Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella uusi hallitus on korottamassa kansalaisten perusturvaa. Ainakin Kokoomus, SDP, Vasemmistoliitto ja Kristillinen liitto ovat julkisesti olleet perusturvan parantamisen kannalla. Asialle on vankka peruste. Oheisesta Tilastokeskuksen tuottamasta aineistosta selviää, että kaikkein heikoimmin toimeen tulevien asema on jo kahdenkymmenen vuoden ajan heikentynyt. Eikä tämä ole talouselämän etu. Perusturvattomuus ei kannusta luovuuteen ja rikkaaseen kulttuuriin, jotka ovat talouselämän kukoistuksen edellytyksiä.

Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot (Lähde: findikaattori/tilastokeskus)

Ongelmana ei ole, etteikö tiedettäisi mitä pitää tehdä, vaan puutteellisen hallintomallin tuomat intressiristiriidat. Jos perusturvaa lisätään, pitäisi samalla puuttua myös ansiosidonnaisen päiväraha-ajan kestoon (tai suuruuteen). Palkkaan sidottu lähes kaksi vuotta kestävä ansiosidonnaisaika on ollut omiaan johdattamaan monet työhön kykenevät pois työelämästä ja pitkäaikaistyöttömäksi. Ongelma tunnetaan ja tiedostetaan, mutta miksi siihen ei puututa?

Syynä ovat intressiristiriidat. Molempiin päivärahoihin tarvittavat varat kerätään veroina tai veronluonteisina maksuina, mutta ansiosidonnaisten päivärahojen maksatukseen on rakennettu yhdistystoimintaa lähellä oleva keskinäisesti valvottu yli 30 erillisen työttömyyskassan oraganisaatio, kun taas perusturva on toteutettu julkisella koneistolla. Siitä on huolehtinut Kela yhteistyössä TE- toimistojen kanssa.

Ammattiyhdistysliikkeet ovat olleet työttömyyskassojen toiminnan edunsaajia (kullakin liitolla on oma nimikkokassansa) ja asiaan ei ole tartuttu, kun ammattiyhdistysliikkeillä on vahvaa vääntövoimaa politiikkaan ja yhteiskuntaan. Ammattiyhdistyksiä pelätään ja poliittinen päätöksentekokoneisto on tästä syystä aiempien hallitusten aikana ollut haluton puuttumaan hallintomallin päälekkäisyyksiin ja puutteisiin. 

Kärsijöitä ovat olleet pienet ja vähempiosaiset kansalaiset ja ehkä jopa suomalainen yhteiskunta.