Mistä Suomelle Joosef?
Kirjoitusvuorossa Hannu Lehtilä
Jouluna on syytä muistaa Raamatun talousoppeja. Tunnetuin lienee Joosefin unien tulkinnasta kehittämä syklinen talousoppi seitsemästä lihavasta ja seitsemästä laihasta vuodesta. Hän sai Egyptin Faaraolta rajattoman vallan hyvinä vuosina valmistautua edessä oleviin huonoihin vuosiin. Joosef onnistui talouspolitiikassaan niin hyvin, että hänestä tuli koko alueen kunnioitettu johtaja. –Tällaista johtajaa olisi EU:ssakin tarvittu.
Suomi paistatteli pitkään kolmen A:n katsomossa, kunnes havaitsi, että täälläkin kohta sauna palaa, ellei ryhdytä korjaaviin toimiin. Nyt kriisitietoisuus on jo korkealla tasolla ja analyysi kattava; hallitusohjelma rakentuikin taloudellisen ”unelmahötön” varaan, eikä lisävelkaantumista saada kuriin. Meidän kustannustaso on karannut kauas ja hintakilpailukyky on naapureihin verrattuna heiveröistä. Seinä on edessä. Nyt on ilma tiheänä ehdotuksia.
Tykityksen aloitti sisäistä pyykkiään pesevä Elinkeinoelämän keskusliitto. Vaikka EK-johtajien vaihtoviikot lienevät jo takanapäin, syiden perkaaminen on vielä edessä. Kuka laski ja kenen määräyksestä raamiratkaisun luvut ja kustannukset sellaisiksi, että sopimus voitiin hyväksyä? Entä mikä on hallituspolitiikan, ja päähallituspuolueen, Kokoomuksen osuus? Ostettiinko raamiratkaisulla yhteiskuntarauhan ohella poliittista rauhaa epäyhtenäiselle hallituspohjalle? -Lääkkeeksi nykyahdinkoon EK tarjoaa vanhoja rohtoja, palkanalennuksia ja liittokohtaisia sopimuksia.
Räväkämmällä linjalla on VATT:in ylijohtaja Juhana Vartiainen. Lapsinerolta näyttävä, työpaikkatorkkuja ottava ja Ruotsin Konjunkturinstitutetin tutkimusjohtajana pätevöitynyt talousguru patistaa kotiäitejä töihin, laskisi vanhempien työntekijöiden palkkaa ja luopuisi kaikenlaisista yleisistä palkankorotuksista. Hän rassaa rakenteita ja vaatii niihin Ruotsin mukaisia ratkaisuja. Sosiaalidemokraatti Vartiainen on puolueelleen hyödyllinen ”kauhukakara”; hän rikkoo sovinnaisuuden rajoja ja tuo ennakkoluulottomasti Ruotsissa hyviksi kokemiaan muutosesityksiä Suomeen.
Toinen ”länsimaan tietäjä” on EU:n talouskomissaari Olli Rehn. Hän katsoo Suomea Brysselistä käsin ja varoittaa nopeasti kasvavasta lisävelkaantumisesta. –Etelä-Euroopan tiestä ei saa tulla Suomen tie!
Vaikka Suomen talous ei ole romahtamassa tässä ja nyt ja vaikka tunnelin päässä onkin jo selvää valoa, jotain pitäisi tehdä, ja suhteellisen nopeasti. Jyrki Kataiselta ja Jutta Urpilaiselta odotetaan paljon. Muuten kysytään: asuuko ”Euroopan tauti”, poliittisen johtajuuden puute, myös täällä.
Tarvittavaa rohkeutta voi hakea lähihistoriasta. Mauno Koivisto sanoi 1960-luvulla, että valtiovarainministerinä toimiminen tappoi häneltä sosiaalisen omantunnon, niin rankkaa työtä se oli. Hän osaa myös Raamattunsa ulkoa. Pääministeri Koiviston mielilausahdus talousongelmien keskellä oli: ”Herra, ota pois tämä kalkki, muuraan pelkällä sannalla”.
Suomen Pankin pääjohtajana ollessaan Koivisto ironisoi myös talouden ennusteita ja ennustajia: ”Kiistellään desimaalin eroista, kun sekä pilkun paikka että etumerkki heittää kuperkeikkaa. Ei tiedetä onko etumerkki plussaa vai miinusta”!
Toivotaan, että Valiovarainministeriön viimeisimmässä ennusteessa on sama, yleistä synkkyyttä ennustava, vika. Nordea oli ilahduttava poikkeus, jota pörssikurssien tämänvuotinen kehitys mukavasti tukee!
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.
—
Lue Punaisen mukin blogia
Kommentit