Näillä mennään

Kirjoitusvuorossa: Juha Kasanen

Pörssikurssit menivät tänä kesänä vastavirtaan ilmojen kanssa. Kesä- ja heinäkuussa pörssissä oli vielä tasaista, mutta ilmojen lämmittyä elokuussa romahti. Helsingin tuottoindeksi otti runsaat kahdeksan prosenttia takapakkia elokuun aikana. Edellisen kerran vastaavan suuruinen pudotus tapahtui toukokuussa 2012. Silloin peruutettiin 11 prosenttia. Ajoittaiset romahdukset kuuluvat osakemarkkinoille eikä niille aina edes jälkikäteen ole löydettävissä hyvää selitystä. Tällä kertaa kyseessä oli muiden ongelmien ohella lähinnä huoli Kreikan tilanteesta ja Kiinan talouskasvun hidastumisesta. Tällä hetkellä monella osakemarkkinalla alkuvuoden hyvät tuotot on jo syöty.

Markkinahälyn keskellä on hyvä muistaa, että Euroopan pääomamarkkinat ovat toimineet omituisesti jo vuosikausia. Tilanne on jatkunut jo niin pitkään, että sitä on alettu pitää normaalina. Matala, nollaa hipova korkotaso ei kuitenkaan ole normaali. Matala korkotaso ei ole osoitus talouden vahvuudesta vaan pikemminkin päinvastoin. Se on osoitus siitä, että euroalue voi huonosti. Euroopan keskuspankki ei pysty nostamaan korkotasoa, koska moni euromaa ja niiden kuluttajat ovat pahassa ahdingossa. Toisaalta joidenkin euromaiden talous vaatisi korkeampaa korkotasoa.

Tästä tullaan nopeasti siihen johtopäätökseen, että euroalue ei ole optimaalinen valuutta-alue eikä sama rahapolitiikka sovi kaikille maille. Nyt jälkeenpäin tämä on helppo todeta. Raimo Sailas pohtii tätä kysymystä kolumnissaan ”Epäonnistunut eurohanke tarvitsee ihmeen” (HS 1.9.). Kolumnistilla on aika hyvä perspektiivi puntaroida asiaa. Hän on ollut aivan päätösten ytimessä valtiovarainministeriön valtiosihteerinä, kun Suomen euroasioista on neuvoteltu ja päätetty.

Vähän synkältä siis näyttää. Todennäköistä on, että korot pysyvät matalina ja kituuttelu Euroopassa jatkuu vielä pitkään. Välillä keksitään pakon edessä luovia ratkaisuja, kuten Kreikan uusi lainaohjelma, mutta euron rakenteelliseen ongelmaan ei valitettavasti ole mitään ratkaisua. Rahaliittoa on vaikea saada edes paperilla toimimaan optimaalisesti, koska sen jäsenvaltiot ovat niin erilaisia ja ajavat lopulta aina omaa etuaan. Säästämälläkään tästä ei selvitä. Se, että kaikkien euromaiden taloudet olisivat ylijäämäisiä samanaikaisesti, on jo teoriassa mahdotonta: toisen velka on toisen saatava. Rahaliiton purkaminen on harjoituksena vielä vaikeampi kuin sen perustaminen. Tulevaisuudessa häämöttää Britannian kansanäänestys EU-jäsenyydestä. Vaikka britit eivät olekaan mukana rahaliitossa, niin äänestyksen lopputulos vuonna 2017 voi olla jonkinlainen vedenjakaja suuntaan tai toiseen koko EU:n kannalta. Elettävä kuitenkin on jatkossakin. Pysytään positiivisina, näillä mennään.

Lue Punaisen mukin blogia.

Related Posts