Piksun lukijat ovat äänestäneet vahvasti sen puolesta, että suomalainen talousmedia manipuloi.

Mikäli puhutaan varsinaisesta hyötyyn tähtäävästä kurssimanipulaatiosta, en jaksa uskoa taloustoimittajien kirjoittavan ajatellen omia sijoituksiaan. Perusteluni on aika yksinkertainen: harvalla toimittajalla on edes osakkeita vaan enintään rahastosijoituksia.

Suomalaisen talousmedian asiantuntemattomuutta sen sijaan ei kannata vähätellä. Vaalirahoituksesta kaivetaan huomattavalla asiantuntemuksella yksittäiset tositteetkin esille, mutta miljardit ja sitä suuremmat luvut alkavat monella toimittajalla olla hämärän peitossa.

Paljon olen itsekin kritisoinut suomalaisen talousmedian tapaa tempaista ulkomaisista lähteistä pari vastakkaista mielipidettä, joista toisessa kurssit nousevat ja toisessa laskevat.

Valitettavasti monenlaisia lausuntoja on annettu Suomestakin. käsin. Taloussanomien paperiversiossa oli 6.10.2007 aihepiirin “Osakesäästäjä” alla lähes sivun mittainen juttu, jossa TalSan veteraanitoimittaja Jan Hurri haastatteli professori Juha-Pekka Kallunkia.

Koko haastattelun keskeisin sisältö oli siinä, että syyskuun lopussa 2007 osakekurssit olivat toipuneet elokuisesta laskustaan ja Kallunki piti tapahtunutta kurssinousua täysin aiheellisena. Uhkia ei pahemmin ollut Kallungin näköpiirissä.

Yksittäinen haastattelu olisi vielä mahdollista kuitata perinteisellä tekosyyllä eli toimittajan tekemällä väärällä siteeraamisella. Kuitenkin linkissä on puolenkymmentä paljolti samanhenkistä lausuntoa samalta professorilta. Esim. islantilaisia arvioidaan “Aktiivisina arvosijoittajina”.

Eksperttiyden olemus on peräti hankala. Professoriksi tullaan ottamalla huomioon tutkimustraditio ja tekemällä aiemmin tutkimattomasta ja siten ehkä vähemmän merkityksellisestäkin aiheesta sinnikkäällä syventymisellä pikkutarkka tutkimus. Teoria ja virheiden välttäminen ovat keskeisiä asioita.

Biologiassa joku voi esim. löytää kastemadosta ennen tuntemattomia piirteitä, mutta kastematojen tunteminen antaa periaatteessa vain vähän etumatkaa arvioida vaikkapa elämän edellytyksiä maapallolla.

Jokaisella meistä on oikeus mielipiteeseensä, mutta on perin valitettavaa, että professorin mielipiteitä kutsutaan “asiantuntijalausunnoiksi”, on kyseessä sitten biologia tai maailmantalous.

Piksun lukijat ovat äänestäneet vahvasti sen puolesta, että suomalainen talousmedia manipuloi.

Mikäli puhutaan varsinaisesta hyötyyn tähtäävästä kurssimanipulaatiosta, en jaksa uskoa taloustoimittajien kirjoittavan ajatellen omia sijoituksiaan. Perusteluni on aika yksinkertainen: harvalla toimittajalla on edes osakkeita vaan enintään rahastosijoituksia.

Suomalaisen talousmedian asiantuntemattomuutta sen sijaan ei kannata vähätellä. Vaalirahoituksesta kaivetaan huomattavalla asiantuntemuksella yksittäiset tositteetkin esille, mutta miljardit ja sitä suuremmat luvut alkavat monella toimittajalla olla hämärän peitossa.

Paljon olen itsekin kritisoinut suomalaisen talousmedian tapaa tempaista ulkomaisista lähteistä pari vastakkaista mielipidettä, joista toisessa kurssit nousevat ja toisessa laskevat.

Valitettavasti monenlaisia lausuntoja on annettu Suomestakin. käsin. Taloussanomien paperiversiossa oli 6.10.2007 aihepiirin “Osakesäästäjä” alla lähes sivun mittainen juttu, jossa TalSan veteraanitoimittaja Jan Hurri haastatteli professori Juha-Pekka Kallunkia.

Koko haastattelun keskeisin sisältö oli siinä, että syyskuun lopussa 2007 osakekurssit olivat toipuneet elokuisesta laskustaan ja Kallunki piti tapahtunutta kurssinousua täysin aiheellisena. Uhkia ei pahemmin ollut Kallungin näköpiirissä.

Yksittäinen haastattelu olisi vielä mahdollista kuitata perinteisellä tekosyyllä eli toimittajan tekemällä väärällä siteeraamisella. Kuitenkin linkissä on puolenkymmentä paljolti samanhenkistä lausuntoa samalta professorilta. Esim. islantilaisia arvioidaan “Aktiivisina arvosijoittajina”.

Eksperttiyden olemus on peräti hankala. Professoriksi tullaan ottamalla huomioon tutkimustraditio ja tekemällä aiemmin tutkimattomasta ja siten ehkä vähemmän merkityksellisestäkin aiheesta sinnikkäällä syventymisellä pikkutarkka tutkimus. Teoria ja virheiden välttäminen ovat keskeisiä asioita.

Biologiassa joku voi esim. löytää kastemadosta ennen tuntemattomia piirteitä, mutta kastematojen tunteminen antaa periaatteessa vain vähän etumatkaa arvioida vaikkapa elämän edellytyksiä maapallolla.

Jokaisella meistä on oikeus mielipiteeseensä, mutta on perin valitettavaa, että professorin mielipiteitä kutsutaan “asiantuntijalausunnoiksi”, on kyseessä sitten biologia tai maailmantalous.