Työurat ohuemmiksi loppupäästä

 

Eläköitymiseen liittyy yksilötasolla kaksi keskeistä ongelmaa. Yksi on töissä jaksaminen eläkeikään asti, mikä koskee erityisesti ruumiillisen työn tekijöitä. Toinen on töistä pois jäämisen aiheuttama elämänsisällöllinen tyhjiö, jonka seurauksena voi olla esimerkiksi alkoholisoituminen. Vaikka ongelmat ovat luonteeltaan tavallaan vastakkaisia, ne eivät ole keskenään ristiriidassa.

Aika pysähtynyt (Schiphol, Amsterdam, 17.3.2011)


Työurien pidentämisestä on puhuttu paljon, mutta urien "leveydestä" varsin vähän. Uskoisin, että nykyistä voimakkaammalla työurien loppupään ohentamisella eli tehtyjen työtuntien vähentämisellä olisi monenlaisia positiivisia vaikutuksia. Ensinnäkin ihmiset luultavasti jaksaisivat töissä pidempään, mikä saattaisi tarkoittaa jopa koko uralla tehtävien työtuntien määrän kasvamista työuran loppupuolen lyhyemmistä työajoista huolimatta. Toisekseen ihmiset saisivat pehmeämmän ja tasapainoisemman laskun eläkkeelle. Ei tulisi äkkinäistä elämänmuutosta, vaan eläkeikää lähestyvillä säilyisi työpaikan sosiaaliset kontaktit pidempään, mitä kautta he voisivat ylimääräisen vapaa-ajan turvin löytää mielekästä sisältöä myös varsinaiselle eläkkeelle.

Miten tähän sitten päästään? Meillähän on toki jo olemassa osa-aikaeläkejärjestelmä, joka on työntekijän näkökulmasta jo nyt suhteellisen houkutteleva. Houkuttelevuutta laskee kuitenkin se, että osa-aikaeläkkeellä eläkekertymä kutistuu, minkä seurauksena saman eläkkeen tavoittamiseksi tulisi töissä olla pidempään. Perusajatuksena tämä on toki luonnollinen ja oikea, sillä tuleehan työn palkita, mutta valintoja voisi tästä ajatuksesta tinkimättäkin vahvemmin ohjata osa-aikaeläkkeen suuntaan.

Lisäkannustavuus voisi onnistua esim. järjestelemällä uran loppuvuosien 4,5%:n superkarttuman uudella tavalla. Ennen vuotta 1953 syntyneillehän eläkettä kertyy osa-aikaeläkkeen ns. ansion alenemasta, kun taas vuonna 1953 ja sen jälkeen syntyneille ei. Ehkäpä ideaalisin malli voisi löytyä yhdistämällä näiden mallien ominaisuuksia muuntamalla superkarttuma-ajanjaksoa pidemmäksi, mutta samalla tiiviimmäksi ja ohuemmaksi. Tämä onnistuisi esimerkiksi seuraavasti. Superkarttuma olisikin 6%, mutta vain siltä osin, mikä alittaa 50% edellisten vuosien ns. vakiintuneesta ansiosta. Loppuosasta palkkaa taas kertyisi vain tavallista 1,9%:n karttumaa. Ansion alenemasta ei kertyisi lainkaan eläkettä, mutta lisätyöstä saatu alhaisempi karttuma olisi tästä huolimatta selkeä insentiivi osa-aikaeläkkeelle jäämiselle. Tällainen kertymämalli kannustaisi ihmisiä olemaan töissä pidempään, mutta kevyemmällä työpanoksella.

Osa-aikaeläkkeen tulee tietysti olla kannattava myös työnantajalle, joten työnantajalle kohdistetut tuet eivät ole myöskään mahdoton ajatus. Toisaalta mikäli vain työntekijää ohjataan vahvasti osa-aikaeläkkeen suuntaan, tulee siitä helpommin myös työnantajalle kannattava, jolloin erillisiä tukia ei tarvittane, eikä siten synny myöskään liiallisia mahdollisuuksia järjestelmän hyväksikäyttämiseen. Joillakin aloilla, kuten esimerkiksi terveydenhuollossa voi kuitenkin olla tarpeen lisätä mahdollisuuksia osa-aikaeläkkeeseen myös muilla keinoilla.

One thought on “Työurat ohuemmiksi loppupäästä

  1. Olen viisikymppinen ja takana on pitkä putki työvuosien

    Olen viisikymppinen ja takana on pitkä putki työvuosien. Olen nyt kotona enkä haluaisi enää palata suuryrityksen palkkaorjuuteen. En tarvii enää samanlaista palkkaa kuin silloin kun lapset olivat pieniä ja perheelle piti hankkia asunto ja kaikkea muuta.

    Olis kuitenkin kiva olla osapäivätyössä, mutta en ole oikein löytänyt sopivaa juttua. Olettavat aina että hyökkään työhön kuin leijona ja haluan hampaat irvessä ottaa itsestäni kaiken irti työnantajan eteen. Että haluan näyttää ja että minulla on suoritusnälkä. Alkavat heti epäillä että olen laiska (mikä jossain mielessä pitää kyllä paikkansa), jos kyselen osapäiväistä paikkaa.

    Hyvä että ehdotat tuota työuran kaventamista. Se olis ihan minun juttu – jos vaan sopiva juttu löytyy elämäntaiteilijalle. 

Comments are closed.

Related Posts