Uskallus puuttuu

Kirjoitusvuorossa Hannu Lehtilä

Jyrki Kataisen hallitus on kuuden puolueen keskenään ristiriitaisten intressien vanki. Eri suuntiin vetävien poliittisten mielihalujen summana on tilanne, jossa ei tapahdu mitään. Havaitaan kyllä mitä tapahtuu, mutta ei kyetä, eikä uskalleta lähteä hakemaan uusia ratkaisuja.

Tiedetään, että teollisuutemme elää suurta murroskautta. Puunjalostusteollisuus, laivanrakennus, metalli- ja kaivosteollisuus sekä teknologiateollisuus etsivät uusia ratkaisuja. Suomella olisi esimerkiksi arktista laivaosaamista, mutta Jäämerelle ei saisi mennä, kun vihreät sitä hallituksessa vastustavat.

Kokoomus taas katsoo kaikkia hankkeita – oli kyse sitten telakkateollisuuden auttamisesta tai Talvivaarasta – siten, että valtio voi mennä mukaan vain, jos muutakin, markkinaehtoista, rahaa löytyy. Tämä linja karkotti loistoristeilijätilauksen Ranskaan ja hiljensi Turun telakan. Nyt tämä sama veitsi on Talvivaaran kurkulla. Kokoomuslaisen elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren linja – yritystoiminta kuuluu yksityiselle rahalle, ei valtiolle tai kunnalle – on tietysti periaatteessa oikea, mutta sen puhdasoppinen noudattaminen murrosaikana voi tehdä pahaa jälkeä.

Talvivaaraan on pantu tähän mennessä rahaa noin 1,5 miljardia euroa. Nyt on kassa taas tyhjä ja yhtiö ilmoitti perjantaiaamupäivänä 15.11.2013 halustaan päästä yrityssaneeraukseen. Se oli shokki pörssissä ja kurssi syöksyi aluksi yli 70 prosentin vauhtia, kunnes osake pantiin tarkkailulistalle. Samaa paniikkia ei ollut Talvivaaran hätäinfossa. Melkein päinvastoin; median jahtaama toimitusjohtaja Pekka Perä esiintyi rauhallisesti ja tuntui hallitsevan paitsi prosessipuolen myös talousnumerot. Maailmanlaajuisesti kaivosbisneksessä pelataan nyt kovaa pudotuspeliä, josta Perä tuntui olevan hyvin perillä.  

Vaikeuksia on ollut paitsi rahan myös ympäristön ja toimivuuden kanssa. Talvivaara edustaa uutta prosessia; nikkeli erotetaan liuotusmenetelmällä, ei perinteisellä tavalla. Jos siihen olisi turvattu, ei Talvivaaraa olisi koskaan kannattanut avata. Alussa oli teknisiä vaikeuksia, mutta nyt kuulemma prosessi toimii suljetussa järjestelmässä, eikä jätevettä pitäisi enää päästä luontoon. Nikkelin maailmanmarkkinahinta on nyt kuopassa, mutta jonain päivä se sieltä nousee. Jos optimistisesti ajattelee, Talvivaara pitäisi nyt auttaa kohti parempia aikoja. Kaikki eivät tätä toivo, vaan pelkästään tunnesyistä haluaisivat sulkea koko kaivoksen. Heille on yksi ja sama, tapahtuuko se konkurssin kautta vai muuten.

Suomelle, Kainuulle ja meille 76 000 pienosakkaalle se ei ole yhdentekevä juttu. Jos insinööritiede on löytänyt uuden ratkaisun, luulisi pitkähermoista rahaakin löytyvän.  

Tai kuten rahoituksen professori Vesa Puttonen 15.11.2013 aamu-tv:ssä sanoi: jos Talvivaara ajetaan konkurssiin, jää näkemättä olisiko se toiminut.

Vähän samanlaisessa ristipaineessa Fennovoimakin puskee eteenpäin. Vihreiden ympäristöministeri Ville Niinistö toivoi kuntien kuoppaavan koko ydinvoimahankkeen. Vapaavuoren mielestä se oli oksennus hänen kaulukseensa. Kun venäläinen laitevalmistaja Rosatom tuli mukaan, otettiin peliin ”ryssä-kortti” ja vaadittiin uutta lupakäsittelyä. Ydinvoima on vihreille edelleen kauhistus. Fennovoiman laitos olisi pieni, noin 1 200 megawattia. Sen omistuspohja on mielenkiintoinen, mukana on sekä teollisuutta että kunnallisia energiayhtiöitä.

Saksassa on meneillään ennennäkemätön kokeilu; poliittisella päätöksellä ydinvoimaa ollaan korvaamassa uusiutuvilla energiamuodoilla. Saksa on Euroopan rikkain maa ja taskut täynnä rahaa. Tosin jo nyt siellä manataan valtion subventointien uusiin energiamuotoihin tulevan aivan liian kalliiksi. Maksumies kun on viime kädessä aina kuluttaja. Ans kattoo kuin äijän käy ennen kuin Suomi rakennetaan tuulivoimapuistoksi.  

Lopuksi vielä hyvä ja rohkaiseva uutinen; metsäjätti UPM esittelee ensi maaliskuussa Geneven automessuilla Biofore-konseptiauton. Se käyttää puupohjaista dieseliä ja sen osia on tehty UPM:n uusista biokomposiiteista ja vanerista. – Jes! Vanhakin osaa synnyttää uutta. Eikä pörssi ole sokea; metsäteollisuuden kurssit ovat nousseet vuoden aikana 40–50 prosenttia.

Ei muuta kuin osakekaupoille. Tai no, ehkä ensin pitää katsoa, pystyykö hallitus jouluun mennessä muuttamaan elokuisen rakennepakettisuunnitelmansa käytännön toimiksi.

Maailmalla menee jo aika hyvin, eikä meidän talousvaikeuksista voi enää syyttää muita. Uskallusta lisää!   

Lue Punaisen mukin blogia.    

2 thoughts on “Uskallus puuttuu

  1. Eli onko pointtisi, että

    telakkaa olisi pitänyt tukea verovaroin ja että Solidiumin sijoitus Talvivaaraan oli hyvä asia ja että Talvivaaraan kannattaisi panostaa lisää?

    1. Uskallus puuttuu

      Telakan kohdalla tiukka linja oli ok. Korealaisyhtiön tilasta ei saa selvää ja Suomi siinä pelissä on pikku tekijä. Ehkä Ranska eurooppalaisena suurvalta hanskaa paremmin!

      Solidiumin ohella muutkin ovat hävinneet – myös minä.

      Talvivaara on uniikki tapaus. Supi-suomalainen yritys. Minusta se kortti kannattaisi katsoa. Muuten jää näkemättä, toimisiko se (vrt. Vesa Puttonen). 

      Hannu Lehtilä

Comments are closed.

Related Posts

Sijoittaminen

EToron pörssilistautuminen

Eräs sijoittajan tärkeimmistä työkaluista urallaan on oikea kaupankäyntialusta. Oikean kaupankäyntialustan valitsemalla kykenet helpottamaan elämääsi ja sijoitusten tekemistä uskomattoman paljon, kun taas valitsemalla väärän alustan, rajoitat

Sijoittaminen

Norwegianin unelma haihtui

Monet piensijoittajat, etenkin kokemattomat, ravaavat kuraojaan kaatuneiden yhtiöiden perässä osakekurssin sukellettua taloudellisen tilanteen mukaisesti.

Halpuus houkuttaa, kuten surkeisiin kauppoihin aina ajautuvaa Sulo Viléniä takavuosien hittikomediassa Tankki