Yksityinen sektori on hylkäämässä työntekijöiden ja työnantajien kollektiivisen vastakkainasettelun
Yksityisen sektorin työntekijät eivät koe järjestäytymistä järkevänä ja Suomessa työmarkkinajärjestöihin kuuluminen vähenee kaiken aikaa selviää Anders Kjellbergin artikkelista ”Changes in union density in the Nordic countries”. Julkisen sektorin työntekijämme ovat sen sijaan nähneet työntekijäjärjestöjen merkityksen ja kuuluvat edelleen valtakunnallisiin kollektiivisiin ammattiliittoihin.
Työntekijärjestöjen keskitetyt palkkaneuvottelut eivät ole yleensä johtaneet suurempaan hyvinvointiin. Suurempiin palkkoihin yltäneet alat ovat monasti saaneet kokea palkankorotusta vastaavan vähennyksen työvoimassa selviää Antti Kauhasen artikkelista ”How Extension of Collective Agreements Affects Wages”.
Laaja järjestäytymisaste on ainutlaatuinen osa pohjoismaista yhteiskuntamallia
Artikkelit ovat osa julkaisua ”Nordic Economic Policy Review 2025: Wage formation and the Nordic Model” jonka pääasiallinen viesti kertoo siitä, miten työntekijöiden laaja järjestäytyminen ja kollektiiviset palkkaneuvottelut ovat ainutlaatuinen osa pohjoismaista yhteiskuntamallia.
Muualla maailmassa luotetaan enemmän yksilöön
Järjestäytymisaste on muualla 20% tason alapuolella selviää Mikkel Nørlem Hermansen:n artikkelista ”Comment on Anders Kjellberg: Changes in Union Density in the Nordic Countries”. Muualla maailmassa ollaan pohjoismaita dynaamisempia ja valmiimpia luottamaan yritys- ja yksilö- kohtaisiin ratkaisuihin sekä säätämään työehtoja yksilöiden ja yritysten paikallisten tarpeiden perusteella.
Sanot: ”Työntekijärjestöjen keskitetyt palkkaneuvottelut eivät ole yleensä johtaneet suurempaan hyvinvointiin. ”
Ei ihme että näin on. Palkkaneuvotteluissa ja niihin liittyvissä lakoissa ei lisätä työn tehokkuutta.