Suomen syvin ongelma, alhainen syntyvyys, olisi hyvinkin korjattavissa
Monilla ongelmillamme (työvoimapula, hoitajapula,…) on yksi yhteinen nimittäjä, pitkään jatkunut alhainen syntyvyys. Tämän sitkeän ongelman ratkaiseminen on lainsäädännöllisin keinoin mahdollista. Tarvitaan halu tehdä muutos.
Ihminen tavoittelee elämässään turvallisuutta, läheisiä ihmisiä, mainetta, arvostusta, mielenkiintoista tekemistä, valtaa, itsenäistä päätöskykyä, seksiä …. Lapset ja parisuhteet tulevat mukaan kuvioon jos niiden avulla ihminen pääsee näihin päämääriin. Voisi ajatella että yhteiskunnan säännöillä ei pysty vaikuttamaan siihen, miten ihminen saavuttaa näitä asioita. Mutta tämä käsitys on mielestäni väärä. Yhteiskunnan säännöillä päätetään mitä kannattaa tehdä ja millä pelin säännöillä ihminen pääsee tavoitteisiinsa. Pelisäännöt ovat tärkeitä ohjaajia siinä miten ihmiset elämänsä peliä pelaavat.
Suomen julkinen sektori kannustaa 48 Mrd€ voimalla ihmisiä pois ansiotöistä
Suomen julkisella sektorilla on rahallisesta panoksesta päätellen yksi päämäärä yli muiden: Saada ihmiset ymmärtämään että kohtuuton työnteko ei ole järkevää. Tämän päämäärän eteen julkinen sektori uhraa valtionvarainministeriön mukaan vuosittain 48 Mrd€. Tämän määrän rahaa (sosiaaliturvaetuuksia) julkinen sektori maksaa. Osa näistä kannusteista on hyvin perusteltuja, mutta koko summa on kuitenkin eri syistä maksettuja kannusteita olla ansaitsematta elantoaan. Mukana tässä summassa ovat vain tulonsiirrot työtä tekeviltä niille jotka eivät tee. Mukana ei ole esimerkiksi ilmaispalveluita.
Palkkio siitä ettei tee työtä, 48 Mrd€, vaikuttaa kaksinkertaisena kannusteena. Summa maksetaan siitä, että ei tee työtä ja summa otetaan pois niiltä jotka tekevät työn muodossa lisäarvoa yhteiskunnalle. Kokonaisvaikutus on siis sadan miljardin luokkaa.
Lapsilisät olivat vuonna 1949 noin 40% kaikista sosiaalimenoista
Kannusteet, jotka yhteiskunta maksaa kannustaakseen ihmisiä lasten hankkimiseen (lapsilisät) ovat vähäisiä 1,4 Mrd€. Summa on pieni verrattuna työn välttelystä maksettuihin palkkioihin 48 Mrd€.
Lapsilisät olivat vuonna 1949 noin 40% kaikista sosiaalimenoista. Silloin lapsista maksettiin ja niitä myös tehtiin. Yhteiskunta oli terve ja lapsia oli paljon.
Korjaavat toimenpiteet joilla lasten lukumäärä saataisiin nousuun
Arvostusmallimme muuttamiseksi tarvittaisiin merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia:
- Eläkkeet tulisi sitoa osin lasten lukumäärään. Lapset maksavat työllään tulevat eläkkeemme ja olisi oikeudenmukaista että ne jotka hankkivat lapsia saavat myös isomman eläkkeen.
- Lasten hankkimisen tulisi aikaansaada välittöntä ja tuntuvaa taloudellista etua. Palkkiot ovat tunnustuksia ja ne motivoivat. Viron syntyvyys saatiin näillä lääkkeillä Suomea paremmaksi.’
- Kannusteita olla tekemättä työtä tulisi pienentää merkiksi siitä, että yhteiskunta arvostaa muutakin kuin sitä ettei tee työtä
Johtaisivatko nämä muutokset siihen että yksilö saa lapsia hankkimalla sitä mitä tavoittelee: turvallisuutta, läheisiä ihmisiä, mainetta, arvostusta, mielenkiintoista tekemistä, valtaa, itsenäistä päätöskykyä, seksiä. Eivät ehkä suoraan ja välittömästi. Mutta arvostukset muuttuisivat ajan myötä lapsiystävällisemmiksi. Siitä, josta yhteiskunta palkitsee, tulee aikaa myöden arvo ja hyve.
Lisää tietoa
- Viro tukee lasten hakkimista
- Tutkimus Viron perhearvoista
- Tilastokeskus
- Miksi Suomesta tuli vähäisen syntyvyyden maa
- Google / syntyvyys suomi
- Sosiaaliturvaetuudet Suomessa
- Julkisen talouden meno- ja rakennekartoitus
Vanhempainpäiväraha tiputtaisi omalla kohdallani nettotuloja 36% vuodessa. Eli hyvin valtio tukee vanhemmuutta. Lisäksi lapsia ei hankita, ne saadaan.
Tarvitseeko alentuvasta syntyvyydestä olla huolissaan kun maapallomme on selkeästi liikakansoitettu? Mikä on hyvä väestömäärä Suomeen? Miksi islantilaiset pärjäävät 0,4 miljoonan väestöllä ja Virolaiset miljoonalla? Vai pärjäävätkö ne? Olisiko Intian väestötiheys tavoite Suomellekin? Syntyvyydestä ja väestömäärästä tulisi yleensäkin keskustella moniarvoisemmin, nythän ne nostetaan esiin vain bruttokansantuotteen tai huoltosuhteen yhteydessä. Sinällään Kai Nymanin konstit ovat hyviä mikäli valtio haluaa lisää veronmaksajia.
Jos ei ole riittävästi syntyvyyttä ja/tai työperäistä maahanmuuttoa, niin sekä julkinen että yksityinen kansantalous romahtavat tulevaisuudessa. Eli vaikka kuinka pelkäisi liikakansoitusta, niin JONKUN on tätä härdelliä silti pyöritettäväkin, enkä usko pätkääkään automaation tai tekoälyn kaikkivoipaisuuteen tämän(kään) suhteen. No kauempana tulevaisuudessa ehkä, mutta entäs sitä odotellessa?