Poliittisessa keskustelussa debatoidaan Suomen valtion Kreikkaa ja GIPSIC (Greek, Italy, Portugal, Spain, Ireland, Cyprus) maita koskevista taloudellisista vastuista. Nämä vastuut kanavoituvat IMF:n ja Euroaluuen vakausmekanismien kautta. 

Keskustelussa unohdetaan tärkeä asia, Suomen pankin vastuut. Nämä vastuut ovat olleet suurempia kuin valtion vastuut. Suomen pankin vastuut määräytyvät Euroopan keskuspankin päätöksillä ja ne ovat meidän oman kansallisen päätöksentekomme ulottumattomissa (tai ainakin heikossa kontrollissa). Niitä on esimerkiksi Kreikan tapauksessa kasvatettu ilman että suomalainen poliittinen päätöksenteko olisi asian kanssa ollut missään tekemisissä. Ohessa on ifo instituutin keräämä taulukko Suomen kaikista GIPSIC maita koskevista vastuista.  Kaksi ensimmäistä kohtaa, TARGET maksut ja valtionlainojen ostot (yht. 18 Mrd€) ovat juuri noita Suomen pankin kautta syntyneitä vastuita.

Suomen pankin vastuut olivat pahimmillaan, vuonna 2011, kaikenkaikkiaan 60% bruttokansantuotteesta, enemmän kuin sotavuosina 1918 ja 1939…1945, jolloin Suomen pankki osti massiivisesti Suomen valtion velkakirjoja ja rahoitti tällä tavalla sodankäyntiä.

Alla on tarkempi kuva Suomen pankin taseen saamisten kehittymisestä aina vuodesta 1900 saakka. GIPSIC maille annetut takausvastuut yms. näkyvät selvänä piikkinä, joka ylittää selvästi sen, mitä omaan rooliinsa (rahan luomiseen ja sen vakaudesta huolehtimiseen) keskittyvä keskuspankki tarvitsisi tehtävänsä hoitamiseen. Elämme totisesti poikkeuksellisia aikoja.

Suomen pankin saamiset (Lähde: Suomen Pankki)

Onko sitten hyvä, että Suomen vastuista GIPSIC maille sovitaan pankkivirkamiesten kesken Euroopan keskuspankissa (jossa Suomella on toki edustus)? Tämä on nyt poikkeusaikana ollut ilmeisen tarkoituksenmukaista. Kreikan pankeille ei olisi pystytty nopeasti, päivien varoitusajalla, saamaan kymmenien miljardien rahoitusta, jos asialla olisivat olleet poliittiset päättäjät. Kreikka ja erityisesti sen pankkijärjestelmä olisi romahtanut ilman EKP:n nopeaa apua kun yksityinen raha pakeni Kreikasta ja EKP pumppasi rahaa suurella letkulla takaisin.

EKP on tehnyt Kreikan kriisin yhteydessä hyvää työtä, mutta on hyvä olla tietoinen EKP:n valtaisasta vallasta suhteessa Suomen poliittiseen päätöksentekoon ja Suomen rahoitusasemaan. Poliittisella päätöksenteolla pitää olla mekanismit, joilla se tarvittaessa tehokkaasti rajoittaa EKP:n valtaa sitten kun asiat alkavat mennä huonosti. Asiat menevät aina huonosti jossain vaiheessa ja siihen pitää olla varautunut.