Toyota heijastaa kauppasodan ahdinkoa
Todistamme taloudessa ja pörsseissä erikoista sekasikiötä. Reaalitalouden mittarit kyntävät etupäässä ojassa, korot ovat rahamarkkinoille tärkeimmässä Yhdysvalloissa yhä korkeat ja inflaatiokin pitää pintansa, joskaan ei ihan pelätyssä mitassa.
Pörssit keikkuvat huipuissa tai niiden tuntumassa. Vaikka samaan aikaan osa yhtiöistä varsinkin syklisillä sektoreilla tarpovat napaa myöten jääsohjossa, kuten UPM ja autovalmistajien ykkösgorilloihin kuuluva Toyota – molemmat alojensa kärkiyhtiöitä maailmassa.
UPM piipputtaa kaikilla seitsemällä sylinterillään kuvaten metsäteollisuuden kaikenkattavaa alennustilaa. Ja se on vielä hyvässä kunnossa verrattuna kollegoihinsa kuten Metsä Boardiin ja Stora Ensoon.
Kauppasodan vaikutuksesta surkeuteen ei ole yksioikoista kaavaa, mutta pieni se ei varmasti ole epävarmuuden lähteenä. Autoteollisuudessa iskut ovat suorat ja epäsuorat ja varmasti kipeät kuten todistaa Toyotan tuore osari.
Se avasi uuden aikakauden yhtiölle – ja koko autoteollisuudelle. Yhdysvaltojen tuontitullit japanilaisille ja meksikolaisille ajoneuvoille ja osille näkyivät heti tuloksessa radikaalisti.
Tulos sukeltaa marginaalin kainalossa
Tulos putosi jyrkästi – vaikka liikevaihto kasvoi edelleen. Toyota ei arkaile kertoa, että kvartaalilla tulleista kertyi noin 450 miljardin jenin kuluerä.
Koko vuoden vaikutuksen arvioidaan nousevan 1,4 biljoonaan jeniin. Se vastaa yli kolmannesta Toyotan ohjeistamasta liikevoitosta.
Liikevoittomarginaali kuihtuu raskaasti. Vielä edellisellä tilikaudella yhtiö teki noin kymmenen prosentin marginaalia, nyt koko vuoden ohjeistus on 5,5%. Tulos uppoaa todella ilkeästi.
Vielä rajummaksi pudotuksen tekee se, että kysyntä ei takkua. Myyntivolyymi kasvoi yli seitsemän prosenttia ja elektrifioitujen autojen osuus nousi lähes puoleen toimituksista.
Merkki siitä, että yhtiön hybridistrategia puree erityisesti Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Mikä voi saada lisäbuustia maamineraaleista käytävästä sodasta, joka vaikeuttaa sähköautojen akkujen valmistusta.
Tämä tietysti todistaa Toyotan vankkaa perustaa. Kysyntäpohja ei petä ja mallistossa riittää vetovoimaa – mutta kustannusten kasvua se ei kykene kompensoimaan omilla toimillaan.
Toyota on Amerikassa iso tekijä, joskaan liiketoiminta ei järin tuottoisaa. Aihetta perkasin jo ennen tariffisodan puhkemista.
Toyota puolustaa markkinaosuuttaan hinnoilla
Toyota mallinsi tilikaudelle selkeät oletukset: Japanista vietävissä autoissa ja pääkomponenteissa sovittu 15%, Meksikosta ja Kanadasta täysi 25 % tullitaso koko tilikauden ajan.
Jos politiikka muuttuu, vaikutus tulokseen voi olla merkittävä molempiin suuntiin. Japanin suuntaan diili vaikuttaa pitävältä, vaan mistä sen tietää kun Trumpista on kyse.
Toyota kuten kaikki valmistajat painii vaikean dilemman kanssa: tulleista aiheutuva kustannuspaine kasvaa, mutta hintojen korotus voi syödä asiakasuskollisuutta. Etenkin kun Toyotan valtti on hyvä hinta-laatu.
Toyota aloitti hinnankorotukset, mutta maltillisesti. Toyota-merkkeissä lisälaskua asiakas saa noin 270 USD, Lexusissa noin 208. Korotus kuvattiin normaaliksi hinnoitteluarvioinniksi, ei suoraan tullien seuraukseksi.
Kilpailijat kuten Ford ja General Motors ovat olleet suorasukaisempia, jopa $2 000 nousuja joissakin malleissa. Asiakkaat tuskin kiemurtelevat riemusta, jos valtiovarainministeriö niin tekeekin tullituloja ynnäillessään.
Hintoja vielä pakko nostaa
Toyotan vain noin 0,7 % autokohtainen nosto takaa kilpailuaseman säilyvän vahvana. Se on mahdollista, koska Toyota tuottaa suuren osan myynneistään Yhdysvalloissa vähentäen tulliriippuvuutta.
Osa autoista, komponenteista ja raaka-aineista tuodaan ulkoa, joten kustannuspainetta syntyy väistämättä. Kohteliaasti sanansa muotoillen Toyota hinnoittelee asiakkaiden näkökulman, kilpailutilanten ja kysynnän perusteella “tietyllä ajoituksella”.
Tullithan maksavat joko asiakkaat tai tuottajat välitysportaineen. Toistaiseksi yhtiöt imeyttävät ne paljolti katteisiin seurauksena tietysti rapautuminen kuten Toyotalla.
Amerikan yksikön johtaja Mark Templin totesikin, ettei nykyinen tariffiympäristö ole pitkällä aikavälillä kestävä ilman hintojen merkittävää nostoa. Samalla tehtaat tuskailevat autojen yleisen ostohalukkuuden takkuavan jo nyt.
Tätä ristiriitaa ne ratkovat vielä pitkään. Ja siinä onnistuminen määrittelee tehtaiden selviytymisen.
Autolainan korosta vähennyskelpoinen
Toyotan kilpailuetu syntyy edelleen asiakasuskollisuudesta, hybridien volyymista ja katteesta sekä globaalin tuotannon sopeutumiskyvystä. Suuria nousuja kukaan tuskin silti odottaa.
Tosin USA:ssa tilannetta helpottaa Trumpin uusi veropaketin osa, joka tekee autolainan koroista vähennyskelpoisia. Ostetun auton tulee olla uusi ja henkilökohtaisessa käytössä, kokoa kevyet ajoneuvot ja kokoonpantu Yhdysvalloissa.
Keskimääräinen ostaja säästäisi autolainan koroista noin 400 USD vuodessa, mutta tämä luku riippuu koron korkeudesta ja lainan koosta. Tutkimusten mukaan, jos tariffit nostavat autohintoja esimerkiksi 5 %, vähennys ei kata koko korotusta.
Tuskin ostobuumiin johtaa, mutta vähentää sektorin painetta. Toyota on hyvässä asemassa valtaosan Amerikan autoistaan siellä kokoonpanevana.
Ja vaikka Amerikka on iso markkina, tekee Toyota valtaosan tuloksestaan muualla, etenkin Aasiassa. Siellä kauppasota vaikuttaa vain olosuhteiden kautta, kysynnän mahdollisena heikentymisenä.
Laajat toiminnot puskuroivat taloutta
Laskeneesta tuloksesta huolimatta operatiivinen kassavirta ja likviditeettipuskuri pysyivät vahvana. Se antaa Toyotalle aikaa sopeuttaa tuotantoketjua ja investoida kasvualueisiin luultavasti ilman upeasti kehittyneen osingon leikkausta.
Toyotan myyntimix ja laaja huolto-, rahoitus- ja varaosaliiketoiminta tuottavat tasaista kassavirtaa myös silloin, kun autokauppa kärvistelee politiikan kynsissä. Tuskin se kunnon ahdinkoon joutuu missään oloissa.
Yhtiön “build where you sell” -strategia etenee: investoinnit paikalliseen tuotantoon Yhdysvalloissa ja muilla avainmarkkinoilla vähentävät tulliriippuvuutta tulevaisuudessa.
Lisäinvestoinnit USA:han saattavat olla välttämättömiä, mutta niiden kannattavuudelta ei kannata suuria toivoa. Kustannustaso on korkea ja tariffit vain pahentavat rasitetta.
Kelpo yhtiö jatkossakin
Perusskenaariossa Toyota pysyy silti lähtökohtaisesti houkuttelevana kohteena. Sen liikevaihto säilynee nykyisellä tasolla ja marginaali kuuden prosentin tuntumassa toistaiseksi.
Kysyntäpohja jatkaa vahvana. Sitä puoltaa omakin kokemus.
Perheemme on päristellyt parikymmentä vuotta Toyotalla eikä merkkiuskollisuus petä, niin luotettava, vähävikainen ja käyttökustannuksiltaan edullinen se on kaikilla malleillaan. Brändi saattaa ikävystyttää, mutta me kuten miljoonat muut viittaamme sille kintaalla.
Asiakkaan vinkkeli on yksi, sijoittajan toinen. Siitä Toyota on syklinen yhtiö alansa tapaan ja vaatii ajoitusten osumista.
Tuloskasvun palautuminen edellyttää tullipaineen hellittämistä tai tuotannon nopeaa lokalisointia. Eikä jälkimmäinenkään ole oikotie onneen kustannusten takia.
Amerikan ulkopuolella tilanne on parempi, kustannusten puolesta luultavasti oikeinkin hyvä kauppasodan aika varmasti painaessa hintoja ja palkkoja. Toki se voi leikata kysyntääkin.
Ei halpa toistaiseksi
Nykykurssilla noin 180 taalaa US-pörssissä ja tällä EPS-pohjalla Toyota ei ole superhalpa vaan pikemminkin normaalisti hinnoiteltu laadukas yhtiö, jolla on iso mutta todennäköisesti väliaikainen tuloskuoppa, ei kuitenkaan pikaisesti peittyvä.
Nyt P/E on noin 15 ja osinko alle 4%. Se ei oikein natsaa, kun riskit maailmantaloudessa ja -politiikassa sojottavat enemmän ylös kuin alas.
Yhdysvalloissa keskuspankeille keskeinen ydininflaatiokin puksuttaa taas kolmessa prosentissa, kirkkaasti yli tavoitteen – vaikka Trumpin mukaan inflaatio on kadonnut. Saa nähdä mitä Fed asiasta tuumaa, siitä lisää huomenna.
Toyotan etuja on, että se tapaa aaltoilla varsin luotettavasti teknisen analyysin vinkkelistä. Nyt se on ostokelvoton, koska viikkokuvaaja nakuttaa tukevasti yliostettua.
Ylöspäin suuntautuvaa liikettä torppaa selkeä vastustasokin (sininen viiva) juuri tässä 200 taalan alla. Sen ylitys yllättäisi kovasti näissä oloissa.
Pitäisi pudota vielä
Keltaiselle ostosektorille se vielä putoaa, mutta venynee jonnekin syksyyn. Toive on, että kurssi painuisi takaisin 150 taalaan.
Silloin laskisi P/E noin kahteentoista tai allekin, osinkotuotto olisi noin 4% tai vähän ylikin. Se jo houkuttaisi, koska Toyotan historia puoltaa sen tulevan kriiseistä ulos vahvana – kuten pitkän aikavälin kurssikehitys kertoo.
Isoista perinnetehtaista Toyota kiinnostaakin juuri hyvän pitkän kehityksensä ansiosta. Se on niiden selkeä ykkönen ja pärjäisi jopa pitkässä salkussa ihan hyvin.
Toki aivan eri tasolla jos ostot ja myynnit vähänkään natsaavat. Ja sehän on oma tavoite etenkin syklisissä.
Ferrari kiitää toki aivan omissa sfääreissään pitkän salkun kannalta, mutta se ei olekaan samalla tavalla syklinen – ja toki aivan toisella tavalla hinnoiteltukin. Piakkoin tosin sekin niiannee ostorakoon ja onkin silloin herkkupala.
Rubisilla ei olekaan kiire
Ranskalainen energiajakelija Rubis oli laajahkossa esittelyssäni potentiaalisena 8% nousevana osinkotykkinä varsin Buffettmaisin tunnusluvuin, kysymysmerkkinä oli osinkojen verokohtelu.
Suomi ja Ranska solmivat verosopimuksen, jonka myötä osinkoverotus laskee normaaliksi eli tavanomainen 30% jakautuu molempien maiden verottajien kesken. Näinhän homma toimii aina kun verosopimusta kunnioitetaan.
Varmistin kuitenkin detaljeja valtiovarainministeriöstä, josta kerrottiin sopimuksen astuvan voimaan vasta kun Ranskan parlamentti sen virallisesti hyväksyy. Sen pitäisi olla puhdas tekninen muodollisuus, mutta tarkoittaa sopimuksen astuvan voimaan aikaisintaan ensi vuoden alussa.
Joten Rubisilla ei ole kiire. Toivottavasti muut verotekniset seikat järjestyvät myös, Rubis toisi hienon lisän osinkotykkien poppooseen.
Huomenna Eurooppa saa sydän tykyttäen seurata suurta ja mahtavaa supervaltatapaamista – sellaisena ainakin Putin sen haluaa nähtävän – Alaskassa. Trump on laskenut näytöksen odotusarvoja määritellen sen fiilistelyksi tai tunnusteluksi.
Kohta ollaan sen suhteen viisaampia. Tuossa Facebookista bongaamani tekoälytuotteinen kevennys aiheesta, toivottavasti ei kovin profetiaalinen kuitenkaan.