Jarno käsitteli tuoreessa blogissaan taloudellisen kehityksen malleja, ottaen esimerkiksi Etelä-Korean menestyksen, jossa valtiolla on ollut keskeinen rooli. Itse käsittelen tässä toista esimerkkiä naapurista, Pohjois-Koreaa, tosin täysin päinvastaisena esimerkkinä eli mallina siitä, kuinka typerällä ideologialla valtio saadaan konkurssiin ja nälkäkuoleman partaalle. Kirjoitukseni ei ole vastine Jarnolle, vaan tarkastelen keskeistä syytä siihen, miksi avoin kansainvälinen talous on oleellista hyvinvoinnille. Talouskriisien aikaan kun protektionismi eri muodoissaan nostaa suosiotaan, niin myös meillä sekä oikeisto- että vasemmistopopulistien voimin.

Pohjois-Korean kommunistisen diktatuurin valtioideologia on ollut sulkeutuminen ja omavaraisuus.Protektionismi kuulostaa kauniilta ajatukselta: suojellaan omaa tuotantoa ja työpaikkoja torjumalla ulkomainen kilpailu. Kun hankinnat ja tuotanto keskitetään kotimaahan, työllistymme ja vaurastumme. Protektionismi ei kuitenkaan toimi, siitä Pohjois-Korea on tyly muistutus. Maata on johdettu omavaraisuuden nimissä yli 60 vuotta, ja kansantuote henkeä kohti on neljäskymmenesosa moderniin ja kansainväliseen Etelä-Koreaan verrattuna. Kurjuuden kruunaa elintarvikepula, joka tappoi 1990-luvulla miljoona ihmistä. Pohjois-Korea ei kykene tuottamaan tehokkaalle maataloudelle välttämättömiä koneita, lannoitteita ja energiaa, toisin kuin valheellinen ideologia väittää.

Kurjuuden takana on toki myös mafiatyylinen komento- ja korruptioyhteiskunta. Mutta myös Kiina ja Lähi-idän öljyvaltiot ovat diktatuureja, ja silti elintasoltaan aivan toista sarjaa – koska ne osallistuvat kansainväliseen talouteen. Köyhyydestään tunnetun Intian huima talouskasvu alkoi, kun pääministeriksi sittemmin noussut Manmohan Singh alkoi avata Intian taloutta talousministerinä 1990-luvun alussa.

Modernit yhteiskunnat perustuvat tehokkaaseen työnjakoon. Sen ja automaation ansiosta tuottavuus ja kustannustehokkuus ovat kasvaneet räjähdysmäisesti teollistumisen aikakaudella. Maanviljelijän ei kannata värkätä itse maatalouskoneita, vaan ostaa ne niihin erikoistuneilta tuottajilta. Se nostaa viljelijän työn tuottavuutta, mikä parantaa hänen toimeentuloaan ja laskee ruuan suhteellista hintaa. Sitä tietä on elintasomme noussut.

Sama logiikka pätee kansantalouksien välillä, kuten taloustieteen perustaja Adam Smith analysoi jo 1700-luvulla. Mikään valtio ei ole resursseiltaan niin mahtava, että se voisi tuottaa kaiken itse riittävän tehokkaasti ja edullisesti. Lähi-idässä metsätalouden harjoitus tulisi tolkuttoman kalliiksi, joten puutavara kannattaa ostaa tuotantoon soveltuvilta alueilta, kuten Suomesta. Suomalaisten taas kannattaa vaihtaa puutavaransa polttonesteisiin, joiden tuottaminen Lähi-idässä on helppoa ja halpaa.

Malli pätee kaikkeen kansainväliseen vaihdantaan. Se hyödyttää kaikkia, koska siten tarjolla ovat aina parhaat ja edullisimmat hyödykkeet. Pohjois-Koreankin ruokapula helpottaisi, jos maa ostaisi tehokkaita maatalouskoneita, lannoitteita ja polttoaineita. Se kuitenkin edellyttää, että itsellä on kaupaksi käyviä eli kilpailukykyisiä hyödykkeitä. Aseteknologiaa lukuun ottamatta Pohjois-Korealla sellaisia ei ole, koska se ei ole ideologiansa vuoksi niihin panostanut.

Kansainvälisen kaupan tavoitteeksi mielletään helposti vienti ja ylijäämäinen kauppa. Mutta tuonti on yhtä tärkeää, sitä kautta taloudet saavat suuren osan niistä hyödykkeistä, joiden varassa elämämme pyörii. Yhdenkään kansantalouden resurssit eivät riittäisi tuottamaan kaikkia tarpeellisia raaka-aineita ja hyödykkeitä, joita tarvitsemme: autoja, junia, tietokoneita, ohjelmistoja, lentokoneita, rakennuskoneita, maatalouskoneita, polttoaineita… Kansainvälisiltä markkinoilta saamme ne vaivatta ja kustannustehokkaasti. Jopa Yhdysvaltojen kaltaiselle talousmahdille tuonti on välttämätöntä. Se ei voi, tai ainakaan sen ei kannata yrittää tuottaa kaikkea itse. Se johtaa resurssien tuhlaukseen.

Kansainvälinen talous tuo myös mittakaavaetua, koska laajat markkinat mahdollistavat tuotantomäärien kasvattamisen. Se laskee tuotannon yksikkökustannuksia. Laaja liikevaihto mahdollistaa suuremmat panostukset tuotekehitykseen. Kaupan kautta hyödyt jakautuvat ympäri maailmaa. Suomella ei ole ollut juurikaan roolia tietokoneiden kehityksessä, mutta niiden hyödyntämisessä kuulumme maailman kärkeen – vaikkapa tällasten nettikeskustelujen muodossa. Tämä on lähinnä hupia, mutta todistaa osaltaan, millä tavoin tietotekniikka on tuonut vallankumouksen informaation siirtoon ja käsittelyyn, lukemattomin hyödyin. Ilman avointa taloutta, joka levittää teknologian kaikkialle, se olisi mahdotonta.