Ruotsilla riittää pelivaraa
Ei kuitenkaan kaikkialla. Ruotsi otti kansanterveydellisen riskin vetäessään poikkeuksellisen vapaata linjaa koronarajoitteissaan, mikä sitten näkyikin kuolleisuudessa. Mutta talouden pitäminen avoimena suojeli valtion tasetta: Ruotsilla on historiallisen vähän velkaa.
Inflaatio vaivaa Ruotsiakin, kuinkapa muuten, mutta valtiontalous ei kärvistele, raportoi tänään Dagens Industri. Velkaa on alle 40% bruttokansantuotteesta, läntiselle teollisuusmaalle olemattoman vähän.
Suomella suhteellista velkaa on tuplasti enemmän, eikä sekään yllä vielä euromaiden keskimääräiseen tasoon noin 90 prosenttiin. Pää märkänä elvyttäneen Yhdysvaltojen julkinen velka-aste ylittää 120%.
Ruotsin velka-aste näkyy markkinoiden luottamuksena. Korot ovat sielläkin nousseet, mutta valtio saa kymmeneksi vuodeksi edelleen luottoa alle kahden prosentin korolla, historiallisen halvalla edelleen.
Ostovoima OK, Axfood ATH
Ruotsilla onkin nyt harvinaisen paljon pelivaraa valtiontaloudessa. Jo liki varmasti päälle painavaa taantumaa voi hallitus elvyttääkin, jos toki inflaation kiihdyttämistä sen täytyy varoa.
Mutta ainakaan paniikkiratkaisuihin kuten yritysten ja kansalaisten pikaisiin veronkorotuksiin ei ole tarvetta. Maalle ominainen vakaus ja ennakoitavuus jatkuu.
Ruotsalaisten ostovoimakaan tuskin pahasti rapistuu. Puhdas kotimarkkinayhtiö, umpiluotettava ruokakauppakonserni Axfood soutaakin väkevästi osakeindeksejä vastaan koputellen taas ATH:taan.
Esittelin Axfoodin Piksussa jo 2014. Osakekurssi on sieltä nelinkertaistunut, päälle Axfoodille ominaiset rasvaiset osingot.
Osinkotuotto on tuolloiseen osakekurssiin nähden jo noin 10% ilman korkoa korolle -tekijääkin. Eikä vahvalle menolle voi ennustaa muuta kuin samanlaista jatkoa.
Erään sijoitusviisauden mukaan hyvää tuottoa ei voi saada kuin kovalla riskillä. Se on puppua. Axfoodin tuotto-odotus on aina keskimääräistä parempi, kun sen nappaa sopivista montuista.
Suhdannekuoppa vahvistuu
Ruotsin asema yhä paranee, jos inflaatio hellittää. Siitähän löytyy jo viitteitä varsinkin raaka-aineiden hintojen laskettua.
Muun muassa esiin nostettu kupari, teollisuuden tärkeä komponentti ja tehokas suhdannemittari, jatkaa sukellustaan. Se hipoo jo koronaa edeltävää tasoa.
Kupari ei rojahda koskaan näin rajusti ilman kovaa suhdannetaitetta. Samaa viestiä kertovat vahvasti sykliset osakkeet, kuten ruotsalainen teräsyhtiö SSAB, jonka kurssi on tullut kohta 50% alas piikistään.
Pitkän salkun yhtiöksi SSAB ei kelpaa, mutta kiinnostaa hurjien svingiensä ja sektoriin nähden vankan taloutensa puolesta syklisenä pelipaperina.
Teknisesti se ei vielä houkuta. Vasta kuukausitason oskillaattorien tullessa pohjaan, ja sinne vienee jonkin ajan vielä, mutta kenties tämän vuoden puolella.
Ruotsin vakaus ei vaarassa
Terästeollisuuden osakkeet ovat äärisyklisiä ja siten heijastavat hyvin yleisiä suhdanteita. Eivät ne sattumalta huimia loikkiaan tee.
Teollisuuden taantuma leikkaa perinteisesti muun muassa nyt kirvelevän korkeaa energian hintaa. Ja sen pitäisi näkyä kohta hintapaineiden laskuna laajemminkin.
Jos inflaatio ei vielä hellitä, on Ruotsi silti useimpia paremmassa asemassa. Se voi hoitaa halutessaan sen haittoja vähän lisää velkaantumalla – jos vaikka kansalaisten energialaskut nostavat poliittista levottomuutta.
Monessa maassa taloustilanne tuo selkeitä poliittisia riskejä, jotka voivat osua ulkomaisiin sijoittajiinkin. Ruotsin yhteiskunnallinen vakaus ei vaarannu ainakaan valtiontalouden takia.
Olin viime viikon Ruotsissa. Axfood mainittiin sielläkin moneen kertaan myönteisessä mielessä. Täytyypä ottaa firma omaankin seurantaan.
Kotoista Keskoa on lyöty kovasti. Ilmeisesti tulosvaroitus on jo hinnassa. Sitä vaan ei ole tullut. Vain positiivinen varoitus tuli keväällä. Saa nähdä kuinka käy. Kovasti olen lisäillyt kevään mittaan tätä.
NATO-asiat eivät vaikuttaneet Ruotsissa kiinnostavan ketään.
Axfood on hyvä yhtiö, kasvaakin koko ajan. Missä yhteydessä sitä mainittiin, sijoittajien puheissa?
Ruotsin osakesäästäjien kesätapahtumassa joku esiintyjä sitä kehui, en muista kuka.
Voi kunpa Suomen talouspolitiikkaa olisi hoidettu yhtä hyvin kuin Ruotsin.
Huono poliittinen johto ei välttämättä parane vaikka vetovastuussa oleva puolue vaihtuu. Meillä oli kohtuullista talouspoliittista ryhtiä vielä Paavo Lipposen aikaan.
Kansalaista kohden laskettu reaalinen elintaso on laskenut vuodesta 2007 alkaen samaan aikaan kun yhä suurempi osuus bruttokansantuotteesta kulkee julkisen sektorin päätösten kautta (budjettiohjaus). Meillä on ollut huonoa poliittista johtoa niin keskellä, vasemmalla kuin oikealla. Kaikki pääpuolueet ovat päässeet pääministeriksi ja kokomaan mieleisensä hallituksen. Mutta meno ei siitä ole muuttunut vaikka joskus joku yksilö onkin yrittänyt kääntää suuntaa.
Missä vika? Minun ei varmaan kannata tuoda tässä omaa vikalistaa esille. Parempaan tulokseen päästään jos jokainen miettii tykönään mikä meni vikaan. Itse miettitty on yleensä parempi.
Ruotsin velka-aste jopa ihmetyttää. Kun sen julkinen talous kuitenkin on paljon samanlainen kuin Suomen. Hyvin on hoidettu ainakin.