Tein elämäni pienimmän pystykaupan 130 kuutiosta sekalaista havupuuta. Yllätyin, että niin pieni määrä kiinnosti kuvan firman lisäksi myös Metsä Groupia. Kaupan solmimisen jälkeen sain kuvan huomioliivin, kypärä on vuosia aiemmin ostettu kaupasta ja on kuvassa pelkkää rekvisiittaa.

Kesäviihteeksi tarkoitetulla kuvalla on vakavampikin puoli. Omistan UPM:ää 20 kertaa pystykaupan verran ja se – enempää kuin mikään muukaan suom. pörssifirma – ei pidä omistajiinsa yhtään mitään yhteyttä, ihan kaikki saa ite etsiä netistä. Kontrasti on peräti suuri, kun ulkomailta tulee postiluukusta vähäisestä omistuksestani huolimatta heikosti tuntemastani yhtiöstä lomake postiäänestykseen, jossa voisi esim. ehdottaa hallitukseen omia ehdokkaita.

UPM myy tuotteensa ulkomaille, joten en toisi firmalle asiakkaita patsastelemalla Turun torilla liivi päällä laulamassa kappaletta ”Suuret setelit”. Laulutaitoni takia vaikutus olisi suorastaan negatiivinen.

Mutta Suomessa on julkisessa noteerauksessa pitkä rivi kotimarkkinayrityksiä, joita firman omistajat todella voisivat pitää esillä, sehän olisi meidän kaikkien omistajien yhteinen etu. Vahinkovakuutusyhtiö Sammolle huomioliivin jakaminen sopisi kuin reikä päähän, eikä sellaista taatusti voisi pitää peiteltynä osingonmaksuna. Ja vaihtoehtoja on muitakin. Eräs kiinteistöyritys (?) (ja ainakin entinen kauppa) voisi jakaa lippiksiä tekstillä ”Make Stockmann – ei kun Lindex – great again”.

Lukijayställisyyden nimissä en kuvassa pärstääni näytä ja olisihan se vaikeaa, kun Suomen vanhin yrityslogo, itsensä Hugo Simbergin suunnittelema, on selkäpuolella.