EU:n valuvika
Sanotaan vallan summan olevan vakion.
EU on syntynyt ja kehittynyt siihen suuntaan, että sen muodostamien kansallisvaltioitten valta vähenisi. Tämän on katsottu olleen hyvän asian maanosassa, joka 20 v. välein koki kaksi maaailmansotaa.
Edelleenkin on katsottu, että EU:ssa valtioitten osat saavat paremmin äänensä kuuluviin. Suomessa tätä ajatusta aggressiivisesti ajoi prof. Heikki Kirkinen.
Toistaiseksi kehitys on ollut useimpien mielestä hallinnassa. Skotlanti on hivuttautunut kohti laajempaa autonomiaa ja Belgian hajoamisesta on puhuttu. Itä-Euroopassahan eräät maat hajosivat 1990-luvun rytinöissä.
Ainakin itseäni Katalonian sunnuntai hämmensi. Espanja on vuoristoinen maa, jossa on luonnollistakin alueitten eriytyminen. Keskiajalla Espanja oli jakautunut viideksi merkittäväksi osaksi.
Eräs kipukohta lienee Katalonian vahva talous. Voi kysyä, mitä Italialle tapahtuisi, jos pohjoisosa ilmoittaisi, ettei halua olla samassa maassa Sisilian kanssa.
Eräiltä osin Espanja on edistänyt autonomiaa harkitsemattomasti. Poliiseja on toisaalta valtakunnalliset ja paikalliset voimat (Mossos d’Esquadra) .Toisaalta valtakunnalliset jakaantuvat romaaniseen tyyliin siviilipoliisiin (Cuerpo Nacional de Policía) ja puolisotilaalliseen, vrt. Ranskan santarmit, Italian karabinieerit ja Espanjan Guardia Civil.
EU on oudon paikan edessä. Kansojen itsemääräämisoikeutta on sovellettu innokkaasti Itä-Euroopassa ja demokratiasta on oltu tarkkoja hiljattain esim. Puolassa, mutta mikä sopii Jupiterille ei sovi härälle?
Katalonian merkitys pienenemässä
Katalonian osuus on pienenemässä Espanjan taloudessa. Globalisaatio ja digitalisaatio ovat iskeneet pahasti Kataloniaan ja sen teollisuuspaikkakuntiin. Siellä ei olla pystytty uusiutumaan ja aivovuotoa on tapahtunut siinä missä muuallakin Espanjassa. Velkakriisin jälkeen alkupalkat ovat tippuneet puoleen ja työpaikat ovat vähentyneet. Tuntemani paikallisista korkeakoulutuista osa on muuttanut ulkomaille. Nuorilla ei ole uskoa tulevaisuuteen ja syntipukki on pitänyt löytää muualta. Se on löytynyt Madridista. Keskushallinto tosin teki emämunauksen ja Katalaaneista monet kääntyivät itsenäisyyden kannalle, vaikka ennen äänestystä tilanne oli suunnilleen tasoissa. Oma arvioni tilanteesta perustuu pieneen otokseen paikaillisista ihmisistä, joita pidän ystävinäni.
Minulla ei ole kantaa suuntaan tai toiseen itsenäisyyden suhteen. Paikalliset tietävät itse mikä heistä on parasta itselleen.
-Tommi T
EU hallintorakenne mahdollistaa valtioiden jakaantumisen
Katalonian kansanäänestys oli ilmeisesti oikeudenmukainen
Espanjaa edustavat valittavat sitä että kansanäänestys on laiton kun se on Espanjan perustuslain vastainen. Asia ei ole aivan noin. Jokaisella kansalla on oikeus viime kädessä itse päättää omasta tulevaisuudestaan. Jos päättäminen tapahtuu vaalien kautta reilusti niin se on tämän päivän oikeuskäsityksen (valistusajan filosofien Rousseaun Locken ja muiden vanhojen partojen kirjoitusten perusteella) mukaan sallittavaa sanoi sitten perustuslaki mitä tahansa. Tähän oikeuskäsitykseen viittasi Putin Krimin vaalien jälkeen ja periaatteessa hän oli oikeassa. Näitä asioita ei ratkaista tuomioistuimessa. Katalonia liitettiin Espanjaan sodassa vuonna 1714 eikä silloinkaan asiasta käyty oikeutta. Miekka kävi oikeudesta.
EU:n hallintorakenne sallii nykyisiä kansallisvaltioita pienempien jäsenalueiden muodostumisen
EU:n hallintorakenne mahdollistaa nykyisiä ”kansallisvaltioita” pienempien jäsenalueiden muodostumisen:
Muutamat euroopan kansallisvaltiot jakautuvat seuraavan vuosisadan aikana
Minun mielestäni on odotettavissa että muutamat EU jäsenvaltiot jakautuvat seuraavien vuosisatojen aikana pienempiin osiin ihan niin kuin Juha taisi artikkelissaan vähän viitata. Potentiaalisesti mahdollisia jakolinjoja kulkee Belgian sisällä ja myös muualla. Esimerkiksi Sardinialla ja Korsikalla on omat kielensä jotka muistuttavat aika läheisesti latinaa. Muitakin vastaavia tapauksia on olemassa.
Hankala rako EU:lle
EU joutui tukalaan välikäteen Espanjan hallituksen pöyristyttävän käytöksen vuoksi. Kansainvälisen konsensuksen mukaan separatismia ei tueta missään muodossa, koska alueelliset irtiotot johtaisivat jatkuviin selkkauksiin. Poliittiset ongelmat pitää hoitaa valtioiden sisällä. Se on laajasti hyväksytty tulokulma aiheeseen kautta maailman.
Espanjan hallituksen linja istuu sinänsä periaatteeseen, mutta perustuslain vastainen, sekava ja äänestysprosentiltaan heikko kansanäänestys olisi vain pitänyt jättää omaan arvoonsa. Sivistyneesti käsiteltynä se tuskin olisi hankkinut suurta painoa katalaanienkaan silmissä. Vaalien valvonta oli surkeaa. Joka tapaksessa nyt separatistit korjaavat väkivallan polkaiseman protestihengen hedelmät.
Pääministeri Mariano Rajoy teki sosiaalisella taidottomuudellaan kärpäsestä härkäsen myös EU:lle. Se ei voi kannattaa rauhallisesti mieltään ilmaisseiden kansalaisten hakkaamista, muttei myöskään separatismia. Itsenäisten valtioiden irtoaminen jäsenmaista on vastoin unionin perusideaa yhtenäisestä mantereesta. Sen hyväksyminen avaisi portin kaikille separatisteille, joista ei Euroopassa ole pula. Siksi Euroopan kiusaantuneet johtajat pysyvät vaiti.
Sotien syyt
Kun olen aihetta ”harrastanut”, eräs täsmennys.
Videolla näkyvän poliisiväkivallan tausta on luullakseni tämä: äänestäjät eivät aiheuta vaaraa hengelle, terveydelle tai omaisuudelle. Puolisotilaallista poliisia suomeksi sanoen vituttaa käsky häiritä rauhallista äänestystä. Käskyn laillisuuskin on kyseenalainen, olisi ollut selvempi reagoida vasta, jos Katalonian teitä aletaan sulkea.
Turhautuneisuus ja organisoidun väkivallan oikeutuksen itse-epäily ovat väkivallan suuri syy, nyt ja aina.
Jos Tommi tuntee katalonialaisia, voisit kysyä heidän mielipidettään tuosta selitysmallista.
Väkivalta normaali toimintatapa
Väkivalta kuuluu tuon puolisotilaallisen Guardia Civil joukon normaaliin toimintaan. Yleensä kohteena vain ovat rikolliset eivätkä siviilit. Paikallisille tapa toimia ei varmaan ollut suuri yllätys enkä usko, että keskushallinnollekaan. Yleinen paheksunta ulkomaita myöten saattoi sitä ollakin. Vaikea uskoa, että kyseinen joukko olisi epäillyt väkivallan käyttämistä. Sen sijaan paikallisten väkivallattomuus saattoi olla turhauttava tekijä taisteluun valmistautuneille joukoille.