Suomella on kaksi realistista vaihtoehtoa sotilasteknologian hankinnoilleen, USA ja Eurooppa
USA:n valtaisa sotilasbudjetti on globaalin maailmanrauhan tärkein tae selviää Tukholmalaisen konfliktintutkimuslaitoksen SIPRI:n raportista. USA:n hegemoniaa ei ole kukaan haastamassa ja sen aseteknologia on ylivoimaista. Lähin kilpailija, Kiina, panostaa puolustusteollisuuteen suhteessa bruttokansantuotteeseen saman verran kuin Euroopplaiset tai Etelä-Amerikkalaiset valtiot, noin 2% verran. USA panostaa huikeat yli 4% bruttokansantuoteesta aseisiin.
Sotilasbudjetit tarkoittavat aseteknologian kehittämistä ja pienten valtioiden tekemiä aseostoja sotilaalliselta kumppanilta. Rauhan ajan armejat ovat pääomavaltaisia aseosto-organisaatioita, joiden henkilöstökulut ovat pieniä. Sotilasteknologia on kallista, syö paljon varoja ja vaatii suuren markkinan. Käytännössä vain muutamilla tahoilla on resursseja ylläpitää riittävää, kaikki sektorit kattavaa aseteknologiaa. Suomen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että on otollista liittoutua riittävän suurien tahojen kanssa. Voisivatko Suomi ja Ruotsi yhdessä muodostaa riittävän uskottavan aseteollisen tuotantopohjan? Eivät. Suomen on joka tapauksessa liittouduttava jonkin tahon kanssa, jolla on riittävät tutkimusmäärärahat. Käytännössä vaihtoehtoja on kaksi Eurooppa ja USA.
Liitto tarkoittaa tänä päivänä enemmänkin konkreettisia aseostoja sekä osallistumista yhteisiin hankkeisiin, kuten Afganistanin sota. Liittosopimukset ovat loppujen lopuksi hyvän tahdon eleitä verrattuna todellisiin yhteisiin uhrauksiin ja yhteiseen tekemiseen. Liittosopimuksiin kirjattujen sanojen merkitys on horjumassa suhteessa todellisen yhteistyöhön ja yhteisiin intresseihin.
Merkittävää sotilaallista voimaa ja sotateollisuutta ylläpitävät, suhteessa bruttokansantuotteeseen USA:n ohella Venäjä ja sen rajanaapurit sekä jotkin Lähi-Idän valtiot. Sotilaallisesti uhtattu Iran ei ole provosoitunut. Se käyttää puolustukseensa suhteessa bruttokansantuotteesta vähemmän kuin esimerkiksi USA tai moni muu Lähi-Idän valtio. Suuri sotilasbudjetti voi merkitä monia asioita, Kolumbian ja joidenkin Afrikkalaisten valtioiden kohdalla se tarkoittaa taistelua maan sisäisiä voimia vastaan, Venäjän kohdalla se tarkoittaa naapureiden sotilaallista ahdistelua, USA:n kohdalla se tarkoittaa maailmanlaajuisen hegemonian ylläpitämistä ja monilla mailla se tarkoittaa todelliseen ulkoiseen uhkaan reagoimista.
Kaikenkaikkiaan sotilasbudjetit kasvavat SIPRI:n mukaan tällä hetkellä runsaan 2% vauhtia. Tämä on aika lähellä maailman bruttokansantuotteen kasvuvauhtia. Konflikteja ei SIPRI:n tilastiojen valossa olla jatkossakaan ratkaisemassa enenevässä määrin sotilaallisin keinoin. Näyttäisi siltä että nykyinen melko rauhallinen ilmapiiri jatkuu.
Lisää tietoa: SIPRI
Vaihtoehtoja on vain yksi. EU:n saamattomuudesta https://fi.wikipedia.org/wiki/Jugoslavian_hajoamissodat#Euroopan_yhteis%C3%B6
Ja jos sitten puhutaan hävittäjistä. EU:n hävittäjiä ja etenkin aseita (Meteor) on testattu kovin rajallisesti, USA:n aseita ympäri maailmaa.
”Voisivatko Suomi ja Ruotsi yhdessä muodostaa riittävän uskottavan aseteollisen tuotantopohjan? Eivät.” Tähän voi vielä lisätä, että taitaa olla halvempaa ostaa suoraan USA:n teknologiaa kuin välillisesti Gripenin kautta. Tähänhän ed. valinta Hornet / Gripen ratkesi.
Juuri näin ! Suomella on vain yksi realistinen vaihtoehtoa sotilasteknologian hankinnoilleen eli USA ja joissakin pienemmissä hankinnoissa kenties muutama muu esim. Israel.
Millään eurooppalaisella valtiolla ei ole mitään mahdollisuuksia täydentää sodassa menetettyjä ilmavoimien koneita ja aseistusta. Jos ensimmäisen viikon aikana tulee tonttiin 20 kappaletta ilmavoimien koneita ja lähetämme Eurooppaan tilauksen 20 koneesta ja 800 tutkahakuisesta ilmasta-ilmaan ohjuksesta toivotun toimitusajan ollessa viikko niin vastauksena saamme eioota.
Eurooppa on sotilaallisissakin kysymyksissä täysi vitsi.