Yritystuet vahingoittavat työntekijää ja yhteiskuntaa

Monet aktiivisista ystävistäni ovat perustaneet yrityksiä, joiden eräs tarkoitus on nostaa yhteiskunnalta yritystukea ja tehdä sitten konkurssi kun rahat on loppu. Olen vakuuttunut siitä, että kaikenlaiset toimintaa ohjaavat tuet ovat pääsääntöisesti vahingollisia ja yritystuet erityisesti. 

Mihin yritystukea voi saada? No kaikkeen. Yritystukia ja verohelpotuksia on kymmeniä eikä kukaan tiedä tarkkaa summaa, joka niiden kautta jaetaan (2…4,5 Mrd€/vuosi, riippuen laskentatavasta). Rahaa jakavia tahoja ovat muun muassa (tässä on vain se osa jonka helposti löysin):

  • ELY keskukset (Investointituki, PK- yritysten kehittämistuki, pienyritystuki, kansainvälistymistuki, energiatuki, kuljetustuki, toimintaympäristötuki, palkkatuki, työllisyysperusteinen investointituki, )
  • Maa ja metsätalousministeriö (Koulutus ja tiedonvälitys, neuvonta, maatalouden ja elintarvikejalostuksen investointituki, maatilojen aloittamisavustus sekä maseudun yritysten perustaminen, palveluiden ja kylien kehittäminen, ympäristökorvaukset, luonnonmukainen tuotanto, luonnonhaittakorvaukset, eläinten hyvinvointi, elinkeinojen kehittäminen yhteistyöhankkeilla, leader)
  • Liikenne ja viestintäministeriö (Tuki kauppa-aluksille, varustamoiden ympäristöinvestointituki, lehdistötuki,..)
  • Tekes (tutkimus kehitys ja innovaatioavustus, neuvonta ja konsultointipalvelut, vientiyrityksen rahoitus, organisaation kehitys vientitoimintaan,….)
  • Finnvera (Lainat, takaukset, pääomasijoitukset, vienninrahoituspalvelut)
  • Finnpro (erlaiset kasvuohjelmat matkailu ja vientiyritysten tukemiseksi)
  • Aloitusrahasto Vera Oy (pääomasijoituksia aloittaviin yrityksiin)
  • Euroopan Unionin rakennerahasto (kehittämishankkeet ja investointituet erityisesti itä- ja pohjois- Suomen yrityksille)
  • Valtiovarainministeriö (Energiaverotukea kasvihuoneille ja paljon energiaa kuluttaville, syöttötariffi, alv alennukset, kotitalousvähennykset, …)

Yritystukien vahingollisuus perustuu muutamiin asioihin:

  1. Tukiehdot ohjaavat toimintaa väärään suuntaan. Kokemukseni mukaan virkamihen tai muun ulkopuolisen tukea jakavan tahon ohjaus on pääsääntöisesti aina heikompilaatuista kuin yritysjohdon itsensä arviointikyky.
  2. Tuet vääristävät kilpailua. Eräät yritykset saavat tuke ja toiset eivät. Tukea eivät edes hae menestyvät yritykset jotka saavat aikaan paljon lisäarvoa, kasvavat ja työllistävät. Tukea hakevat yleensä heikot ja hukassa olevat yritykset, joiden pitkän aikavälin menestys on kehnoa. Niiden tukeminen vain hiekentää menestyvien suhteellista asemaa.
  3. Tuen antajat imevät virkamieskoneistoonsa parhaita osaajia. Tukiorganisaation palvelukseen ja yrityksiä erilaisilla hakemuksilla hyppyyttämään siirtyy niitä ihmisiä, jotka voisivat olla päteviä lisäarvon tuottajia. Monet ystävistäni ovat huomanneet että varman ja helpon toimeentulon saa siirtymällä sinne missä raha on – tuen myöntävään organisaatioon. 

Yhteiskunnassa tuetaan monia muitakin asioita kuin yrityselämää. Meillä on omat tukemme lomailulle, urheilulle, kuntouttamiselle, yhdessäololle, teatterille, partiotoiminnalle, työttömyydelle, joutilaisuudelle, sairaudelle, terveydelle, vanhuudelle, nuoruudelle, koulutukselle, syrjäytymiselle, asumiselle ja lähes kaikelle muulle mitä joku on joskus pitänyt tärkeänä tukea. Tuen maksavat ne, jotka työtä tekevät. Kaikki lisäarvo yhteiskunnassa syntyy heidän kättensä kautta ja siitä lisäarvosta pitkälle yli puolet ulosmitataan erilaisiin tuettaviin asioihin (julkinen budjetti on kooltaan noin 58% BKT:stä) . Miksi työlläisten on maksettava kaikki nämä yritystuet, joista suuri osa on kaiken lisäksi puhtaan vahingollisia eikä tuota iloa kenellekään?  

2 thoughts on “Yritystuet vahingoittavat työntekijää ja yhteiskuntaa

  1. Kokemuksiani yritystukien rikkaudesta ja runsaudesta

    -Lista on kovin lyhyt, lisää löytyisi. Aikoinaan (juuri kuollut) tilastokeskuksen pääjohtaja Timo Relander listasi n. 200 yritystukea. Tämä oli 1990-luvulla, joten sen jälkeen varmaankin on keksitty lisää.
    -Oman kokemukseni mukaan tukien jakajien joukko EI koostu parhaista osaajista, kylläkin ”hyvinkoulutetuista”. 1990-luvulla yrittäjien tukipapereita tyypillisesti käsittelivät valtiotieteen maisterit jotka osasivat kyllä lukea taseet ja tuloslaskelmat, sekä lennokkaat hakijan arviot tulevaisuuden exponentiaalisesti paisuvista liiketoimista ja työpaikkatarjonnasta, kunhan vain tuet myönnetään. Powerpoint-kuvat oli jo keksitty.

    Kuuluin siihen yrittäjäkastiin, joka vastusti laajaa tukien jakelua. Yritykseni alkuvuosina kirjoitinkin toimintakertomukseen mielenosoituksellisesti: Yhteiskunnan tukia ei ole käytetty. Kun ”kuolemanlaakso” yrityksessäni oli lamavuosista huolimatta  menestyksellä ohitettu (4a:n ikä), lähdin mukaan Pohjoisamerikan markkinoille suuntautuvaan vientirenkaaseen. Tukia tuli markkinointiin ja imagomainontaan, mutta ei myyntikustannuksiin. Neljä ekavuotta yhteiskunta kustansi 4:n yrityksen yhteisvientipäällikön. Ongelmaa tuotti tarpeeksi korkeitten kulujen hankkiminen, jotta ”markkinointisatsaus” olisi ollut ”riittävän vaikuttava”, jotta korvaukset olisi voitu maksaa. Väkisinkin kulut painottuivat myynnin puolelle, mikä ei ollut korvattavaa.

    Näin menetin neitsyyteni tässä asiassa, tukia ropisi kassaan. Enkä enää kirjoittanut vuosikertomukseen tekopyhiä lauseita tukin hyljeksimisestä.

    Pikku nyanssina voisin maatalouden puolelta mainita:
    Ostin 1980-luvun lopulla pienehkön autiotilan harrastelumielessä.
    – Tietooni tuli, että oli olemassa valtion kustantama ”salaojayhdistys” tms, joka olisi laatinut salaojitussuunnitelmat ja tallettanut tiedot arkistoon. Ilmaiseksi. (Ehkä on vieläkin). Kustansin kuitenkin salaojasuunnittelut itse, koska ilmaisen odotteluun olisi kulunut kohtuuton aika.
    _Olisin mielelläni liittynyt maatalousyrittäjien eläkejärjestelmään (MYEL), sillä se oli valtion toimesta runsaasti tuettu, aina yli 140.000mk:n tuloihin asti. Tavallisten pienyrittäjien tuki oli huomattavasti loivempaa ja loppui kokonaan n.97.000mk:n paikkeilla.
    MYEL olisi edellyttänyt pääelinkeinoksi maatalouden. Eräs juristi kuului MYELin piiriin, asianajo oli ”sivuelinkeino”
    -Sitten tulivat myyrät ja söivät männyntaimet makkaratikuiksi. Valtio maksoi uuden taimikon perustamisen ja minulle palkkaa alkuvuoden heinäntorjunnasta.
    Jne…

    Kyllä tukiviidakko on niin sankka ja arvaamaton, että varmaankin asiaan hyvin  perehtynyt ”viidakkosoturi” sieltä elantonsa ammentaa. Siis muutkin kuin jakeluporukan virkamiehet.

    Huomasin jostakin sanomalehdestä (KL?), että Ruotsin BKT:stä n. 47% muodostuu tavaroitten ja palveluitten viennistä. Meillä vastaava luku oli 38%. Melkoinen rakennevika meillä!

    Tilastotiedot saattoivat olla 2014-vuodelta?

Comments are closed.

Related Posts