Turvallisuuden palvonta ja taattu taantuma

Garry Kasparov ja Peter Thiel kirjoittivat kiinnostavan jutun FT:ssa teknisen kehityksen illuusiosta ja turvallisuuhakuisuudesta.

Pääviesti on että olemme viimeisen 40 vuoden aikana luopuneet riskejä ja tutkimusta suosivasta mielentilasta. Nyt turvaamme itseämme sääntelyllä. Sata vuotta jatkunut keksintöjä suosiva ilmapiiri on muutunut inkrementaalisia parannuksia suosivaksi.

Jos haluamme katkaista 70-luvulla alkaneen jatkuvien kuplien ja palkkastagnaation aikakauden ainoa tie on teknologia-innovatiivisuuden herättäminen henkiin. Teknologia ei herrojen mielestä tarkoita jotakin jota tapahtuu kännyköissä ja mahdollistaa söpöjen kissanpentukuvien lähettämisen kavereille samalla kuin matkustamme 100 vuotta vanhassa metrossa, vaan jokaisella teollisuudenalalla kehitysharppauksia. Olemme edelleen luonnon armoilla hurrikaanien ja maanjäristysten muodossa, eikä keinomme liikkua ole olennaisesti kehittyneet sitten 60-luvun. Ihmisen elinikä kasvaa, mutta hyvin hitaasti. 

Näin itse yhteiskunnassamme jokaisella tasolla kasvavaa turvallisuushakuisuutta. Haluamme varmistaa että vahinkoja ei tapahdu. Lisäämme ohjeistusta ja valvontaa joka tasolla. Korotamme pankkien vakavaraisuus-sääntöjä ja rajoitamme asuntolainausta. Samalla varmistamme että mikään ei muutu radikaalisti. Jos ei enää ole mahdollista ottaa suuria riskejä, suuret keksinnöt ja voitotkin jäävät saavuttamatta. Mieleen tulle lainaus (oliko se F1-kuski Fangio?): "Jos auto on täydellisesti hallinnassasi et aja tarpeeksi nopeasti."

Tämän päivän kehitystä on turvavyönkiristimien määrääminen pakolliseksi uusissa autoissa.

Tarvitsemme uutta uskoa tieteen ja teknologian mahdollisuuksiin. MIssä ovat nuoret jotka haluavat opiskella tieteitä tai tekniikkaa muuttaakseen mailmaa? Muutos lähtee yksilöistä jotka ovat vielä riskinottoon kykeneviä – ei sääntelystä, rajoituksista tai virkamiestyöryhmistä. Ennen kaikkea tarvitsemme uskoa että muutos on mahdollista.

Elämä on vaarallista – kukaan ei ole siitä vielä hengissä selvinnyt.

 

 

5 thoughts on “Turvallisuuden palvonta ja taattu taantuma

  1. Riskiä otetaan,

    Katsomme niin näiden meidän vanhojen maiden kautta. Jos menee Intiaan, Kiinaan tai vaikka Thaimaaseen niin riskinottajia ja niiden kokijoita on jo paljon. Mutta täällä meillä ei oteta riskiä jonkun takia. Syytä en tiedä, mutta tulevaisuusnäkemys puuttuu. Kirjoitin tuossa alla jotain mitä tullee käymään varsin pian. Muutosta piisaa halutaa tai ei.

    1. Uudet innovaatiot

      Olet aivan oikeassa. Ongelma on, että kaikki tieteellinen ja tekninen kehitys perustuu vallitseviin tieteellisiin teorioihin, jotka voivat pysyä samoina satoja vuosia. Newtonin mekaniikka pysyi vallassa lähes 300 vuotta ja vasta 1900-luvulla suhteellisuusteoria ja atomifysiikka korvasivat sen. Tällä hetkellä ei ole näkyvissä mitään todellista vaihtoehtoa näille teorioille, jotka tieteen ja teknologian maailmassa voivat tulla hallitsemaan satoja vuosia. Näille teorioille voimme rakentaa nykyisenkaltaista teknologiaa, jota ei olisi voitu kuvitella newtonilaisessa maailmassa. Niin kauan kuin meillä on nykyinen maailmankäsityksemme elämme pysähtyneisyyden tilassa. Siitä uudesta vaihtoehdosta ei kukaan pysty vielä edes uneksimaan, mutta kuten totesit se tulee syntymään tieteellisen tutkimuksen kautta. "Suuri harppaus" syntyy kun tieteellinen tutkimus on edennyt riittävästi ja joku "uusi Einstein" keksii miten erilaiset täysin toisiinsa liittymättömät teoriat yhdistetään jollakin pähkähullulla idealla, jota kukaan ei ymmärrä tai edes hyväksy. Tämän jälkeen menee sitten vielä vähintään 50 vuotta, että tästä ratkaisusta oikeasti kiinnostutaan.  

    2. Länsimaisesta näkökulmasta

      Aivan oikein Jarno: Turvallisuushakuisuus on länsimainen ongelma – tai ehkä pikemminkin vauraiden maiden ongelma. Esimerkiksi Japani on vähintään yhtä turvallisuushakuinen kuin Eurooppa. Kärjistääkseni: Kun on nälkä ei tiedä mistä seuraava ateria tulee eiole varaa olla ottamatta riskejä.

  2. Täsmälleen samaa mieltä

    Esim. auto ei ole oikeastaan kehittynyt mihinkään viimeseen 50 vuoteen. 4 pyörää, ratti ym. hallintalaitteet ja typerä polttomoottori. Tuntuu että ainoa mikä on parantunut on pikku yksityiskohtien viilaaminen ja niiden hypetys. Aivan totaali ajan ja resurssien tuhlausta. Edelleen polttomottorin hyötysuhde on surkea, polttoaineen sisältämästä energiasta edelleen suurin osa muuttu muuksi kuin liike-energiaksi. Ilmastointi, ABS, ajonhallinta, blaa blaa blaa.

     

    Valitettavaa on se, että näyttäis tarvittevan kunnon kriisin ja poikkeustilan jotta kunnon kehitystä voisi tapahtua. Muuten ollaan kuin ellun kanat. Tai paremminki kyllä jotain uutta kehitetään, mutta se on jotain kompleksista, aikaa ja resursseja vievää ja loppujen lopuksi melko turhaa vrt. esim kännykät ja niiden lukuisat ominaisuudet. Rahaa kääritään toki, mutta mitä merkitystä sillä on kehitykselle ?

    1. Autojen lisävarusteet

      Autojen lisävarusteita olen aina ihmetellyt. Ne ovat markkinoinnin ihmetuotteita. Ihmiset ovat valmiit maksamaan vaikka integroidusta GPS:ssästä moninverroin verrattuna erikseen myytävään ja parempaan GPS:ssään. Volvoon sai takavuosina 500 euron hintaan 2 euron lämpömittarin ja rallitarrat ne vasta hienoja ovat. Lisävarusteista puhuttaessa niin sanotaan että ne ovat "herkkuja". Nuo sähkövimpaimetko ne autosta tekee herkkuja, ehkä autot ovatkin jotain eroottisia laitteita. Pornoteollisuuskin puhuu herkuista, mutta hieman eri herkuista -:) Itse en kuitenkaan ole niin kieroutunut, että jaksaisin kiihottua edes punaisesta Ferrarista. 

Comments are closed.

Related Posts