World Money Show Lontoossa (2/2)
Kirjoitin eilen huomioitani Lontoon viimeviikkoisesta World Money Showsta. Tässä lupaamani jatko-osa.
David Fullerin vaisun luennon jälkeen oli vuorossa Jim Rogers. Hän kertoi perheestään ja maailmanympärimatkoistaan niin seikkaperäisesti, että aloin jo vilkuilla kelloa ja muiden salien ohjelmistoja. Kannatti kuitenkin jäädä kuuntelemaan Rogersia.
Kun Fuller puhui 50 vuoden aikajänteestä niin Rogers aloitti käsittelemällä 300 vuoden aikajännettä. Hänen mukaan Britannia oli 1800-luvulla maailman napa, 1900-luvulla USA ja 2000-luvulla maailman napa on Kiina. Rogers käsittelikin puheessaan paljon Kiinan taloutta. Rogersin mielestä sijoittajan kannattaa hyödyntää Kiinan nousu vaikka matkalla saattaa olla kuoppia. Rogers itse ei ainoastaan puhu asiasta vaan hän sanoi myös tankanneensa Kiinan valuuttaa Renminbiä.
Rogersin mielestä finanssialan työmarkkinat ovat kuplaantuneet. Liian moni nuori on kouluttautunut finanssialalle, eikä siellä ole enää tarjolla hyviä töitä kaikille. Rogersin mielestä nuorten kannattaa opiskella mielummin maanviljelystä. Maanviljelyksessä hän näki myös hyviä mahdollisuuksia sijoittajille. Erityisesti Rodgers tuntui arvostavan fosforia. Fosforia tuntuvat arvostavan monet muutkin: Kemiran pikkuriikkisenä osana vielä muutama vuosi sitten ollut fosfaattiesiintymä Savukoskella on wikipedian mukaan 20 miljardin euron arvoinen eli likimain Nokian arvoinen.
Rogersin jälkeen analyyttinen Tim Price kertoi visionsa: velkakriisi kärjistyy ja siinä rytinässä omaisuusarvot laskevat ja osakesijoittajat kärsivät. Tim Price – kuten moni muukin täällä – arveli kuitenkin, että velkakriisin loppupeli on inflaatio. Osakkeet suojaavat inflaatiota vastaan, joten pitemmällä tähtäimellä osakkeet saattavat olla hyvä valinta. En kyllä kuullut kenenkään muunkaan suositelleen korkopapereita täällä.
Sijoittajia kuulee usein jaoteltavan akselille: fundamenttisijoittajat – teknisen analyysin harjoittajat. World Money Showssa oli paneelikeskustelu näiden näkökulmien yhdistämisestä. Yhdistämiselle oli aikaisemmin lanseerattu termi fuusioanalyysi. Paneelissa ei ollut juurikaan näiden koulukuntien välistä vastakkainasettelua. Neljä viidestä paneelin osallistujasta oli mukana teknisen analyysin harjoittajana, mutta he kaikki olivat hyvin maltillisia ja jopa painottivat muun analyysin tärkeyttä. Esimerkiksi Ralph Acamporan sanoi ensin analysoivansa makrotaloudellisen tilanteen, sitten sektorit, kolmanneksi yritykset ja vasta viimeisenä teknisellä analyysillä tutkii markkinoiden ja yksittäisten osakkeiden suunnan. Fundamenttianalyysin kannattajaksi tunnustautuneen Russ Mouldin menetelmä oli ihan sama: ensin fundamenttianalyysillä käytännössä päätös valmiiksi ja sitä sitten varmistellaan ja testataan kaikin keinoin mukaan lukien tekninen analyysi. Teknisen analyysin ääriryhmittymiä, "kahvinporoista ennustajia" ei ollut täällä mukana tai ainakaan äänessä.
Kokonaisuutena World Money Show oli erinomainen. Huipputason puhujia oli tusinassa 13. Suosittelen.
Väite siitä, että osakkeet tarjoavat inflaatiosuojan on väärä
Olin itse kuulemassa tuossa tilaisuudessa noilta maailmanluokan puhujilta tämän viestin – osakkeet antavat turvan inflaatiota vastaan. Väite on looginen ja perusteltavissa sillä osakkeet ovat kiinteän omaisuuden kaltaista.
Mutta silti väite on silti täysin virheellinen eikä kestä historiallista tarkastelua.
Täällä on historiallista vertailua, joista selviää että inflaatio laskee jopa nimellisiä pörssikursseja:
– http://www.piksu.net/artikkeli/vakaa-hintataso-kasvattaa-p%C3%B6rssiarvoja-ja-inflaatio-niiden-turma
– http://www.piksu.net/artikkeli/inflaatio-ennustaa-vuoden-viiveell%C3%A4-p%C3%B6rssikursseja
Jos noita vertailuja tutkii tarkkaan niin huomaa, että ensimmäinen inflaatiovuosi ei vielä laske pörssikursseja. Osakkeista ehtii luopua ennen kuin inflaation turmeleva vaikutus vaikuttaa.
Tämän paradoksaalisen ilmiön syyt ovat minulle jossain määrin mysteeri. Ja olisi kiva jos joku osaisi selittää.
Inflaatio ravistelee talouden uuteen asentoon
Eli havaintosi on se, että inflaatio pilaa osakekurssit reilun vuoden viiveellä ja tilanne paranee vasta vuosi siitä kun inflaatiokierre on päättynyt ?
Ehkä osaselitys on se, että inflaatio johtaa eri tuotantoresurssien (aineelliset ja aineettomat hyödykkeet, ml. raaka-aineet, raha ja työ) uudelleen hinnoitteluun ja siinä on viiveitä.
Vain osalla tuotantoresursseista on voimaa hinnoitella itsensä uuteen tilanteeseen ja osa voi jäädä pitkäksikin aikaa tai pysyvästi alemmalle hintatasolle kuin mitä "aiempi normaali" on ollut.
Kun tämä hinnoittelu tapahtuu, taloudessa alkavat menestyä paremmin (huonommin) ne yritykset, jotka hyödyntävät paremmin uudessa tilanteessa edullisempia (kalliimpia) tuotantoresursseja.
Joka tapauksessa kestää aikansa, ennen kuin "uusi normaali" syntyy ja välissä oleva kohina ja kuohunta aiheuttaa markkinoilla epävarmuutta ja keskimääräiset P/E-luvut putoavat.
Voi olla niinkin että uudessa tilanteessa tyypillisemmin menestyvät paremmin alkutilanteessa pienemmät yritykset ja kestää aikansa ennen kuin vanhat isot ovat vaihtuneet uusiin suuriin.
Tulee mieleen sekin että ehkä inflaatiota tarvitaankin aina välillä ravistelemaan talous uuteen asentoon, muuten tuotantoresurssien hinnoittelu muuttuu hyvin hitaasti realiteettien muuttuessa.
Onkohan kukaan tutkinut, liittyykö rankempiin inflaatiojaksoihin jotain teknologista tms vallankumousta, jonka vaikutuksen tuo inflaatio sitten talouteen uittaisi?
Ensimmäisenä pitäisi tietysti poistaa tarkastelusta ne inflaatiojaksot, jotka ovat johtuneet joidenkin (tai useimpien, vrt. I ja II maailmansota) tuotantoresurssien puutteesta.
Voisiko osa inflaatiojaksoista kääntäen johtua siitä, että jokin tuotantoresurssista tulee ylitarjontaa tai tulee suorastaan jokin uusi korvaava tai aiempaa tehokkaampi tuotantoresurssi.
Näkyykö esim. höyrykoneen, sähkön, polttomoottorin, puhelimen, tietokoneen, internetin, sähköisen kaupan jne laajamittainen käyttöönotto jotenkin inflaatiossa?
Tai tehomaatalouteen siirtyminen, siinähän vapautui valtavasti työvoimaa uuteen käyttöön. Ehkä muutoksia on yhtä aikaa niin monia, että yksittäisen vaikutusta on mahdotonta erottaa.
Seuraava inflaatiokierre voisi liittyä esim. 3D-tuotantoon, nanoteknologiaan, tekoälyyn, robotiikkaan tai uusiin paikallisiin energiaratkaisuihin? Mitä muuta on muhimassa?
Jään odottamaan näiden ajatusten täystyrmäystä …
Jaa-a. Olisikohan se niin että
inflaation aikana kuluttajalla menee huonosti ja se haittaa yrityksiä niin paljon, että indeksi menee alas. Nyt kun tarkemmin muistelen niin kyllähän Lontoossa kullastakin puhuttiin ja kun Tim Price puhui osakkeista niin hän taisi puhua defensiivisistä osakkeista. Jonkun pitää inflaation aikana nousta. Muuten ei ole inflaatiota. Ehkä osakkeet eivät kuitenkaan yleensä nouse inflaation oloissa.
Inflaation nousu, korkosyklin kääntyminen ja osakehinnat …
Hyvä yhteenveto messuilta!
Kommenttia inflaation nousuun ja osakkeiden hinnoitteluun:
Ainakin inflaatio nostaa rahoituksen hintaa ja pörssiyrityksethän ovat viime vuosina lapanneet sisään edullista rahoitusta ja rahoittaneet sillä mm. osinkojaan ja osakkeiden takaisinostojaan. Omaa pääomaa on korvattu vieraalla "halvemmalla" pääomalla. Kasvuun ei ole niinkään investoitu. Yleinen korkotason nousu inflaation myötä tulee väistämättä laskemaan oman pääoman tuottoa, kun vieraasta pääomasta joudutaan maksamaan enemmän.
Lisäksi firmojen profit margin'it ovat korkoelvytyksen myötä aivan huipussaan ja keskiarvoistumisen lain mukaan kannattavuuden voisi odottaa jatkossa laskeva. The Economist-lehden kolumnisti Buttonwood on tästä varoitellut jo useaan otteeseen. mm:
http://www.economist.com/news/finance-and-economics/21588901-american-corporate-profits-seem-have-defied-gravity-margin-error
Summa summarum: Mediassa viime aikoina esiin tuotu visio juuri alkaneesta 20-25 vuoden osakkeiden Secular Bull Market'ista ei ole ihan ongelmaton.