Otan kantaa asiaan, joka ei oleellisesti liity talouteen, kuitenkin Piksun kaltaisiin julkaisuihin ja niihin rinnastettaviin nettisivustoihin. Niiden kannalta aihe on tärkeä ja pahasti keskeneräinen niin Suomessa kuin muissakin yhteiskunnissa.

Hesarin Nyt-liite sulkee pariksi viikoksi nettilehden kommentoinnin asiattomien viestin tulvan takia. Se nostaa kädet pystyyn, koska ei jaksa perata törkyviestejä, joten niiden rajoittamattoman julkaisun sijaan se pistää palvelun kiinni. Tilanne on ikävä lehdelle, koska kommenttimahdollisuus on osa sen palvelua ja edistää lähtökohtaisesti sananvapautta. Törkyviestit voi poistaakin, mutta viestien moderointi eli seulominen vaatii paljon palkallista työtä. Töryn määrän kasvaessa tolkuttomaksi moderointiin ei kannata panostaa.

Tilanne on ikävä sananvapauden ja julkisen keskustelun kannalta, koska ison lehden keskusteluosion sulkeminen poistaa myös asialliset viestit kirjavine argumentteineen. Hesari kuitenkin toimii aivan oikein. Sananvapaus ja sen puolustaminen eivät ole sama asia kuin minkä tahansa paskan julkaisuvelvollisuus. Nettiaikana tämä tuntuu hämärtyneen – netti käsitetään ikään kuin foorumiksi, jota ei voi rajoittaa sen vapaan luonteensa vuoksi sortumatta totalitarismiin. Reaaliaikainen kommentointi nimettömänä on ikään kuin peruuttamaton ihmisoikeus, joka kattaa minkä tahansa solkkauksen ja solvauksen.

Sananvapaudella on rikoslaissa määritellyt rajoitteensa, ja toisaalta julkaisutoimintaakin säätelevät lait. Samojen rajojen on koskettava kaikkia ihmisiä ja medioita. Perinteinen media on tarkka siitä, ettei se julkaise asiatonta saati laitonta materiaalia – jo sen vuoksi, että siitä tulee herkästi oikeudellisia seurauksia. Yleisönosastolle ei päästetä mitä tahansa, ja varsinkin nimettömien kirjoitusten suhteen ollaan tarkkoja. Tulenarkojakin nimettömiä kommentteja julkaistaan, mutta toimitukset miettivät huolella, onko se kussakin tapauksessa perusteltua.

Miksi samat säännöt eivät koskisi nettiä? Se on pohjimmiltaan samanlainen foorumi kuin perinteiset mediat. Kommenttiosastot ja keskustelupalstat ovat reaaliaikaisia yleisönosastoja. Miksi niissä saisi julkaista mitä tahansa, varsinkaan nimettömiltä kirjoittajilta? Netti on julkista ilmaisutilaa siinä kuin perinteinen media tai vaikka torilla huutelu.

Painovapauslain mukaan lehdessä vastuun julkaisun sisällöstä kantaa päätoimittaja, joka voidaan tuomita velvollisuuden laiminlyönnistä. Jos toimittaja rikkoo lakia tai kirjoittaa asiattomuuksia, toimittajan lisäksi vastuussa on myös päätoimittaja ja hänen työnantajansa, lehden kustantaja. Niiden on oikeudessa turha vedosta esimerkiksi resurssipulaan – tuli rikottua lakia kiireessä ja huonossa ymmärryksessä, sori. Tuomio napsahtaa, koska lehden edellytetään toimivan resursseilla, jotka riittävät yhteiskunnallisten normien täyttämiseen.

Nettilehtiin ja -sivustoihin on suhtauduttava samoin kriteerein. Jokainen, joka perustaa nettisivut muodossa tai toisessa, asettuu automaattisesti kustantajan ja päätoimittajan asemaan. Sivuston ylläpitäjän on kannettava vastuu julkaisemastaan materiaalista. Jos joku haluaa pitää avointa keskustelupalstaa, on hänen varauduttava kontrolloimaan sen sisältöä.

Vaikka päätoimittaja ei piittaisi poliittisesti tai muulla tavoin epäkorrekteista kommenteista, on hän joka tapauksessa vastuussa lain rajat ylittävistä kirjoituksista, vaikka ei olisi millään tavalla niihin ketään kannustanut. Jos hän pitää yllä julkista ilmaisutilaa, asettuu hän painovapauslain alle. Tämän pitäisi olla johtava periaate sivuston luonteesta riippumatta.

Tämä ei ole millään tavalla hankala linjaus edes teknisessä mielessä. Jos on aikaa ja energiaa perustaa sivusto, löytyy niitä varmasti sen sisällön seuraamiseenkin. Keskustelut voi moderoida etu- tai jälkikäteen eli seuloa asiattomuudet tai ainakin juridisesti arveluttava materiaali pois.

Vaikkapa Piksussa en ole törmännyt jutussa kuvattuihin ongelmiin, vaikka nimettömiä kommentteja on paljonkin. Ne ovat kuitenkin yleensä ottaen asiallisia ja asiantuntevia, mikä kertoo tietysti lehden lukijoista. Mutta jos selkeitä asiattomuuksia ilmaantuisi, toimitus varmastikin ne poistaisi ja hyvästä syystä. Tai jos vaikka minä pamahtaisin psykoosiin ja pukkaisin ulos julkaisukelvottoman jutun, niin Kai varmasti poistaisi sen ja kyselisi perään, että mikä äijässä nyt vipottaa –  vaikka en Piksuun työsuhteessa olekaan. Sananvapaus ei ole sama asia kuin julkaisuvelvollisuus. Julkaisulla on oikeus ja velvollisuus valvoa julkaisemaansa materiaalia.

Nimetön kommentointimahdollisuus on sinänsä hyvä asia, mutta sitäkin voi kontrolloida kustantajan kannalta mielekkäästi asettamalla sen ehdoksi kirjautumisen palveluun voimassa olevalla meiliosoitteella. Tämä karsii pois rikollisluonteisen möykkäämisen, ja moderaattorin on helppo sulkea muuten asiattomat huutelijat pois. Tämä monen lehden keskustelupalstalla käytössä oleva menettely suojaa kirjoittajien identiteetin, mutta estää heitä käyttämästä anonyymia asemaansa väärin.

Tarpeen tullen kirjautumista voisi kontrolloida muillakin tavoilla, vaikkapa pankkitunnuksilla. Kynnys on tällaisiin järjestelyihin varmaan aika korkea, koska se poistaa spontaanit kommentit. Toisaalta paljonko vapaamuotoisella nettikeskustelulla on arvoa, jos siitä kasvava osa on viirupäistä sontaa.

Nämä eivät ole enää mitään marginaaliongelmia, koska suoranaisesta uhkailusta poliittisin ja ties millaisin perustein on tullut netissä kuvottavan yleinen ilmiö. Nimettömät viirupäät käyttävät hyväkseen suuria sivustoja ja nimettömänä kommentoimisen mahdollisuutta.

Jos keskustelu karkaa käsistä rikosoikeudelliset rajat ylittävässä mitassa, foorumin pitäjän eli päätoimittajan velvollisuus on puhaltaa peli poikki, vaikka se ei häntä miellyttäisi. Jos hän ei sitä tee, viime kädessä siitä pitää olla oikeudellisia seurauksia. Käytäntö on täysin selkeä perinteisessä mediassa, se pitää vain ulottaa täysimääräisesti nettiinkin.

Meillä on jo ennakkotapauksia laittoman materiaalin levittämisen estämisestä netissä. Lapsipornosivustoihin puututaan. Youtuben kaltaiset palvelut valvovat, ettei heidän sivujaan käytetä tekijänoikeuksien rikkomiseen. Jne. Tässä kaikessa on omat käytännön ongelmansa johtuen jo netin ylikansallisesta luonteesta, mutta periaate on silti selkeä: netti ei voi olla villi länsi, joka jää yhteiskunnallisen normiston ulkopuolelle.