Talouskasvun käynnistämiseen tarvittaisiin rakenteellisia uudistuksia, siitä olemme yksimielisiä. Positiivisen rakenneuudistuksen vaikutusmekanismi on yksinkertainen. Positiivinen rakenneuudistus vaikuttaa siten, että yksittäiset ihmiset saavat paremman hyödyn työn tekemisestä, yrittämisestä ja lisärvon tuottamisesta yhteiskunnan muiden jäsenten hyväksi.

Positiivinen rakenneuudistus ei tarkoita julkisen sektorin alasajoa

Tarkoittaako tämä julkisen sektorin palveluiden alasajoa? Ei tarkoita. Positiivinen rakenneuudistus voi olla sellainen, joka antaa virkamiehille, sairaanhoitajille ja muille julkisen sektorin työntekijöille paremmat kannustimet. Talous voi olla dynaaminen vaikka julkisen sektorin palveluiden kirjo on kohtuullinen. Julkisen sektorin supistamisen syyt ovat muualla.

Positiivinen rakenneuudistus tarkoittaa tulonsiirtojen pienentämistä

Julkisen sektorin merkittävin rooli ei kuitenkaan ole sen tuottamissa palveluissa vaan tulonsiirroissa. Pitkälti yli puolet julkisen sektorin budjettien yhteissummasta (eläkeyhtiöt mukaan luettuna) koostuu tulonsiirroista niiltä, jotka osaavat ja haluavat tuottaa lisäarvoa niille, jotka eivät syystä tai toisesta halua tai kykene tuottamaan rahan arvoista iloa muille. Näillä tulonsiirroilla vähennetään työn, yrittämisen ja hyvän virkamiestyön hyötyä ja siirretään hyötyä joutilaille tai hyödyttömien asioiden parissa puuhasteleville.

Meillä on ainakin kymmeniä, luultavasti satoja, yritystukia (noin 2…4 Mrd€/v), joiden funktiona on siirtää panoksia osaavilta yrittäjiltä niille, jotka vasta harkitsevat tai opettelevat tai jotka eivät osaa. Meillä tuetaan rahallisesti yksityishenkilöiden lomailua, työttömyyttä, urheilua, teatterissa käyntiä, tähtitieteen harrastusta, vanhuutta, nuoruutta, opiskelua, asumista, liikkumista, ruokailua, pienipalkkaisuutta, suuripalkkaisuutta, veronkiertoa, vakuutuksia ja kaikkea muuta mitä joku on jossain historian vaiheessa pitänyt hyödyllisenä. Hyvän rakenneuudistuksen tehtävänä on vähentää näitä tulonsiirtoja ja palauttaa työn lisäarvohyötyä työntekijöille, yrityksille ja ahkerille virkamiehille.

Kilpailukykysopimus ei ole positiivinen rakenneuudistus

Sisälsikö kilpailukykysopimus positiivisen rakenneuudistuksen? Ei sisältänyt. Siinä ainoastaan pienennettiin työtä tekevien ja yrittävien saama korvaus sellaiselle tasolle, että valtavat tulonsiirrot voidaan rahoittaa. Hallituksen kilpailukykyä parantava lakipaketti olisi ollut positiivinen rakenneuudistus. Mutta yleisradio (YLE) nimesi tuon lakipaketin ”pakkolaeiksi” ja sen mukana tuhoutui moni oikeansuuntainen lääke.

Työväen etu on sijoittajan etu

Olen ammatiltani sijoittaja ja puolustan vahvasti työtä tekevien oikeuksia lisäarvoon. Eikö tässä ole ristiriita? Ei ole. Työtänsä hyvin tekevien kansalaisten hyvinvointi on sijoittajan kannalta aivan oleellista. Aina täytyy investoida koneisiin, tuotekehitykseen, kiinteistöihin ja infrastruktuuriin. Jos sijoittajalle jää liian suuri osuus, niin tuo osuus pienenee syntyvien huonosti tuottavien yli-investointien seurauksena automaattisesti ja päinvastoin. Sijoittaja saa siis aina osuutensa ja markkinalait säätävät tuon osuuden pitkällä aikavälillä oikealle tasolle. Kun työnsä hyvin tekevien hyvinvointi kohenee, niin kasvaa myös meidän sijoittajien menestys. Me olemme samassa veneessä, työläinen ja sijoittaja. (oikealla kuva työväestön etuja puolustaneesta Karl Marx:sta ja hänen läheisistään vuonna 1864)

Valtio vahingoittaa yhteiskuntaa

Hyvän yrittäjä tuottaa palveluita ja tuotteita, joita mahdollisimman moni halajaa. Nämä laajalle leviävät tuotteet ja palvelut luovat yhtenäisiä tarpeita ja yhtenäiskulttuuria, jonka varaan yhteiskunnan integraatio rakentuu. Pääosa julkisesta budjetista (eläkeyhtiöt mukaan luettuna) vaikeuttaa tuon integraation rakentamista. Ne ottavat integraation rakentajilta (hyviltä yrityksiltä ja ahkerilta ihmisiltä) resursseja niiden käyttöön, jotka eivät osaa luoda integraatiota. Monet julkisen sektorin tuet ovat näin ajatellen yhteiskunnan vahingoittamista.