Tilastokeskuksen tietojen mukaan yhä useampi suomalainen haluaa töihin, mutta työpaikkoja ei ole riittävästi tarjolla ja monet päätyvät työttömiksi.

Markkinatalous toimisi niin, että työtä tarjotaan hieman alemmilla palkoilla, jolloin tuotteita tehdään halvemmalla, hintakilpailukyky paranee, tuotteita menee enemmän kaupaksi ja niinpä kaikilla on taas töitä.  Mutta suomalainen yhteiskunta ei toimi näin.

Palkanmuodostus ei toimi dynaamisesti ja joustavasti

Suomessa on siis tehty oikeita toimia ja ihmiset arvostavat jälleen työn tekemistä ja työvoiman ulkopuolella olevien määrä vähenee (kuvan keltainen käyrä). Mutta jotain puuttuu kun ihmiset eivät löydä työtä (työttömyydestä kertova punainen käyrä nousee).

Asiaan on yksinkertainen syy. Palkanmuodostus ei kaikilla aloilla toimi markkinaehtoisesti. Useilla sektoreillamme vallitsee suunnitelmatalous, jossa suuri osa palkanmuodostuksesta suunnitellaan kansallisella tasolla keskitetysti.  Kansallisen tason suunnittelu ei ota huomioon alueellisia eroja työvoiman tarjonnassa ja kysynnässä eikä se osaa tehdä korjausliikkeitä.  Keskitetty suunnitelmatalous on kankea tapa hoitaa asioita.

Joillakin aloilla kierretään suunnitelmatalouden päätöksiä (ns. työmarkkinapäätöksiä) luovasti ja onnistuneesti:

• Luovilla ja innovatiivisilla aloilla ollaan luovia esimerkiksi tehtävänimikkeiden osalta. Ihmiset etenevät paremmin palkattuihin tehtävänimikkeisiin joista heidät on sitten jossain vaiheessa mahdollista irtisanoa. Tilalle palkataan uutta työvoimaa alemmin palkattuihin tehtävänimikkeisiin.
• Monia työtehtäviä tehdään urakkapalkkaa saavien konsulttien toimesta. Heistä on helppo kriisin tullen luopua, konsultteja on mahdollista vaihtaa ja urakoista maksettavien korvauksien tasoa on mahdollista joustavasti säätää.
• Henkilöstövuokrauksella voidaan kiertää monia palkkaukseen ja irtisanomissuojaan liittyviä työmarkkinasopimuksia.
• ….

Pitäisikö palkanmuodostuksesta tehdä nykyistä dynaamisempaa ?

Palkanmuodostuksen dynaamisuus tarkoittaisi sitä että keskitetyistä palkkaneuvotteluista ja listapalkoista ainakin joiltakin osin luovuttaisiin tai valtakunnallisten keskitettyjen sopimusten sitovuudesta joustettaisiin.

Hyväksyisimme, että ihmiset ja työpaikat ovat erilaisia ja niissä voi olla erilaista palkkausta. Olisiko tämä niin kauhean paha asia jos vastineeksi saisimme yhteiskunnan jossa olisi vähän vähemmän työttömyyttä ?