Suomen sisäistä kustannustasoa määrittävät ennen kaikkea työmarkkinjärjestöt palkkaratkaisuissaan. Lähes kaikki kulut ovat toimitusketjun aikana tuotteeseen kertyneitä palkkakustannuksia.

Julkisen sektorin tulonsiirrot ovat nekin epäsuorasti sidottuja yleiseen palkkakehitykseen ja  tehtyjen investointien kulut koostuvat nekin lähinnä palkoista. Yhtiöiden voitot ja julkisen sektorin ylijäämä ovat käytännössä ainoat kustannustekijät, jotka eivät koostu palkoista.

Tuotteessa on mukana myös ulkomaista alkuperää olevia kustannuskomponentteja, mutta suomalaisen lisäarvon kustannustason määrittävät ennen kaikkea työmarkkinajärjestöt palkkaratkaisuissaan.

Kilpailukyinen palkkaratkaisu voi tuoda paljon hyvää

Oletetaan että työmarkkinajärjestöt tekevät kaksi prosenttia liian pienen palkankorotuksen. Suomen bkt, siis se tuotanto, joka päätyy loppujen lopuksi palkkojen, eläkkeiden ja tulonsiirtojen maksuun,  on 270 Mrd€. Tuo 2% on siitä noin 5Mrd€. Tämä summa päätyy lisäämään yritysten noin 35 Mrd€ voittoja (yhteisöveron perusteena oleva yhteenlaskettu voitto) ja päädytään 40Mrd€ suuruusluokkaan. Voitot kasvavat  14%. Tästä on seurauksensa:

• Kun voitot ja sijoitetun pääoman tuotot kasvavat niin Suomeen kannattaa investoida ja suomalaisten kannattaa ryhtyä yrittäjiksi. Kun keskimääräinen sijoitetun pääoman tuotto nousee selvästi yli Euroalueen keskimääräisen yrityslainakoron (noin 4%) niin investointeja alkaa syntyä.
• Työttömien määrä vähenee ja yhteiskunnan kulurakenne tulee samalla terveemmäksi ja veroja voidaan laskea. Yrityksille syntyy yhä kasvavia voittoja ja maastamme tulee yhä kilpailukykyisempi.
• Jossakin vaiheessa päädytään täystyöllisyyteen ja yritykset joutuvat miettimään uusia keinoja. Pitää satsata tuottavuutta lisääviin investointeihin ja korkeamman jalostusasteen palveluihin. Meistä tulee innovaatioiden ja teknologian johtavia osaajia.

Liian kallis palkkaratkaisu johta työttömyyteen ja elintason laskuun

Työmarkkinajärjestöjen tehtävä on vaativa. Ne tekevät tärkeitä ratkaisuja, joiden olisi välttämätöntä osua oikeaan. Euroopan tasolla inflaatiota säätää Euroopan keskuspankki, joka päättää korkotasosta 6 viikon välein kun taas työmarkkinajärjestömme päättävät Suomen sisäisestä kustannusinflaatiosta muutaman vuoden välein. Monet pitkiä ennusteita tekevät epäonnistuvat. Valtiovarainministeriömme erehtyy vuosittain keskimäärin 1% verran vuositason ennustaessaan. Ei ihme että työmarkkinajärjestötkin joskus epäonnistuvat. Ja joskus ne voivat päätyä muutaman prosentin verran liian suuriin palkankorotuksiin. Yhteiskunnalla on silloin sopeutumiskeinonsa:

• Noin 4% liian suuri kustannustaso voidaan kompensoida noin 10 Mrd€ vuosittaisella lainanotolla.
• Yritykset voivat yrittää selviytyä pienentämällä työntekijämäärää. Mutta se ei paljon auta. Työttömien kulut tulevat kuitenkin loppujen lopuksi tavalla tai toisella rasittamaan kustannusrakennetta. Verot ja työn sivukulut nousevat.
• Valtio voi yrittää tukea vientiyrityksiä. Mutta sekään ei auta. Yritystuet tulevat muiden maksettavaksi ja rasittavat kakkien muiden kustannusrakennetta, pienentäen voittoja, ja tyrehdyttäen alkavien yritysten elinvoimaa.
• Julkienen sektori voi yrittää omalta parantaa sisäistä kilpailukykyämme kehittämällä parempaa koulutusta, yksinkertaistamalla yritysten lainsäädäntöä, tehostamalla terveydenhuoltoa, lisäämällä työn kannusteita. Mutta tuota mainittua 10Mrd€ vajetta voi olla vaikea kuroa nopeasti umpeen.
• Yritys voi yrittää siirtää kustannukset tuotteisiin ja palveluihin. Tämä toimii, jos yritys ei joudu kilpailemaan ulkomaisen tuotannon kanssa.

Liian kallis palkkaratkaisu on lähes aina johtanut työttömyyden nousuun. Jos yrityksen kulut ovat liian suuret suhteessa tuotteesta saatuun hintaan niin kuluja vähennetään. Ja kulujen vähentäminen tarkoittaa irtisanomisia tai tuotannon siirtämistä ulkomaille. Eduskunnassa alkaa riita siitä kuka on syyllinen. Onko syyllinen edellinen vai nykyinen hallitus?  Ja eduskunta on siitä merkillinen työyhteisö että syyllinen pitää aina löytyä kansanedustajakollegoista.

Työmarkkinajärjestelmää pitäisi uudistaa

Työmarkkinajärjestömme ovat paljon vartioita päättäessään Suomen sisäisestä kustannusrakenteesta ja hintakilpailukyvystä. Päätökset ovat tärkeitä ja ne pitää tehdä parhaiden asiantuntijaresurssien avittamana.  Keskitetty, koko maan kattavista palkkaratkaisuista koostuva järjestelmämme voisi toimiessaan olla positiivinen kilpailutekijä. Mutta meillä on nyt takanamme noin 19 vuotta kestänyt jakso jonka aikana tämä järjestelmämme on toiminut huonosti, elintasomme on laskenut ja investoinnit virtaavat muihin maihin. Jotain pitäisi tehdä.

Tässä kaksi vaihtoehtoista mallia, joilla asiaan voitaisiin saada parannus:

1. Lisätään työmarkkinaneuvotteluihin asiantuntevaa kokokonaiskontrollia ja julkista vastuuta suomen hintakilpailukyvystä. Tämä tarkoittaisi varmaan jonkinlaista perustuslaillista muutosta, jossa dokumentoitaisiin työmarkkinajärjestöjen vastuu suomen sisäisestä kustannuskilpailukyvystä. Työmarkkinajärjestöt valitsisivat itselleen hallituksen, joka vasta eduskunnalle suomalaisen lisäarvon keskipitkän aikavälin hintakilpailukyvystä samaan tapaan kuin Suomen Pankki aikoinaan vastasi eduskunnalle Suomen Markan vakaudesta.
2. Siirrytään markkinataloudelliseen malliin, jossa palkat määräytyvät yritystasolla.

Kuva Lynda Smith-McDaniel Pixabaystä