Kai, Sergio, Mikko, Aarno, Kari, Jukka ja Mika edustivat Piksua Lontoossa järjestetyssä "The World MoneyShow" tapahtumassa.

Tilaisuus kokosi suuren joukon Anglo-Amerikkalaisen sijoitusmaailman ja erityisesti Lontoon City:n merkittäviä tekijöitä yhteen keskustelemaan ja kuuntelemaan viimeisimmistä trendeistä ja pääomaliikkeistä. Paikalla oli paljon sijoitualan ammattilaisia ja merkittäviä sijoittajia, mutta siitä huolimatta panimme merkille, että suomalaisen sijoitusosaamisen taso on korkeaa. Voi hyvällä syyllä sanoa, että Suomen yksityisellä sijoitussektorilla osataan allokoida yhteiskuntamme arvokkaita pääomia tehokkaasti niiden tekijöiden haltuun, jotka osaavat tuottaa lisäarvoa yhteiskunnalle. Yksityisen sektorin sijoitusosaamisen taso on Suomessa korkeaa, jos sitä vertaa mihin tahansa Euroopan maahan (Saksa, Englanti, Ruotsi), jonka sijoitussektoriin Piksu on käynyt tutustumassa. Noin 30%…40% suomalaisesta tuotantokoneistosta on vielä yksityisessä omistuksessa (pörssin-, rahastojen- tai pörssin ulkopuolisten sijoitusten kautta) ja tuota osuutta hoidetaan hyvin.

Anglo-Amerikkalaisen sijoitusalan kärkinimet olivat monista asioista yhtä mieltä:

• Korkomarkkinoille sijoittaminen on nykyisessä tilanteessa mieletöntä. Korot ovat matalalla ja korkotason nousu uhkaa keskipitkien ja pitkien lainapaperien arvoja. USA:n keskuspankki painaa samalla rahaa vauhdilla, joka jossakin vaiheessa aiheuttaa inflaation. Parissa puheenvuorossa epäiltiin USA:n peukaloineen inflaatiolukuja alaspäin niin, että USA:n BKT  ja USA:n velkapapereita ostaneiden positiot näyttäisivät paremmilta. USA:n talouden epäiltiin olevan tosiasialliesesti lähes nollakasvussa.
• Dollarin arvon heikkenemistrendistä oltiin yhtä mieltä. Tilaisuudessa spekuloitiin sillä romahtaako dollarin arvo äkillisesti vai pystytäänkö tilanne hoitamaan kauniisti vähittäisellä inflaatiolla. USA:n velkavetoisen talouden mahdollista romahtamista pidettiin suurimpana riskitekijänä. USA sortuisi lamaan, jos valtiontalouden velkaantumiskehitys äkillisesti pysäytettäisiin ja tilaisuudessa spekuloitiin sillä puretaanko valtiontalouden velat inflatoimalla dollari vaiko valtion maksukyvyttömyyden kautta. 
• Useimmat suosittelivat sijoittamaan pörssiosakkeisiin. USA:n pörssin arvostustasoja pidettiin melko korkeina ja vaihtoehdoksi haettiin Kiinaa. Intian osalta oli kahdenlaista näkemystä; osa suositteli ja osa pelkäsi Intian byrokraattisen järjestelmän estävän talouskasvua.
• Eurooppaa ei noteerata Anglo-Amerikkalaisessa maailmassa.  Keskustelua dominioivat USA, Kiina ja Intia. Eurooppa ja sen tekemiset unohdetaan lähes kaikissa puheenvuoroissa. Vaikutti siltä, että raja aukeaa Englannin kanaalissa. Euroalue ja Eurooppa eivät kuulu Anglo-Amerikkalaiseen maailmaan.
• Kullasta ja jalometalleista ei uskallettu lausua vahvaa käsitystä. Intian yksiyissektorin (temppelit ja yksityishenkilöt) pelättiin purkavan kultavarantojaan ja aiheuttavan laskupaineita aina muutamaan sataan dollari/unssi tasolle saakka. Esillä olivat vanhat kliseet kullan arvosta viimeisenä varantona kun yhteiskunta sortuu. Ja esitettiin myös kullan arvon Rooman valtakunnasta tähän päivään asti jatkunut suhteellisen tasainen arvostustaso.
• Teknisen analyysin käyttöä osakesijoitusten ajoittamisen apuna esitteli muun muassa niin sanottujen Bollinger Bandien kehittäjä John Bollinger, joka opetti, että osakkeita kannattaa ostaa halvalla ja myydä kalliilla. Ja Bollinger bandien yhteydessä tämä tarkoittaa, että kannattaa ostaa, kun osakkeen arvo ilman syytä putoaa merkittävästi pitkäaikaisen arvostustasonsa alapuolelle. Tätä yksinkertaista viisautta painottivat kaikki muutkin. Kallista ei kannata ostaa eikä edes pitää. Helppo sanoa.