Keskittämisen vaaroista
Keskon keskusvarastolla oli viikolla uhkaava tulipalo, jonka sammuttamiseen osallistui uutisten mukaan toistakymmentä yksikköä. Kummoista tuhoa se ei ehtinyt tuottaa, kiitos ripeiden toimien.
Tapaus kuitenkin muistuttaa omasta jos monen muunkin strategian ytimestä: hajautuksesta ei pidä tinkiä. Koska muuta suojaa odottamatonta vastaan ei osakesijoittajalle ole.
Muuan muassa Warren Buffett on ivannut hajautuksen suojaavan vain toistaitoisia. Todelliset osaajat voivat keskittää, koska kykenevät poimimaan kohteensa niin varmasti.
Pidän väitettä typeränä pelkästään filosofisista syistä. Keskittämisen puolustajat olettavat voivansa sulkea pois kaikki yllättävät tekijät yritysanalyysilla, vaikka maailmassa on kautta historian tapahtunut mitä käsittämättömämpiä asioita niin taloudessa kuin missä tahansa.
Erilaiset onnettomuudet ovat yksi arvaamaton tekijä. Keskon tapauksessa vahinkoa ei juuri tullut, mutta paljon pahempaa on todistettu kautta aikojen.
Buffettkin tyrii
Erilaiset talousrikokset, kuten vaikuttaa tapahtuneen tuoreeltaan pienen kotimaisen pörssiyhtiön Oman Säästöpankin kohdalla, kuuluvat sijoittamisen riskilistan kärkeen. Rikos voi tulla talon sisältä tai ulkoa, kuten United Healthin ja Tietoevryn joutuminen kyberrikollisuuden kohteeksi.
Muutama vuosi sitten kuollut superhuijari Bernie Madoff tuotti valtavalle joukolle sijoitustensa keskittäjiä valtavat kärsimykset. Harvinainen tapaus onneksi, mutta voi toistua koska tahansa jossain muodossa.
Poliittiset riskit ovat oma lukunsa. Siitä ei tarvitse surullisia esimerkkejä kaukaa hakea.
Suurvallat tuovat peliin geopoliittiset riskit. Kuva: Wikicommons
Lähtökohtaisesti mikä tahansa on mahdollista. Kaikkia riskejä ei voi ehkäistä millään sijoitusosaamisella.
Buffet itse teki raskaan virheen haaliessaan amerikkalaisia lentoyhtiöitä juuri ennen koronaa. Siinä ei auttanut maailman parhaan sijoittajan liki vuosisadan kokemus, kun virus marssi Yhdysvaltoihinkin lupaa kysymättä.
Finnair All In?
Buffet myi osakkeensa raskailla tappioilla keskellä paniikkia. Sekin ajoitus meni pieleen, koska osakkeet toipuivat joidenkin kuukausien päästä.
Vaikkapa American Airlines tuplasi kurssinsa. Tosin vajotakseen sitten uudestaan koronapohjan tasolle.
Viisaskin menee vipuun – Buffett ei arvannut viruksen vaanivan nurkan takana.
Lentoyhtiöiden surkeus on jatkunut vastoin yleistä oletusta. Tämäkin kuuluu ikäviin yllätyksiin ainakin joillekin.
Sijoittajien keskustelupalstojen yleisimpiä ohjeita oli koronan vielä myllertäessä ”Finnair All In” eli kaikki rahat Finnairiin. Mutta koronan jälkeen Finnairia rusikoi vielä Vladimir Putin.
Vaikea oli sitäkin ennustaa. Mutta siksi yllätykset ovat yllätyksiä.
Rajansa parempi tunnustaa
Toisaalta Buffett itse sortui turhaan panikointiin myydessään miljardien posansa Taiwan Semiconductoria 2023 alussa Kiinan hyökkäyksen pelossa. Ilmeisesti hän sai asiasta päätöstä tukevaa informaatiota korkealta taholta.
Se osoittautui yhdeksi riskiksi, jota hän ei osannut nähdä. Kukaan ei ole virheetön, eikä kaikkea voi mitenkään ennakoida.
Hajautus suojaa toki tiedon puutteeltakin. Erityisen tärkeää se on piensijoittajalle, joka ei mitenkään yllä Buffetin taitoihin.
Rajansa on parempi tuntea ja tunnustaa. Omaan erehtymättömyyteensä luottaminen on tässä lajissa hengenvaarallista.
Tulipalot eri muodoissaan eivät tule kello kaulassa. Savuavien raunioiden keskellä on myöhäistä katua ja vaihtaa strategiaa.
Keskittäminen tuo hirveän paineen
Keskittäjät perustelevat linjaansa paremmalla tuotolla. Teoriassa totta – niille, jotka onnistuvat poimimaan sen yhden tai muutaman osakkeensa täydellisesti. Vaatii kohtalaisesti taitoa ja onnea.
Teslaan kaikki rahansa sumputtaneet kiivailivat muutama vuosi sitten keskustelupalstoilla valintansa autuudesta ja toisten typeryydestä. Heistä ei ole aikoihin kuulunut pihaustakaan.
Nvidiaan joka pennin spottaaminen syksyllä 2022 olisi ollut huiman hyvä veto. Sitä edeltävän vuoden aikana umpisurkea.
Kun osakkeet tekevät raivoisia liikkeitä on keskittäjä pulassa. Position pitäminen kurssin sukeltaessa on äärettömän vaikeaa, koska et voi tietää tulevaisuutta.
Epävarmuus ja punaista tulviva salkku altistavat lähes varmoihin virheisiin. Minulla on siitä jonkin verran kokemusta finanssikriisin ajalta. En suosittele.
Teslaan keskittäneillä on ollut vähemmän riehakasta jo kolme vuotta
Mielen hallitseminen on yksi suurimpia riskejä sijoittamisessa. Keskittäminen voimistaa sitä radikaalisti.
Hajautus mahdollistaa yllätysgorillat
Väite hajautuksesta tuottojen syöjänä on sekin hyvin kyseenalainen. Hajauttamalla uskallat ottaa suunnitelmallisia riskejä nappaamalla kyytiin lupaavia mutta vielä hiukan arvaamattomia yhtiöitä.
Parhaat sijoitukseni, ruotsalaiset teknoyhtiöt Vitec ja Lagercrantz, ovat tämäntyyppisiä. En olisi niihin uskaltanut isoja rahoja pistää, mutta huimien tuottojensa ansiosta niistä on tullut jo omistusteni kivijalkoja.
Lagercrantzin esittelin Piksun jutussani liki 10 vuotta sitten. Kurssi on sieltä yli kymmenkertaistunut ja osinkotuottokin turvonnut kiitettävästi.
Noihin kun osuu niin huditkaan eivät silloin pahemmin vaivaa. Se on hajautuksen suuri etu.
Pienistä yhtiöistä iso ilo
Warren Buffettkin on todennut menestyksensä perustuvan aika harvoihin osakkeisiin, ykkösenä vuosikymmenet sitten hankittu Coca-Cola. Gorillojen kyydissä pääsee korkealle, mutta ei niihin tuosta vain osu.
Keskittäjänä en olisi Viteciä ja Lagercrantzia salkkuuni seulonut niiden tuolloin vielä pienen koon takia. Hajauttajana tein sen aika huoletta.
Tästä syystä väite hajautuksesta tuottojen syöjänä on puppua. Toki verrattuna siihen, jos pistin kaikki rahani kyseiseen kahteen yhtiöön.
Mutta siinä voi käydä myös ihan toisin. Surkeista tarinoista ei ole pula.
“Surkeista tarinoista ei ole pulaa”
Minun suurin sijoitus ennen koronaa oli Finnair. Myin korona kesällä pois.
Minun suurin sijoitus ennen ukrainan sotaa oli Venäjällä ja Valkovenäjällä toiminut Ferronordic. Kurssi putosi 90%. Myin puolen vuoden suruajan jälkeen pois.
Onneksi oli hajautus. Ammattisijoittaja kaverit sanoo ettei kannata panostaa yli 10% yhteen kohteeseen. Se periaate on ollut hyvä.
Se on hyvä. Meressä riittää kalaa.
Hyvä kirjoitus
On olemassa kaksi hajautusta koskevaa teoriaa:
– Markowitz malli (https://en.wikipedia.org/wiki/Modern_portfolio_theory) laskee optimaalisen hajautuksen jolla saavutetaan paras voitto/riski suhde
– Kelly kriterion (https://www.investopedia.com/terms/k/kellycriterion.asp) kertoo kuinka paljon voi ylipäätään ottaa riskiä
Kumpikin malli päätyy hajautukseen ja rajoitettuun riskiin ja Kelly kriterion perustelee sen miksi pitkällä tähtäimellä saadaan riskiä rajoittamalla paras mahdollinen tulos (omaisuuden arvo).
” Keskittämisen puolustajat olettavat voivansa sulkea pois kaikki yllättävät tekijät yritysanalyysilla”.
Yritysanalyysejä jonkun verran tehneenä uskallan todeta niistä olevan selvää hyötyä tutustuessani uusiin tai outojen yritysten osakkeisiin. Kuitenkaan ei ole sellaista yritysanalyysia tullut vastaani, jossa kerrottaisiin kaikkia sijoittajalle tarpeellisia tietoja, kuten tietoja tärkeimmistä kilpailijoita tai markkinanäkymistä, puhumattakaan yrityksen palveluiden tai uusimpien tuotteiden uutisista. Aina puuttuu tärkeitä tietoja, jotta tuntisisi alaa, kilpailijoita tai viimeisiä uutisia tulevista näkymistä riittävästi.
Sen sijaan uskallan ylipainottaa (keskittää) varojani tuttuihin ja pitempään tuntemieni yritysten osakkeisiin, jos ja kun saan selville olennaisia tietoja lähiajan näkymistä ja analyytikkojen arvioista. Keskitän mielellään varojani tunnetuihin menestyjiin eli ylipainotan niiden osuutta salkuissani. Osaamista vauhdittaa kyky etsiä olennaisia tietoja ja olla aiemmin yritykseen sijoittanut.
Hajauttamista korostetaan liikaakin siten, että sijoittajien salkussa saattaa olla satoja yrityksiä, joista sijoittajalla ei ole muuta tietoa kuin nimet ja niiden osuudet erilaisissa rahastoissa. Varsinkin ns. ”maailma-rahastot” ovat enimmäkseen mammutteja yli 1000 osakkeen puitteissa. Riskit ovat pienet, mutta niin ovat myöskin tuotot. Voittajana on useimmiten rahaston myyjä, joka sopivasti vielä osaa myydä ylihintaisen tuotteensa kokemattomimmille asiakkaille.
Akateeminen allokaatio tarkoittaa sitä, että puolet varoista on osakkeissa ja puolet korkotuotteissa. Nyt kun odotetaan korkojen tippuvan viimeistään ensi vuonna, niin molemmat vaihtoehdot ovat kiinnostavia.
Perinteiset sijoittajat luottavat osakemarkkinoihin isommista tuotto-odotuksista johtuen, mutta korkomarkkinat ovat vakaammat ja pieniriskisemmät. Ilman kristallipalloa ei uskalla paljoa sanoa mitään, mutta itse arvelen riskien otosta palkittavan enemmän kuin riskien välttämisestä..
“itse arvelen riskien otosta palkittavan enemmän kuin riskien välttämisestä”. Sama arvelu minulla. Tätä tukee myös se, superrikkaat ovat pääsääntöisesti rikastuneet pitämällä “kaikki munat samassa korissa”. Ehkä Buffett on poikkeus: hän on rikastunut myös hajauttajana.
Olen laajan hajautuksen kannattaja seuraavista syistä, joista osa on jo mainittukin:
1) Riskin vähentäminen, joku firma osoittautuu aina pettymyksesti
2) Suureen yhtiömäärään osuu aina joitakin helmiä joukkoon, jolloin pienestä sijoituksesta tuleekin suuri (Apple, Revenio, Vitec)
3) Hajautus tuo lisähyötyä yritysten jakautumisten myötä
4) Hajautus tuo lisähyötyä yritysten lunastusten myötä hyvillä preemioilla
Olen sijoittanut useisiin pieniin kasvuyrityksiin ja olen näiden osalta päätynyt pienentämään hajautusta.
Syynä on se, että pari, kolme menestyy ja loput eivät. Yritin jossain vaiheessa tasata sijoituksiani kun menestyneiden paino kasvoi kurssinousun takia salkussani liikaa. Se strategia ei toiminut. Myin pois parasta ja ostin huonointa. Ei ollut hyvä strategia.
Jouduin muuttamaan toimintaani sellaiseksi että jos joku on noussut, niin sitä ei myydä vaikka se alkaisikin muodostaa salkusta suuren osuuden. Sitten vasta myyn kun on hyvää syytä. Hajautus ei ole syy myydä hyvää pois.
Netissä on jenkkien Finanssivalvontaa vastaavilla sivuilla tiedot sisäpiirikaupoista, voi hakea yhtiön nimellä, katsoin aikoinaan Teslaa, jossa Elon Musk myi suuria määriä, ja merkitsi samalla halvalla optiota, oli silloin melko huipuilla