Vaalikoneesta verokoneeseen
”Suurituloiset” saavat kyytiä
Suomalaiseksi laatulehdeksi itse itsensä laskeva HS on ottanut käyttöön oikein verokoneeksi kutsumansa sivuston, josta voi kyylätä ihmisten tuloja. IL, IS, TalSa ja joukko maakunta- ja paikallislehtiä on päässyt samaan ilman mitään ”koneita”. Listoihin pääsee jokainen 150.000 euroa tienaava ja lisäksi Tuksu Tukiainen ja Matti Nykänen ovat päässeet sinne pienemmillä tuloilla, mutta muutoin ilmeisen suurilla meriiteillä.
Koko laajassa informaatiopaketissa tuskin on puolta sanaa enempää uhrattu sille, mikä oli tuloverojen kokonaiskertymä. Se oli 31 miljardia euroa.
Voi olla, että Erkon perikunnan tuloilla on jo ns. yleistä merkittävyyttä, mutta 150.000 euron tuloilla sitä ei ole. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Tuksu Tukiaisen ja Matti Nykäsen tulot ovat yleisessä tiedossa, mutteivät juttujen kirjoittaneiden toimittajien.
Patsastelin itse joskus aiemmin ko. listalla vieläpä ilman Tuksu Tukiaisen meriittejä, sillä Ilkka Kanerva ei ole minulle lähettänyt koskaan yhtäkään tekstiviestiä. Silloin tiedot julkaistiin kunnittain. Kokemus ei ollut vähääkään miellyttävä. Vastaan ei tullut yhtään ihmistä, joka olisi kiitellyt, että onhan se hyvä, että joku niitä verojakin maksaa. Vähintäänkin ilmeistä ja korviin kiertotietä kantautuneista selän takana puhumisista sai sen vaikutelman, että kohtuullista olisi, että maksaisin veroja 300 % tuloista eikä hirttämisenikään yhtään pahitteeksi olisi. Ko. listat lienevät rikollisille hyödyllisiä.
Kieltämättä en ole pahemmin viime vuosina kärsinyt progressiivisesta verotuksesta, mutta kohtuuden nimessä on muistettava, että a) valtionveron progressiota on loivennettu ja b) tulot otetaan huomioon kovin monissa asioissa, kuten tuosta merkinnästäni ilmenee.
Neuvostoliitto luhistui, mutta kommunismi tuntuu elävän ja voivan hyvin kaikkien niitten päässä, jotka noilla listoilla eivät ole. Tuloeroja pidetään a priori ongelmana, joka pitäisi poistaa. Koskaan ei pohdita sitä, josko tulot johtuisivat koulutuksesta, kovasta työnteosta ja taitavuudesta työssä.
Köyhyydestä – tai paremminkin sen teeskentelystä – on tehty koko EU:n alueella suuri ansio. Kreikkalaiset tuntuvat olevan suorastaan ylpeitä näkemään kykenevien ”sokeitten” asuttamasta saarestaan ja täsmällisen töihin tulon tuomasta palkanlisästä. Suomen tapainen maa on ikävä nipottaja, josta olisi varmaan parasta päästä eroon.
”Huoleton on hevoseton poika”, sanoi vanha kansa ja oli oikeassa.
Kommentit