Kuten Kai jokin aika sitten esitteli, kriisimaiden korot ovat ropisseet reippaasti alas vuoden sisään. Euromaiden tuen varaan pari vuotta sitten ajautunut Portugali huutokauppasi vuonna 2017 erääntyviä velkakirjojaan usealla miljardilla viime viikolla. Korko jäi alle viiden prosentin, ja kysyntä ylitti tarjonnan. Vielä viime keväänä harva edes kuvitteli Portugalin saavan markkinaehtoista luottoa muutamaan vuoteen.

Myös Espanjan, Italian ja Irlannin pitkät korot ovat pudonneet neljän prosentin tuntumaan. Normaalissa tilanteessa neljä prosenttia on pitkälle valtionvelalle tavallinen taso. Suomi maksoi kovempaa korkoa koko 1990-luvun, ja toipui silti lamasta. Velkakriisi alkaa olla hallittavalla tasolla korkomenojen suhteen. Velkatasoa on toki yhä leikattava, mutta rahoitusmenojen lasku antaa siihen mahdollisuuden.

Suotuisan kehityksen takana on kriisimaiden budjettivajeiden leikkauksen ohessa EKP:n puoli vuotta sitten tekemä päätös kriisimaiden lyhytaikaisten velkojen tukiostoista. Keskuspankki lupasi kiskoa lyhyet korot alas vaikka rahaa painamalla.

Mutta ensin kriisimaan oli pyydettävä apua euromaiden hallitusten hallitsemalta Euroopan vakausmekanismilta, ja maan tuli osallistua luottomarkkinoille. Sinne ei voi mennä, ellei valtiontalous ole edes jonkinlaisessa kunnossa.

Ehdoilla EKP varmisti, ettei sen tukea käytetä holtittomaan tuhlaukseen. Silti se teki selväksi, ettei keskuspankki päästä markkinapaniikkien vuoksi konkurssiin yhtään euromaata, joka sitoutuu valtiontalouden tasapainotukseen. Tukiohjelma oli EKP:n ”iso mörssäri”, joka synnytti ristiriitaiset odotukset.

Pessimistit näkivät sen ajavan rajattomaan setelirahoitukseen ja megainflaatioon. Oletusta on suosinut valtaosa talousmediaa vakavaraisemmissa euromaissa, myös Suomessa. Optimistit mukaan tukiohjelmaa ei ehkä tarvinnut edes käyttää, vaan jo tieto keskuspankista maksukyvyn perälautana poistaa paniikin ja laskee korot. Tästä syystä Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Japani saavat rahaa pilkkahintaan, vaikka niitäkin painaa raskas velkataakka.

Optimistien ennuste on toteutunut toistaiseksi jopa yli odotusten. Mörssäriä ei tarvinnut käyttää kertaakaan, ja silti kriisimaiden korot ovat ropisseet. Espanjasta odotettiin ensimmäistä ohjelmaan tukeutuvaa, mutta se ei halunnut alistua tukiehtoihin. Nyt se saattaa selvitä omin voimin.

Eurolle etenkin suurten kriisimaiden velanhoito on ollut kohtalonkysymys, sillä niiden pelastamiseen ei olisi löytynyt tarpeeksi rahaa. Oli selvää, ettei ongelma ratkea ilman keskuspankkia – tai sitten euro hajoaa. Itse kuuluin Draghin mallin innokkaisiin kannattajiin, kuten tein selväksi Piksussakin heti mallin julkistamisen jälkeen. Vastustajia ovat olleet talouskonservatiivit, heidän joukossaan iso osa rahoitusmaailman edustajia, niin yksityisen sektorin kuin akateemisen taustan omaavia.

Toistaiseksi YKSIKÄÄN konservatiivien uhkakuvista ei ole toteutunut. Tukiohjelmaa ei ole käytetty kertaakaan, ja silti se on toiminut EKP:n toivomalla tavalla. Tukiluukulla ei ole edes käynyt ketään, joskin Irlanti ja Portugali sen saattavat tehdä jossain välissä. Ehdot on kuitenkin täytettävä.

Koska ohjelmaa ei ole käytetty, ei ylimääräistä likviditeettiäkään ole tietysti pakkautunut talouteen luomaan inflaatiopainetta. Inflaation odotetaan laskevan tänä vuonna alle kahden prosentin. Euro ei ole rotkahtanut ohjelman seurauksena, päinvastoin vahvistunut yli kymmenen prosenttia kriisin pohjasta, joka oli ennen EKP:n ulostuloa.

Vaihtotaseen kannalta euron kallistuminen on huono asia, koska se vaikeuttaa vientiä. Inflaatiolle euron vahvistuminen tekee hyvää.  Korkea työttömyys ja matala inflaatio takaavat, että ohjauskorko ei nouse aikoihin. Kun kriisimaiden rahoitusolot ovat pikku hiljaa normalisoitumassa, elpyminen saa vettä myllyynsä. Korkea työttömyys ja säästökuurit pitänevät huolta kilpailukyvyn kohentumisesta eli säällisestä kustannustasosta.

EKP:n iso mörssäri on toistaiseksi ollut suuri menestys, mitä konservatiivit eivät kehtaa myöntää. He saisivat kiittää kädestä pitäen Draghia, joka on pelastanut Euroopan vielä viime keväänä uhanneelta talouskatastrofilta.