Verotus kiristyy nyt
Verotus kiristyy nyt
Verotus kiristyy lähivuosina Suomessa, niin ahtaalle on nyt jouduttu. Valtion kassa on vajentunut vuosikausia, eivätkä hallitukset ole pystyneet pitämään valtion menoja kurissa. Nyt ollaan pahan paikan edessä ja verotus kiristyy väistämättä.
Terveysverot ovat nyt tarpeen:
Suomalaiset ovat onneksi niin fiksuja, että pääosa meistä huolehtii myös terveydestään. Me eläkeläiset annamme arvoa erityisesti terveelliselle ruualle sekä riittävälle liikunnalle.
Mielestäni ”holhouskeskustelu” on mennyt liiallisuuteen, kun nyt jo on alettu vastustaa ”terveysveroja”. Ne olisivat toki uusia, mutta ovat paras tapa herättää ihmiset ylimielisyyden unesta huolehtimaan omasta terveydestään.
Erityisesti korostan ”suolaveron” tarpeellisuutta, kun se koskee omaa sydäntä ja verenkiertoa. Nämä sairaudet tappavat eniten meitä suomalaisia, mutta valtiovalta ei suojele meitä nyt millään tavalla. Uusi suolavero olisi ratkaiseva askel eteenpäin kansanterveyden kannalta.
Liikalihavuutta en pidä ihan niin vaarallisena, kuin liiallista suolaa elintarvikkeissa. Sitä tuputetaan maassamme yleensä noin 1 % kaikkiin leipiin, kun EU:n suositus on vain 0,3 % suolaa leivissä.
Elintarviketeollisuudella on selvästi väärä asenne leivän ja muiden päivittäisten elintarvikkeiden suolapitoisuuteen nähden. Kyllä makkaratkin säilyvät jääkaapeissa helposti alle 1,5 %:n suola-annoksella, kun markkinoilla taso ylittää yleensä 2 % suolaa makkaroissa. Samoin kalaa ei saisi suolata muuten kuin nimeksi, jos se pakastetaan. Tuoreen kalan ostaisin mieluiten ilman suolaa, koska kyllä jokainen kokki osaa sen paistaa suolattakin. Asiakas voi itse lisätä suolaa vasta lautaselle, jos ollenkaan.
Elämme Suomessa selvässä ”sokerikulttuurissa”
Nuorisolle tuntuvat erilaiset limujuomat maistuvan ja kauppojen hyllyt pullottavat näitä ”sokerijuomien” vaihtoehtoja pilvin pimein. Näin menee moni halpaan, kun jo laimeissakin ”makujuomissakin” tyrkytetään sokeria yli tarpeen.
Suomalaisista noin 40 % on arviolta ylipainoisia, ja sokeria tyrkytetään erityisesti kahviloissa, mutta myös kaupoissakin monissa eri muodoissa.
Oma lukunsa on kahviloiden näyttävimmät tarjoukset ovat lähes 100 % sokerileivonnaisia, kun sokeritonta leipäannostaan saa hakemalla hakea näytehyllyjen lasivitriineistä.
Pienenä lohtuna voi ehkä todeta, että Etelän maissa sokerikulttuuria korostetaan viinikulttuurin kanssa, joka on vieläkin pahempi yhdistelmä houkuttelemaan ihmisiä ylipainoisuuden teille.
Lisäveroja nyt ei kannata vastustaa
Tavallista suomalaista askarruttaa oma terveys enemmän kuin valtion talous, vaikka veroja karsastetaan aina. Nyt valtiokin on niin tiukalla, että ”oikeudenmukaisia” veroja voidaan nostaa ilman isompaa kapinaa.
Terveysverot hyödyttävät kansaa päivittäin järkevämpään suuntaan ja samalla suojelevat meitä jokaista vääriltä asenteilta jopa tietämättömyydeltäkin.
Ympäristöveroilla voidaan myös kohentaa valtion kassaa suuresti. Ne menevät enemmän yritysten tileiltä, mutta ohjaavat myös niiden kehittämistä järkevään suuntaan.
Puhut haittaveroista.
Olen aiemmin pitänyt haittaverona kiinteistöveroa (pääomaveroa).
Olen pitänyt hyvänä että kaikelle pääomalle on jokin vuosittainen vero siitä syystä että:
– Pääoma on menneiden sukupolvien työtä. Sitä pitää kunnioittaa ja käyttää hyvin. Hyvin käyttäminen tarkoittaa kansalaisille iloa tuottavia kohteita, sellaisiin joista kansalaiset ovat jopa maksamaan. Sitä ei saisi investoitoida vähitellen rapautuviin tuottamattomiin statussymboleihin ja palatseihin.
– Nollakorkojen aikaan tuottamaton pääoma ei saa korkojen tuomaan rangaistusta. Pääomaverot toimivat sopivana piiskana jolla ohjataan lempeästi sijoittajia sellaisiin kohteisiin jotka tuottavat iloa ja onnea ympäristölleen (siis tuottavat siinä ohessa rahaa).
Muutin toissa viikolla mielipidettäni. En enää kannata pääomaveroa. Eräs ystäväni muistutti minua että asun itse pienessä kartanossa, oman puiston keskellä, kehä 1 tien lähellä, rauhallisella paikalla. Ymmärsin että minä olisin niitä pahimpia kärsijöitä moisesta pääomaverosta. Hui kauhistus !! Olen tottunut että suuret verot pystyy välttämään, mutta tämä pääomavero olisi vaikaea. En enää kannata pääomaveroa.
Haittaverot voivat olla jossain määrin ok, mutta muuten ei yhtään enempää veroja enää sellaiselle valtiolle, joka verottaa työläistä ensin 28% sosiaaliturvamaksuilla, sitten noin 30% työn verolla ja päälle päätteeksi vielä 14…24% arvonlisäverolla ja sitten vielä haittaveroilla.
Suomen valtio on rikas, sijoitusvarallisuutta on yli 20 Mrd€. Norjan jälkeen euroopan rikkain. Ja jos työmarkkinajärjestöjen haltuun uskotut julkiset varat (yli 230 Mrd€ eläkevaroja) otetaan huomioon niin varallisuutta on lähes maailmanennätysmäärä.
Ihmiset ovat Suomessa köyhiä, kuulumme länsi-Euroopan köyhimpiin. Ja elintasomme on, kiitos vallitsevan valtioregulaation, laskenut jo 17 vuotta.
Valtion tuottama regulaatio on kehnoa. Sijoittajan vero-opas on pienellä tekstillä painettuna 70 sivua täyttä asiaa siitä miten eri ihmisiä ja eri instituutioiden sijoitustuotteita kohdellaan eri tavalla. Hyvä verotus olisi sama kaikille. Sama veroprosentti oli sitten rikas tai köyhä, instituutio tai yksityissijoittaja, ulkomaalainen tai kotimainen. Suomen regulaatiossa ei ole edes tasapauolisuuden henkeä. Ja sama sotku löytyy työn verottamisesta ja yritystuista ja sosiaaliturvasta. Ei tasapuolisuuden häivääkään. Satoja sivuja poikkeuksia.
Ei tuollaiselle huonolle valtiolle pitäisi antaa rahaa. Sijoittajana tiedämme että rahat pitää antaa niiden käyttöön, jotka tuottavat parasta lisäarvoa. Suomen valtio ei kyllä ansaitse yhtään enempää. Kansalaisille olisi parasta jos esimerkiksi Viron valtio ottaisi Suomen haltuunsa.
” Ei tuollaiselle huonolle valtiolle pitäisi antaa rahaa”.
Useimmiten me hyväosaiset unohdamme ilmaiset koulut ja yliopistotkin, kun muualla maailmassa näistä valtion palveluista maksetaan isot rahat.
Keski-Euroopassa on yleensä pienemmät verot, mutta koulutus maksaa maltaita jo yläasteelta alkaen puhumattakaan yliopistoista tai muista jatko-opinnoista.
Lisäksi kouluruokailut ovat olleet iso etu Suomen koululaisille, vaikka meikäläisen seniorin ”vellilautanen” 1940- ja 1950-luvuilla ei ollut hääppöinen etu vielä silloin.
Pidän raukkamaisena sitä, että suomalaiset eläkeläiset edelleen siirtävät veronsa Espanjaan, joka ei ole pannut tikkuakaan ristiin heidän edukseen millään tavalla.
Me ollaan kuulemma maailman onnellisin kansa, joka valittaa milloin mitäkin. Sopiikin hyvin tämä meille, kun kerran valittaminen on osa onnellisuutemme suurimmista nautinnoista.