Peruskorkojen nousun lisäksi talousmailmassa on tapahtunut toinen merkittävä muutos. Valuuttasotien aika on ohi. Enää juuri kukaan ei pyri pitämään oman valuuttansa vaihtokurssia alhaalla. Alhaisen inflaation ja korkean työttömyyden aikana oli järkevää pyrkiä heikentämään oman valuutan vaihtokurssia. Tämä nosti kotimaisten yritysten kilpailukykyä vientimarkkinoilla, ja sitä kautta työllisyyttä.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut. Inflaatio laukkaa ja työntekijöistä jopa kilpaillaan. Työllisyyttä ei tarvitse pönkittää. Inflaation taltuttaminen on tullut tärkeämmäksi. Silloin vahvistuva valuutta on hyväksi alentaen tuotitavaroiden hintaa.

Siksi vahva taala ei ole ongelma USA:lle, mutta toki suuri ongelma kehitysmaille joilla on paljon taalavelkoja.

Myöskään muualla, ehkä Japania lukuunottamatta, ei pelätä vahvistuvaa valuuttaa. Jopa Sveitsissä, jossa keskupankki perinteisesti on ryhtynyt hyvin voimakkaisiin toimiin valuutan vahvistuessa, ollaan rauhallisia.

Eurooppa on tähän mennessä jäänyt heikompien valuuttojen alueeksi heikomman talouskasvun, Ukrainan sodan, energiaongelmien ja alhaisempien korko-odotusten takia.

Hidastuuko inflaatio?

Vahvistuuko taala jopa samaan arvooon kuin euro? Jää nähtäväksi.