Laaja tutkimus paljastaa, että yhdysvaltalaiset yhtiöt ovat huomattavasti tehokkaampia ja ketterämpiä verrattuna eurooppalaisiin kilpailijoihinsa. Sijoittajalle jenkkifirmat saattavat olla pitkällä aikavälillä eurooppalaisia yhtiöitä parempia kassakoneita. Sen sijaan politiikassa pääpuoluiden keulakuvat Mari Kiviniemi, Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen saisivat joukkoineen pohtia aiempaa enemmän Suomen kilpailukykyä, mikäli hyvinvointiyhteiskunnasta halutaan pitää kiinni.

Wall Street Journalin uutisoimassa tutkimuksessa mitattiin yli 10 000 yrityksen tulosta ennen veroja suhteessa maksettuihin palkkoihin. Tämä mittari tunnettaan nimellä human capital return on investment (HC ROI) eli vapaasti kääntäen inhimillisen pääoman tuotto.

PricewaterhouseCoopersin tekemässä tutkimuksessa inhimillisen pääoman tuotosta muodostettiin indeksi, jonka kehitystä katsottiin hyvinä aikoina sekä erityisen huonona jaksona eli vuonna 2008. Mukana oli yrityksiä 40 eri maasta. Talouden ruusuisina kasvuaikoina, vuosina 2002 – 2006, indeksi kasvoi Briteissä 4.6%, Länsi-Euroopassa 8.3% ja USAssa 19.8%. Talouden kääntyessä laskuun vuonna 2008 HC ROI –indeksi laski 2.8% Isossa-Britanniassa ja 1.7% läntisessä Euroopassa. Yhdysvalloissa sen sijaan indeksi pysyi stabiilina.

PwC:n mukaan tulokset osoittavat, että jenkkifirmat ovat ketteriä joustamaan sekä työntekijämäärissä että palkoissa. Vastaava joustavuus puuttuu useilta muilta kehittyneiden markkinoiden mailta. Käytännön esimerkki tästä löytyy helposti: Suomessa moni pienyrittäjä on tuskastunut lisätyöntekijän palkkaamisen vaikeuteen. Erilaiset työntekijän sivukulut ovat joustavuutta heikentävä elementti.

Oppi sijoittajalle

Lähtökohtaisesti sijoittajalle joustavuus on hyvä asia ja edellä oleva tulos puhuu jenkkiyhtiöiden puolesta. Osakurssien kehitykseen vaikuttaa varsinkin alle viiden vuoden periodilla niin moni tekijä – eikä vähiten yrityksistä irrallaan oleva sijoittajien mieliala –  että pelkän ketteryyden perässä ei kannata mennä. Ennen kaikkea sijoittajan pitää katsoa kokonaisuutta: kasvua, kannattavuutta, velkarakennetta, markkina-asemaa, yhtiön hintaa jne.

Esimerkkejä erittäin kannattavista ja samalla todennäköisesti joustavista yhtiöistä löytyy Yhdysvalloista runsaasti. Vilkaise tekstini osakasystävällisistä osinkokoneista. Suomi-sijoittajalle PwC:n tutkimuksen tulokset eivät ole kuitenkaan huolestuttavia. Vaikka Suomi ei olisi inhimillisen pääoman tuotolla mitattuna malliesimerkki, ylläolevat johtopäätökset voi ajatella näin: Suomessa on nippu globaaleja menestystarinoita, jotka työllistävät merkittävän osan henkilöstöstä Suomen ulkopuolella joustavien työlainsäädäntöjen maissa. Firmat hyötyvät myös yhä enemmän Aasian kasvusta. Näitä ovat mm. Kone, Konecranes ja Wärtsilä (yhtiömaininnat ovat esimerkkejä, eivät sijoitussuosituksia).

Kotiläksyt poliitikoille

PwC:n tutkijat suosittavat Euroopan poliittisia päättäjiä vähentämään regulaatiota ja tekemään työvoiman palkkaamisen ja irtisanomisen joustavammaksi. Tiukat työsuojelulait tekevät yhtiöistä kankeita ja siten ne häviävät globaalissa kilpailussa jenkkiläisille kumppaneille.

USA ei ole Suomelle kuitenkaan jatkossa pahin haaste. Amerikkalaisillakin on omat ongelmansa. Uhka on idässä, kuten Suomen kohdalla on aina ollut. Intian, Kiinan ja Venäjän parantaessa houkuttelevuuttaan ja infrastruktuuriaan, on varsinkin teollisuusfirmoilla yhä enemmän painetta siirtää tuotantoa pois kankeista ja kalliista maista. Suomi on kivunnut usein korkealle eri kilpailukykymittareissa. Kuinka jatkossa käy, riippuu pitkälti suomalaisista politiikoista.

Suomessa on ollut yllättävän vähän keskustelua, kuinka kilpailukyvystä pidetään huoli. Vain menestyneet yritykset takaavat, että hyvinvointiyhteiskunnan statusta voidaan pitää yllä – piste. Työllisyyden tukeminen eri keinoin on oltava hallituksen ensisijainen tehtävä. Vaikka en punaista kravattia usein pidäkään, Eero Heinäluoma on oikeassa huutaessaan hallitukselta kovempia toimia työllisyyden parantamiseksi.

Lähteet: Wall Street Journal