Suomalaisia sijoitusrahastoja kannattaisi markkinoida ulkomaille

Sijoitusrahastoliiketoiminta on monessa maassa vientituote,  mutta miten Suomessa? Sijoitusrahastotuotteitamme ei tänä päivänä markkinoida eikä tunneta Ruotsia kauempana ja Ruotsikin näkyy tilastoissa luultavasti vain sen takia että Nordea on ruotsalainen yritys, jolla on koko asiakaskunnalle markkinoitavia suomalaisia rahastoja. 

Sijoitusrahastoliiktoimintamme markkinointi on nurkkakuntaista ja kehnosti hoidettua. Kotimaisille asiakkaille osataan markkinoida, mutta Suomesta kiinnostuneet ulkomaalaiset tahot jäävät ulkopuolelle ja muiden hoitoon. Vain muutama prosentti Ruotsin ulkopuolisista tänne sijoittavista löytää suomalaisen sijoitustuotteen (alla olevat pylväät "Muu euroalue" ja "Muu Maailma").

Suomeen rekisteröityjen sijoitusrahastojen omistajat ja omistus Mrd€ (Lähde: Suomen Pankki)

Sijoitusrahastojen kohteet kertovat hyvin sen, mihin suomalainen sijoittaa. Ja me sijoitamme tänä päivänä ulkomaille, kuten alla olevasta rahastojen maantieteellisiä sijoituspainoja kuvaavasta graafista havaitsemme. Suomen osuus on enää alle 29% ja euroalueen ulkopuolelle suuntautuu sijoituksistamme jo yli 44%. Muutos on merkittävä ennen niin kotimaa keskeisessä sijoitustoiminnassamme.

Suomeen rekisteröityjen rahastojen sijoituskohteet Mrd€ (Lähde: Suomen Pankki)

Ulkomaalaiset omistavat suomalaisista pörssiosakkeista 42% ja nuo varat kanavoituvat valtaosin ulkomaalaisten sijoitustuotteiden ja toimijoiden kautta. Mutta miksi suomalaisia sijoitusrahastoja ei osata myydä ulkomaalaisille, vaikka tuotteet ovat hyviä ja tuotto mukiinmenevää.

Syynä on paremmin markkinoidut ja helpommin tarjolla olevat ETF rahastot, joiden avulla ulkomaalainen sijoittaja ottaa Suomi- tai pohjoismaat-  painoa salkkuunsa helposti ja vaivattomasti ( EFNL lienee suurin ulkomailla laajasti noteerattu Suomi ETF rahasto). Muita selkeitä syitä on vaikea keksiä kuin se, että tämän alan suomalaisia tuotteita ei osata markkinoida rajojemme ulkopuolelle. 

 

Related Posts

Yhteiskunta

2025

Väinö Linnan Pohjantähti-trilogiassa kuvataan, miten pappilan torpparipariskunta luki lipevän papin kirjoittamaa uutta torpparisopimusta tyyliin ”ellei pappilan etu muuta edellytä”. Sopimus ei tuntunut turvaavan tulevaisuutta sen