Pörssissä pyritään ostamaan halvalla ja sitten myymään kalliilla tai ainakin nauttimaan omistuksien tuottamista korkeista osingoista. Tämä ei ole mitenkään nerokasta vaan itsestään selvää. Sen jälkeen, kun osakkeiden omistus meni bittiavaruuteen, itse omistuksesta saatava tyydytys on varsin pientä. Toista se oli silloin joskus, kun omisti kauniita osakepapereita. Niitä nyt katseli aivan ilokseen, vaikkei niistä(kään) välttämättä ollut isoa sen enempää kuin tapeteista seinissä.

Joku kanssa ajatteli, että silloin kun veri virtaa kadulla, niin on oston aika. Onneksi tuo on yleensä kuitenkin vain vertauskuvallista ja veri tarkoittaa epätoivoa ei autopommien aiheuttamaa tuhoa. Epätoivo tarkoittaa tilaa missä unohdetaan kaikki ja homman annetaan vastustelematta ajautua entistä huonommaksi. Kun hyväksyn tuon ensimmäisen kappaleen, niin tuollaisesta tilanteesta kannattanee hakea indikaattoreita. Yksi sellainen indikaattori voi olla, kun markkina ei reagoi enää edes uusiin huonoihin uutisiin. Ne jotka omistavat ovat sulkeneet silmänsä ja parhaassa tapauksessa jotkut ajattelevat, että ostetaan kun ei tullut tuota huonompaa uutista, vaikka odotettiin täydellistä katastrofia. Nyt olemme tuon tyyppisessä tilanteessa. Kuuluisa vastarannansijoittaja Jim Rogers kertoi joskus, että kun osake reagoi hyvin vaimeasti pahoihin uutisiin, niin silloin on syytä alkaa katsoa syitä osakkeen nousulle. Jospa tällöin on kaikki pahat uutiset jo ladattu osakkeiden hintoihin ja koska hinnat liikkuvat aina johonkin suuntaan ja ne eivät enää liiku alaspäin, niin silloin ne alkavat kasvaa. Tämä on varsinkin tilanne, kun lasku ja romahdus ei ole tapahtunut yritysten tuloksien heikennettyä vaan ympäristön huononnuttua finanssipolitiikan tai politiikan vuoksi. Ollaanko nyt tässä tilanteessa?