Perustulokokeilun kokeiluluonteen vaikutus kokeilun tuloksiin
Hallitus kaavailee perustulokokeilua vuosille 2017 ja 2018. Oma mielipiteeni perustulosta ei ole juuri muuttunut 4,5 vuoden takaisen blogikirjoitukseni jälkeen: ajatus on hieno, mutta riittävään perustuloon ei yhteiskunnallamme ole vielä varaa, ja kannustinloukuista voi päästä eroon ilmankin perustuloa. Kaavailtu kokeilu on toki silti mielenkiintoinen – niin hyvässä kuin pahassakin. Siksipä se on myös saanut sekä kannatusta että kritiikkiä. Kritiikki on pääosin hyvinkin perusteltua, joskin on tietysti myös selvää, että rajatulla ryhmällä suoritettu kokeilu on väkisinkin tavalla tai toisella vajavainen, joten pienet puutteet eivät sellaisenaan välttämättä olisi syy jättää kokeilua tekemättä.
Kokeiluun kohdistuneisiin kritiikkeihin ovat kuuluneet kommentit mm. otannan pienuudesta (2000 henkeä) sekä toisaalta kohderyhmän rajaamisesta pelkkiin työttömyysetuutta saaviin (ja ilmeisesti vain pitkäaikaistyöttömiin) jättämällä mm. kotihoidon tukea saavat, opiskelijat, freelancerit kokeilun ulkopuolelle. Nämä ovat mielestäni budjetin rajallisuudesta johtuvia ymmärrettäviä rajauksia. Sen sijaan mielestäni vakavin kritiikki on se, että työllistyessään perustulon saaja saisi pitää perustulonsa kokonaisuudessaan. Tämä vie pahasti pohjaa koko kokeilulta, koska tuollaiseen ei ole koko valtion mittakaavassa varaa: miksi siis sisällyttää kokeiluun käytäntöä, joka ei tulisi pätemään koko yhteiskuntaan sovellettuna?
No, edellämainitut ovat jo aiemmin esitettyjä kritiikkejä. On kuitenkin yksi aspekti, jota en ole tähänastisissa kannanotoissa huomannut, mutta joka tulee ottaa huomioon ainakin viimeistään mahdollisen kokeilun tuloksia analysoitaessa. Kyse on siitä, että kokeilun osapuolet tietävät osallistuvansa kokeiluun, ja se vaikuttaa väistämättä tavalla tai toisella kokeilun lopputulokseen.
Lähdetäänpä liikkeelle itse kokeilun perustulon saajista. Miten heihin vaikuttaa se, että he tietävät kyseessä olevan kokeilu? Äkkiseltään kuvittelisin, että he keskimäärin kannattaisivat jonkinlaista perustulojärjestelmää. Tämä tarkoittaisi sitä, että he haluaisivat myös osoittaa kokeilun toimivaksi. Lisäksi pitkään työttömänä olleelle kokeilu voi näyttäytyä uutena tilaisuutena, joka tuo tarvittavaa uutta puhtia, joka sitten myös edesauttaisi työllistymisessä.
Entä TE-toimisto? 2000 perustulonsaajan joukko on suhteellisen pieni, mikä saa perustulokokeilussa mukana olevan helposti erottumaan muista työttömistä. Suhtautuuko TE-toimiston virkailija siis yhtä neutraalisti perustulokokeilussa mukana olevaan työnhakijaan kuin muihin työnhakijoihin, vai saako hän mahdollisesti enemmän huomiota, mikä ilmenee parempana palveluna?
Entäpä työnantajat? Mitä heille merkitsee se, että mahdollinen uusi työntekijä on mukana perustulokokeilussa? Joillakin aloilla se voi tarkoittaa heille tarinaa, jota he voivat käyttää omassa brändäämisessään. Se voi merkitä myös suoraa mediahuomiota, joka voi edistää varsinkin pienen paikallisen toimijan myyntiä. Jos työnantajalle on tarjolla kaksi muuten samankaltaista työnhakijaa, joista toisen tiedetään olevan perustulokokeilussa mukana ja toisen tiedetään olevan sen ulkopuolella, uskoisin perustulokokeilussa mukana olevan olevan monessa tapauksessa houkuttelevampi vaihtoehto uudeksi työntekijäksi.
Tälle perustulokokeilun kokeiluluonteen vaikutukselle ei sinänsä voi paljon muuta tehdä kuin ohjeistaa TE-toimiston virkailijoita suhtautumaan heihin kuin keneen tahansa työnhakijaan, sillä perustulonsaajiin ja työnantajiin ei tässä mielessä voi juuri ohjauksella vaikuttaa. Eipä kokeiluluonteen vaikutus silti sinänsä ole kokeilun suurin haaste tai ongelma, mutta yhtä lailla sekin on asia, joka on syytä ottaa huomioon jo kokeilun mielekkyyttä pohtiessa ja sen toteutusta valmistellessa.
Yhdestä asiasta erimieltä
>>”vakavin kritiikki on se, että työllistyessään perustulon saaja saisi pitää perustulonsa kokonaisuudessaan”
Kritiikki tästä on aiheeton.
Perustulo on määritelmänsä mukaan ehdoton ja universaali. Siihen ei saa vaikuttaa työllistyminen, ei miljoonatulot eikä mikään mukaan asia, muuten olla takaisin siinä mistä lähdettiin eli kannustinloukuissa, jotka tuhoavat hyvinvointimme. Tuo kritiikki kannattaa hoitaa siten, että kannustavuus/kannustamattomuus tehdään erittäin läpinäkyväksi niin, että saat sen 800€ kuussa perustuloa. Jos saat pikkuhommistasi palkkaa esim. 300€/kk niin olkoot siitä veroprosentti sitten heti vaikka 50% niin ei töihinmenolla sitten voi ”liikaa voittaa”. Pääasia, että siitä kuitenkin voittaa jotain jos haluamme työtä ja hyvinvointia lisätä ja että jokainen voi laskea työnteosta saamansa hyödyn kaavalla palkkani (1-vero%). Nykyisinhän sen laskeminen ei onnistu koska nettotulon määrä lukemattomat suojaosat, päivähoidon maksurajat, progressiot, …
Semantiikkaa: verottaa pois ~= periä pois
Ei se kritiikki aiheeton ole. Perustulo on toki määritelmällisesti ehdoton, mutta jos se otettaisiin käyttöön se tarkoittaisi verotuksen pistämistä uuteen uskoon. Kokeilussa pitäisi joko pistää verotus uuteen uskoon kokeilussa mukana olijoille tai vaihtoehtoisesti ”simuloida” verotus perimällä perustuloa pois ajateltua verotusta vastaavissa määrin.
Okei
”Verotetaan” tai ”peritään” voi olla melkein semantiikkaa. Mutta yksinkertaisuus on yksi tärkeä tavoite: ”takaisinperintänä” ajatteleminen kuullostaa siltä, että sovitaan kaavat, joilla takaisinperittävä määrä lasketaan ties mistä parametreistä (työttömyyden kesto, huollettavien määrä, muiden sosiaalietuuksien määrä, …). Tämä ei palvele yksinkertaisuutta, joka on välttämätön ehto sille, että ihminen toimii rationaalisesti suunniteltujen kannusteiden mukaisesti. Jos ”takaisinperintä” ajatellaan pelkkänä veroprosentin nostona, tarvitaan a) vähemmän byrokraatteja suunnittelemaan järjestelmää ja ennenkaikkea b) kansalainen osaa jo valmiiksi itse laskea nettotulonsa [=bruttopalkka x (1 – vero%)], jolloin voimme olettaa, että hienosti suunnitellut kannusteet toimivat paremmin. Oli miten oli, tärkeintä on että efektiivinen marginaalivero on aina alle 80%. Nyt se voi olla yli 100% kuten VATTin muistiossa numero 50 hienosti osoitetaan.
Nerokas
Perustulokokeilu on nerokkaasti suunniteltu. Siinä on iso rahallinen kannuste työllistyä. Tuloksena kokeilusta nähdään missämäärin odotetut lisäansiot edistävät työllistymistä. Tätä ei tiedetä, koska varsinkin ansiosidonnaiselta työllistyminen ei usein juuri vaikuta nettotuloihin, jolloin työllistymisen määrää joku muu tekijä kuin rahallinen kannuste. Kokeilussa selviää nyt ensimmäistä kertaa kunnolla missämäärin raha vaikuttaa tyypillisen työttömän työllistymiseen.
Ulkomailla loisimisesta
Kirjoitit varhaisessa blogissasi ulkomailla loisimisen mahdollisuudesta perustulon turvin. Tarpeeksi iso perustulo varmasti houkuttaisi siihen, koska halvoissa maissa sekin riittäisi säälliseen tai jopa parempaan elintasoon. Perustulon ehto kaiketi voisi olla, että on kirjoilla Suomessa – vaikka senkin kiertäminen ei ole ylettömän vaikeaa.
Toisaalta jo nykyinen työttömyysturva mahdollistaa ulkomailla elämisen. Sitä on kirjaimen mukaan rajoitettu jossain määrin, mutta todellisuudessa kontrolli on mahdotonta, vaikka olisit jatkuvasti muualla. Satunnaiset vierailut TE-keskuksessa eivät sitä estä. Eikä tämä tietääkseni polttava ongelma ole kenenkään kannalta.