Viime vuosina on alettu yhä enemmän puhua taloyhtiöitten peruskorjauskasautumasta, koska suuri osa Suomen lähiöistä on rakennettu 1960- ja 1970-luvuilla ja ne siis tulevat näihin aikoihin peruskorjausten piiriin, vrt. esim. linkki. Korjaukset koskettavat aiempaa useampia ihmisiä, mutta juuri muuta kauheata en asiassa näekään. Perustelen asiaa kokemuksillani.

Ensimmäinen kokemus oli Raumalta 1980- ja 1990-lukujen vaihteesta. Taloyhtiön enemmistö kuului säästöpankille ja jopa putkiremontissakin näkyi ko. pankkiryhmän vastuuton toiminta.

Remonttia varten ei ollut kerätty rahaa pennin hyrrää ja ikävää asiaa oli lykätty niin pitkälle, että vesi ei enää kulkenut putkissa vaan seinän sisällä. Koska SP-ryhmän rahoitustilanne oli kireä, edellytettiin, että osakkaat maksaisivat putkiremontin kustannukset yhden vuoden aikana. Kulu oli 500 markkaa neliöltä ja silloisessa taloudellisessa tilanteessa summa oli tuntuva. Pelkkää pirullisuuttani vaadin, että pankin / taloyhtiön täytyi pystyä osoittamaan osakkaille vaihtoehtoinen rahoitus. Reilun provision ja korkean heliborin takia lainan korko pyöri 20 %:n tuntumassa. Sanomattakin lienee selvää, että naapuripankista lainan olisi saanut olennaisesti halvemmalla.

Päätöksenteko putkiremontista oli sikäli merkillinen, ettei kilpailevia tarjouksia suostuttu kertomaan osakkaille. Ko. taloyhtiössä oli ja on edelleenkin käytössä sovellettu periaate käytännöstä mies ja ääni: yksi pääosakas ja yksi ääni. Muut osakkaat vaietkoot.

Itse putkiremontista sen verran, että omin silmin näin, miten hissi oli lastattu kattoon asti täyteen tiiliskiviä. Putkiremontin jälkeen tulikin hissiremontti (170 markkaa neliöltä) ja ohjeet, etteivät asukkaat saa kuljettaa hississä liian painavia ostoskasseja. Se ohje tiesi aikansa ja paikkansa!

Samoihin aikoihin Turun vanhimmassa lähiössä Patterihaassa jouduttiin putkiremonttiin niin ikään 1950-luvulla rakennetussa talossa. Halua 20 %:n korkoihin ei ollut eikä kykyä maksaa remonttia yhdessä vuodessa. Tuloksena oli ratkaisu, jossa taloyhtiön 14 putkilinjaa olisi remontoitu vauhdilla kaksi linjaa vuodessa eli koko remontti olisi kestänyt seitsemän, sanoo seitsemän vuotta. Kun vuosi oli kulunut ja kuusi vuotta oli jäljellä, ko. talon asuntoja myytiin minulle vähintään puoli-ilmaiseksi. Sitten korot laskivat ja remontti tehtiin nopeasti loppuun.

Turun keskustassa olevassa 1960-luvulla rakennetussa talossa vuonna 2013 alkavaa putkiremonttia on valmisteltu huolellisesti ja suunnittelusta on osakkeille toimitettu noin 20-sivuisia selvityksiä. Tyhjästä peruskorjauksia ei aloiteta, sillä 20 vuoden aikana talossa on uusittu maalaus sisältä ja ulkoa, kylmävesirunko, kellariviemärit, huoneistokohtaiset ja taloyhtiön parvekkeet, ikkunat, julkisivu, piha-alue, perustukset ja ulkopuoliset putket. Katon uusiminen on myös tehty, mutta se ei ko. as.oy:n listassa näkynyt.

Otetaan toinen esimerkki Turun Härkämäestä. Siellä 1970-luvulla rakennetussa talossa on vuodesta 1995 lähtien uusittu 21 kohtaa, esimerkiksi ulkosaumaus, lukkojen sarjoitus, kattojen vesieristys, ikkunoita, patteriventtiilejä, kaukolämmönsiirrin, kylmävesiputkia, piha-aluetta, sokkelia, kylmätiloja, ilmastointia, viemäröintiä, saunoja, maanalaisia putkilinjoja jne.  

Mikä sitten on muuttunut kahden ensimmäisen remontin jälkeen? Ensinnäkin isännöitsijöitten ammattitaito ja yleinen tietotaito peruskorjauksista on kasvanut ja toisekseen uusi AOYL vihdoin ja viimein lain voimalla velvoittaa taloyhtiöitä kiinnittämään huomiota tilinpäätösmuodollisuuksien lisäksi myös itse asiaan eli talon fyysiseen kuntoon.

Uskon, että nykyisellä korkotasolla suurestakin määrästä remontteja selvitään. Työvoimaa toivottavasti löytyy jostain, tuskin tosin pelkästään Suomesta.