TV:n MOT käsitteli otsikon aihetta viikko sitten. Itse varsinainen TV-ohjelma oli puuduttava luettelo kevään osinkojen määristä. Jos osinkojen määriä haluaa käsitellä, pitäisi todeta Suomen talouselämän olevan hyvin pääomavaltaista. Se johtuu kemiallisen metsäteollisuuden yleisyydestä ja maamme korkeasta elintasosta. Jotta korkeita palkkoja voitaisiin maksaa, työn tuottavuuden pitää olla korkea ja siihen tarvitaan pääomia. Jotta niitä saataisiin, pitää maksaa osinkoa.

Ainoa mielenkiintoinen lause ohjelmassa oli Kim Lindströmin toteamus, että on epäoikeudenmukaista, miten piensijoittajat maksavat 30 %:n veroa ja suuromistajat eivät juuri mitään. Virke jäi ohjelmassa lähinnä roikkumaan ilmaan.

Ohjelman verkkosivut ovat paljon selkeämmät. Veroja osingoista siis todella maksavat lähinnä vain piensijoittajat. 8 mrd:n osingoista maksetaan veroja vain alle 400 miljoonaa. En ala tässä säädöksiä luettelemaan, mutta pohdin, miksi tällaiseen tulokseen on päästy.

FK Piia-Noora Kaupin johdolla on kok:lle kuiskutellut, miten pankeilla ei ole varaa maksaa rahastoistaan veroja. Edelleen verovapaus on hyödyllinen kapitalisaatiosopimuksille. Näin tuetaan finanssialaa, joka varmaan kaikkien tuen tarvitseekin.

Perheyritysten tj Matti Vanhanen puolestaan selvitti aikoinaan hallitukselle, miten yrittäjyyttä pitää tukea. Yrittäjiksi lasketaan esim. Antti Herlin. Hiukan erikoista on jo se, että verovapaus koskee myös holding-yhtiötä, joka minun mielestäni ei ole mikään varsinainen yrittäjä. Lobbauksissa on varmaan puhuttu monenlaisista pienyrittäjistä, mutta hyvin nämä edut pätevät Antti Herliniinkin. Edut pätevät myös listaamattomiin yrityksiin, joitten lista on tuossa. Niitä kun ostaa, on siis yrittäjä.

Nykyisessä hallituksessa on kaikkiaan kolme ministeriä, joitten miljoonaomaisuus on verosuunnittelun takana (Sipilä, Toivakka, Berner). En oikein jaksa uskoa, että tämä porukka alkaa omia etujaan karsia. Perheyrityksillä on nykyään tj:na Leena Mörttinen, joten korkean tason lobbaus jatkuu.

Hallituksellamme on yhä edelleen ongelmana valtion tulojen riittämättömyys ja toisaalta yrittäjyyttä pitäisi edelleen tukea. Kotitalouksien osinkoverotusta sopii erinomaisesti nostaa nykyisestä, 100 %:iin on vielä matkaa. Yrittäjiä pitää lisää tukea. Joku voisi ajatella, ettei nollan %:n veroista ole paljon alentamista, mutta ovathan korotkin negatiivisia. Antti Herlinille täytynee jatkossa maksaa palkkaa siitä hyvästä, että hän ottaa osingot vastaan, sillä Antti Herlin on yrittäjä.

Paitsi että verojärjestelmämme on makaaberi, kiinnittäisin huomiota Matti Vanhasen rooliin. Pääministerinä 2007 hän toi esiin sellaisen ongelman kuin jakovaran. Suomessa oli niin hirveän paljon rahaa, ettei tiedetty minne sen kaiken saisi tungettua. Näitten jakovarapuheitten ajoista alkoikin Suomen nykyinen velkaantuminen. Matti Vanhanen on Kepun ns. ryhmyri ja hän on se henkilö, joka hengittää Juha Sipilän niskaan, jotta Kepun etuja ajetaan riittävän ponnekkaasti. Edellisen kerran Vanhasen ollessa suunnilleen samassa asemassa pääministerinä oli Anneli Jäätteenmäki. Se on Sipilän hyvä muistaa ja äänestäjien on hyvä muistaa, millä talouden tuntemuksella Vanhanen ja Juhantalo Suomen taloutta luotsaavat. Vielä yhtenä eksperttinä voi mainita Mauri Pekkarisen, joka vielä Talvivaaran viimeisillä metreilläkin piti firmaa hyvänä, sillä olihan läjissä runsaasti nikkeliä. Pekkarinen ei liene huomannut, että oikeastaan se sama nikkeli on Suomen maastossa ollut kaiken aikaa. Merivedessä muuten on paljon kultaa, joten siinä lienee Perän seuraava innovaatio.

Lopuksi: Kun Sipilä oltuaan vajaan vuoden pääministerinä nyt vasta on täsmentänyt (epävirallisesti), ettei hänellä ole suoria osinkotuloja, on erittäin kyseenalaista, onko hän alun perin noudattanut riittävällä huolella perustuslain säädöstä: ”Ministerin on viivytyksettä nimitetyksi tultuaan annettava eduskuntaa varten selvitys elinkeinotoiminnastaan, omistuksistaan yrityksissä ja muusta merkittävästä varallisuudestaan sekä sellaisista ministerin virkatoimiin kuulumattomista tehtävistään ja muista sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä.” [Boldaus  JV ] Onkohan esim. 10 miljoonan euron omaisuus katsottava ”merkittäväksi”? Vrt. prof. Virolaisen teksti.