohde-etuutena olevaa osaketta tai valuuttaa voi pitää hallussaan niin kauan, että sen myynti käy edulliseksi, toisin kuin strukturoitua tuotetta. Näitä riskejä tuskin riittävästi tuodaan esille.

Sijoitusrahastot

Kun asiakas menee suomalaiseen pankkiin kyselemään sijoittamisesta, hänelle tarjotaan varsin aggressiivisesti pankin omia sijoitusrahastoja. Niihin sijoittaessa asiakas uskoo ammattimaisen salkunhoitajan olevan häntä itseään parempi sijoittaja. Vähälle huomiolle jäävät kuitenkin seuraavat asiat, jotka kaikki liittyvät rahaston sääntöihin.

Sijoittajan pitää itse valita rahaston sektori. Japani esimerkiksi on ollut viimeiset yli 20 vuotta pääsääntöisesti heikko sijoituskohde. Sijoitettaessa Venäjään tai Kiinaan sijoittajan pitäisi pystyä arvioimaan kyseisten maitten potentiaalisesti epävakaita poliittisia oloja.

Sijoittaja valitsee ajankohdan. Syksy 2007 oli erittäin heikko sijoitusajankohta, koska kurssit laskivat maailmanlaajuisesti maaliskuuhun 2009 asti.

Rahaston menestystä verrataan aina johonkin indeksiin. Esim. vuoden 1989 lopulla Japanin Nikkei 225 -indeksi hipoi 40.000 pistettä, kun se sen jälkeen on aina ollut alempana.

Varmaan löytyy Japaniin sijoittava rahasto, joka on pärjännyt em. indeksiä paremmin, mutta varmasti sekin rahasto on esim. USA:n dollareissa laskien menettänyt arvoaan. Sijoittaja sijoittaa rahaa eikä indeksin pistelukuja!

Rahasto voidaan yhdistää toiseen rahastoon, esim. Thaimaahan sijoittava rahasto voidaan liittää koko Aasian käsittävään rahastoon, jolloin sijoituskohde muuttuu olennaisesti.

Sijoitusrahaston kuluja on hajautettu tai oikeastaan piilotettu useampaan paikkaan. Yhdessä ne muodostavat kuluerän, joka huomattavalla todennäköisyydellä hyvässäkin markkinatilanteessa syö suuren osan rahaston tuotosta ja arvonnoususta.

Turha kauppa

Fiva on moittinut myös tästä asiasta. Kun välityspalkkiot ovat promillen luokkaa, en tiedä, kannattaako noilla palkkioilla käydä turhaa kauppaa. Sen sijaan voi kysyä, haluaako pankki näyttää isoa välitysvolyymiä. Olennaisinta lienee kuitenkin pankin liian suuri usko kykyihinsä.

Hiljattain sain neuvon vaihtaa Ramirentit Cramoihin ennen Ramirentin osaria. Kun osarin jälkeen Ramirent kallistui 12 %, vasta sitten myin Ramirentia, mutta olen pidättäytynyt Cramon ostamisesta. Saamani neuvo oli siis erittäin huono.

Tee se itse

En suuremmin odottele dementiaa, mutten toisaalta viitsisi koko ikääni kähjätä yhtiöiden parissa, jotka minua usein vain hyvin vähän kiinnostavat. Kun viimeksi tein kotityöni, tulos on tuossa.

Evolution Petroleum on merkinnästäni kaksinkertaistunut. Niin on tosin moni muukin yhtiö öljyalalla, mutta Evolution Petroleumin erityispiirre on velattomuus. Se olisi alhaista öljyn hintaa kestänyt paljon kauemminkin kuin esim. itänaapurimme. Evolution Petroleum oli kokonaan oma löytöni.