Jo ties miten pitkään markkinoilla on tuskailtu osakekuplaa, jonka olemassaolosta voimme väitellä maailman tappiin. Eiväthän osakkeet monilla mittareilla ole halpoja olleet, osittain päinvastoin – osittain taas ei. Se ei-osasto viittaa ennen kaikkea osinkotuottoihin, joita on ollut edelleen varsin helppo nyhtää hyvin hajautetulla osinkosalkulla – matalalla riskillä ja hyvällä tuotolla verrattuna useimpiin vaihtoehtoisiin sijoituskohteisiin.

Ja näiden osalta pahin vaihtoehto ovat olleet ”turvalliset” valtionbondit. Olen useaan otteeseen sanonut, että jos jossain on arvostuskupla niin niissä. Kymmenen vuoden velkakirjoista on saanut rapakuntoistenkin valtioiden kohdalla prosentin tai maksimissaan parin tuottoja. Ja tuollaisten tuottojen kanssa on jo pitänyt ottaa jonkinlaista riskiä, myös euromaiden kohdalla. Voihan EU hajota tai velkoja pakotetaan leikkaamaan. On tätä koettu jo.

Suomen valtiokin on saanut lainaa jopa miinuskorolla! Vaikka meidän ongelmamme on kuulemma hillitön velkaantuminen ja luottoluokituksen rapautuminen. Ei se siltä ole ainakaan näyttänyt markkinoiden silmissä. Luottoa on tyrkytetty kuin paukkuja minihameiselle vetyperoksidiblondille merimieskapakan baaritiskillä.

Minun on ollut mahdoton käsittää, miksi rahaa lainataan ilmaiseksi, kun tuottoakin on tarjolla osakkeissa vaatimattomilla riskeillä. Ei maailma ole ollut hautaan menossa, deflaatiopaineista yms. huolimatta. Sellaisten instituutioiden kohdalla velkakirjojen ostaminen on ymmärrettävää, joita sääntely pakottaa pitämään sellaisia taseissaan tiettyjä määriä, mutta muuten kyseessä on ollut uskomaton riskiurheilu.

Oletuksena on ollut, ettei teollinen maailma kai koskaan enää koe inflaatiota tai korkojen nousua – vaikka ei talouskasvu pysähdyksissä ole ollut euroalueellakaan enää muutamaan vuoteen. Nousua on pukannut iskuista huolimatta. Saati Yhdysvalloissa, jossa suhdannekierto on edennyt jo pitkään aika normaalia tahtia, vaikka se ei ole juuri heijastunut Fedin passailevaan politiikkaan.

Nyt ei sitten tarvittu kuin Donald Trump elvytyspuheineen ja veroleikkauksineen, kun inflaation ja rahapolitiikan kiristymisen odotus paukahti silmänräpäyksessä kattoon. Ja apropoo, korot kiskaisivat samalla kulmakertoimella – ja korkosijoittajat ottavat urakalla takkiinsa. Noiden olematonta korkoa tarjonneiden velkakirjojen hinnat ropisevat alas. Eikä edes korkotuotto lohduta, kun sitä ei käytännössä ole.

Eikä käännettä tarvinne vähään aikaan odottaa ilman uusia kriisejä. Toki sellaisia voi olla edessä piankin, vaikkapa Italian ja Ranskan kiukkuisten äänestäjien tunkiessa uurnille protestoimaan kuka mitäkin. Mutta tällä kohtaa korkopaperien tuotot ovat valahtaneet miinukselle jo pitkältä ajalta, ja saman herkun jatkumiseen on parempi varautua.

Vaan omatpa ovat hautajaiset niillä, jotka ovat ymmärtäneet riskinhallinnan väärin. Ei ole turvallisia arvopapereita. On vain vähemmän ja enemmän riskipitoisia – ja useimpien valtioiden velkapaperit ovat olleet hinnoittelunsa ja tuottojensa vuoksi niitä riskipitoisimpia jo pitkään pitkään. Ja nyt ne riskit realisoituivat ällistyttävälläkin vauhdilla.