Koneen ilmoitus TK Elevatorin ostosta on niitä hetkiä, jolloin raportti ja moni muukin asia jää taka-alalle, eikä syyttä – kyseessä on järjestely, joka muuttaa koko toimialan dynamiikkaa. Strateginen logiikka on helppo hyväksyä, taloudellinen kokonaisuus vaatii pureskelua.

TKE on hyvin toimiva kokonaisuus, jonka noin yhdeksän miljardin euron liikevaihto ja noin puolentoista miljardin liikevoitto asettuvat suoraan toimialan ainakin laadukkaaseen keskikastiin. Kova on hintalappukin, 29 miljardia euroa.

Huoltopalvelut ja modernisaatio muodostavat selvästi yli puolet TKE:n liikevaihdosta eli kassavirrasta on vakaata ja ennustettavaa. Kone ostaa laatua.

Siksi myös hinta asettuu korkealle. Arvostustaso, joka liikkuu karkeasti 14–16x liikevoitto (EBITDA) ei ole halpa, mutta tolkullinen.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Luultavasti, mutta vannomatta paras.

Edellisestä kaupasta isot velat

Yksi kolhu pakettiin tulee nettovelasta, joka suhteessa käyttökatteeseen on selvästi korkeampi kuin yleensä teollisuusyhtiöissä. Tämä on perua private equity -omistuksesta, eikä kerro operatiivisesta heikkoudesta, mutta muuttaa yhtälöä.

Thyssenkrupp myi TKE:n 2020 yksityiselle konsortiolle noin 17 miljardilla, jolloin syntyi myös korkea velkamassa. Yksityisesti omistetun yhtiön velanhoitomenoja ei raportoida pörssiyhtiöiden tapaan, mutta suuruusluokasta saa aika luotettavan kuvan.

TKE:n velka on eri lähteiden perusteella noin 9–10 miljardia. Efektiivinen korkotaso asettunee 5–7 prosentin haarukkaan, jolloin vuotuiset korkokulut ovat arviolta noin 450–700 miljoonaa.

Korkomenot leikkaavat TKE:n kakusta reippaan palan. Kuva: PHO

Noin 1,5 miljardin euron käyttökatteessa korkoihin kulunee siitä noin kolmannes. Tasoa voi pitää hallittavana, mutta se ei jätä merkittävää liikkumavaraa.

Korkotaso, integraatio ja synergioiden toteutuminen eivät saisi pahasti tökkiä.

Kuosi vaihtuu

Suomella on huonoja muistoja isoista liikkeistä, viimeksi Fortumin ostettua itseään isomman Uniperin pahimmoilleen Ukrainan sodan ja energiakriisin alla. Tämä on toki toinen keissi, mutta iso kauppa tuo aina senmukaisen riskinkin.

Vielä ei ole täysin selvää, missä suhteessa kauppa rahoitetaan: velalla, hybridi-instrumenteilla, muilla järjestelyillä. Se määrittää, millaiseksi tase venyy, pääoman tuotto muodostuu ja kassa paineistuu.

Tässä kauppahinnassa synergiat ovat osa lähtöoletusta. Jos ne realisoituvat suunnitellusti, korkea hankintahinta on perusteltu ja velkavipu purkautuu hallitusti.

Fuusiot eivät suju aina kuin tanssi. Kuva: Pexels

Integraation takeltaessa velkavipu kääntyy vastaan ja alkaa painaa tuottoja. Tässä mielessä Kone tekee profiiliinsa muutoksen.

Yhtiö on pitkään nähty defensiivisenä laatuyhtiönä, joka kasvaa vakaasti ja tuottaa ennustettavasti. Yritysosto merkitsee aktiivisempaa arvonluontia.

Osake halventunee – aiheesta

Se ei ole huono asia, muttei riskitönkään – huolimatta yhtiöiden lähtökohtaisesta vakaudesta ja fuusion entisestään vahvistamasta asemasta.

Laadukkaat yhtiöt harvoin tekevät suuria liikkeitä ilman vahvaa näkemystä. Kone tietänee mitä tekee.

Iso yrityskauppa saa sijoittajan mietteliääksi. Kuva: Wikicommons

Samalla historia opettaa, että markkina suhtautuu suuriin yritysostoihin usein varauksella etenkin alussa. Sinänsä oikeutetusti, että operatiivisesti järkevä liike ei automaattisesti johda taloudelliseen onnistumiseen.

Koneen osakkeen korkeaa hinnoittelua taas äsken perkasin. Se huomioiden ei yllätä, että kurssi saa osumaa Persianlahden sodankin jäytäessä taloutta ja pörssejä, päälle vielä kauppasota 2.0.

Minusta kurssin pitääkin laskea vielä reilusti ennenkuin Kone ansaitsee osta-leiman. Ja niin se teknisen analyysin mukaan tekeekin, aiheesta.

Koneen yllätyksettömästä osarista tuonnempana. TKE hallitsee nyt sen näkymiä aika kauankin.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta