Furbot ja urbot
Kirjoitusvuorossa: Juha Kasanen
Nyt taisi Petre Pomell osua eurokriisin ytimeen. Kriisihän on taloudellinen, mutta ongelmien perussyyt taitavat sittenkin olla asenteissa, erilaisissa tavoissa toimia ja siinä, mikä käsitetään oikeaksi ja mikä vääräksi.
Jos ovat italialaiset furboja, niin me suomalaiset taidetaan olla tosi urboja. Urbo on eurooppalaisissa pöydissä sellainen, joka ottaa kaiken tosissaan ja luulee, että muutkin ottavat. Urbo ei kävele yölläkään päin punaista valoa ja maksaa veronsa kiltisti. Jos urbo löytää kadulta lompakon, hän toimittaa sen poliisiasemalle eikä pidä sitä omanaan. Urbot ovat itsensä ruoskijoita, jotka keksivät itselleen jatkuvasti uusia sääntöjä määräyksiä, ja soveltavat kaikki EU:n direktiiviehdotukset pilkulleen ennen muita.
Urboilu edustaa kaikkia suomalaisia hyveitä, joille muut kuitenkin naureskelevat. Eurooppalaisesta vinkkelistä urbot ovat naiveja hölmöjä, jotka vedetään kölin ali, mutta joiden rahat kuitenkin kelpaavat laskujen maksuun.
Jos tarkastellaan Euroopan tilannetta viileän analyyttisesti, niin eihän kukaan voi väittää, että Suomi olisi Italiaa rikkaampi maa. Furbojen Italiassa löytyvät Fiatit, Ferrarit, Roma, Toscana, Milano, Parman kinkku ja maukkaat viinit. Kuinka voisi olla niin, että pieni syrjäinen köyhä Suomi voisi maksaa italialaisten laskut? Ajatushan tuntuu ihan älyttömältä, mutta siihen ollaan kuitenkin ajautumassa. Furbot taitavat osata jalkapallon lisäksi eurooppalaisen kabinettipelin paljon urboja paremmin.
—
Lue Punaista mukia
kultaa
Joskus käy mielessä, että miksi esim. Espanja ei myy kultaa pois. Maa on neljänneksi suurin kullan omistaja. Kuvitelkaa. Omaisuuteen ei voi kajota, mutta lisää lainaa täytyy saada.