Suomessa ollaan hirveän huolissaan korkeimman eli AAA-luottoluokituksemme putoamisesta; sillä perustellaan toimia jos toisia valtiontaloudessa. Toki AAA on hyvä asia rahoitusmenojen kannalta, mutta ei luokituksen laskeminen lainkaan dramaattinen juttu olisi, ellei kyse olisi todella reippaasta pudotuksesta. Semmoista eivät luokittajat ole vihjanneetkaan, mahdollisuutena on välähtänyt yhden pykälän pudotus velkaantumisen syventyessä.

Demarien uusi käskyttäjä Rinne on puhunut elvytyksen puolesta, minkä on jo uumoiltu johtavan luottoluokituksen putoamiseen. En ole nähnyt Rinteen elvytysohjelmaa (josko sellaista on vielä olemassakaan), joten en siitä mitään osaa sanoa. Mutta lähtökohtaisesti olen elvytyksen kannalla tällaisessa tilanteessa, kun siihen on varaa ja se tehdään tarkoituksenmukaisesti. Tarvettahan on. (Elvyttää voi toki kalliisti ja tehottomastikin. Toisaalta Rinne ei pidä mm. yhteisöverotuksen laskua elvytyksenä ideologisista syistä, vaikka se selvästikin on vauhdittanut suuria investointeja viime kuukausina; perinteiselle telaketjudemarille se on vain oikeistolaista eli huonoa politiikkaa. No tätähän politiikka on.)

Mielestäni hyvän elvytyksen tapoja en tässä käy läpi, se veisi liikaa tilaa, mutta varaa siihen Suomella kyllä olisi jopa tässä tilanteessa – olettaen, että elvytys toimii eli talous kääntyisi kasvuun. Suomen velka-astehan ei ole edelleenkään suuri verrattuna pahimpaan historiaamme tai toisiin euromaihin, suurin ongelmamme on kasvun puute ja toiseksi huono ikärakenne.

Lisävelkaantuminen ei välttämättä edes johtaisi luottoluokituksen laskuun, jos se sysäisi kasvuspurtin. Ja vaikka luokitus pykälän putoaisi, ei siitä kaksista laskua kertyisi. Katsotaanpa, mitä luokitukseltaan huonommat euromaat maksavat  kymmenen vuoden valtionvelastaan. Luvut ovat tuoreesta Financial Timesista; Nordnetin kurssidataan luvut eivät aivan täsmää, mutta mittasuhde on varmaan aika lailla oikea, koska erot olivat samat jo pari kuukautta sitten. Pointti saa siis perusteensa, vaikka luvuissa olisi pientä kläppiä.

Suomi AAA:   1,64%

Hollanti AA+: 1,66%

Itävalta AA+:  1,57%

Belgia AA:      1,94%

Ranska AA:     1,80%

Irlanti BBB+    2,70%

Espanja BBB-  2,96%

Pykälää alemman luokituksen eli AA+:n maat Hollanti ja Itävalta maksavat jokseenkin samaa korkoa kuin Suomi, Itävalta jopa vähemmän! Pari pykälää alempana olevat eli AA-maat Belgia ja Ranska maksavat pari prosentin kymmenystä kovempaa korkoa, Ranska allekin sen.

Kokonaisen prosenttiyksikön kovempaa korkoa, jolla mm. kokoomuksen ryhmyri Petteri Orpo on pelotellut luottoluokituksen laskua, maksavat vasta BBB+ Irlanti ja BBB- Espanja. Niiden luokitus on jo monta pykälää Suomea alempana. Ja sinne Suomella on vielä todella rutkasti matkaa.

Edes siis Espanja, joka kärsii massatyöttömyydestä, pahasta pankkikriisistä ja sen myötä valtio raskaasta velkaantumisesta, ei maksa tuon enempää korkoa. Espanja on saanut kasvunsa käyntiin tuotantokustannusten höyläytyessä kilpailukykyisemmäksi. Vielä pari vuotta sitten Espanjan korkomenojen pelätettiin hajottavan euron – ihan aiheellinen pelko tuolloin toki.

Vähintään yhtä oleellinen syy korkojen laskuun on matala inflaatio ja se, että Euroopasta on tullut rahan turvasatama – koska markkinat luottavat EKP:n pitävän euromaat pystyssä, ja jatkavan erittäin löyhää rahapolitiikkaa. Sen vuoksi korot eivät ole euroalueella nousussa aikoihin, päinvastoin ne ovat tulossa yhä alemmas ja aika vauhdillakin. Luottoluokituksen pykälän lasku ei tuntuisi nyt juuri missään. Suomessa korot nousisivat merkittävästi vain velkaantumisen räjähtäessä käsiin, eikä sitä ole näköpiirissä.

En tarkoita, etteikö Suomen pidä varoa ylivelkaantumista ja tehdä rakenteellisia uudistuksia – mutta paniikkiratkaisuja ei tarvita luottoluokituksen takia. Nyt vaikuttaa, että sitä käytetään perusteena mihin tahansa päätökseen, kun äänestäjät eivät ymmärrä luokituksen vivahteita. Korkojen raju nousu Suomessa on tällä hetkellä erittäin epätodennäköistä, koska EKP:kin kaavailee jo poikkeustoimia inflaation kiihdyttämiseksi – vaikka se näkeekin euroalueen olevan elpymässä, joskin tuskallisen hitaasti.

Taitava täsmäelvytys voisi olla näissä oloissa oikein hyvä idea. Suomi saa viideksi vuodeksi velkaa prosentin korolla. Jos elvytys toimii tarkoitetulla tavalla, tuollaisen kustannuksen kattaminen on suorastaan minimivaatimus investoinnille, ja sen pitäisi olla helppoa kuin heinänteko.

Mutta älkää nyt herrajestas vaan taas vaahdotko elvyttämisestä valtion finanssiomaisuutta myymällä! Parhaita osakkeita teurastamalla on jo tuhottu riittävästi tulevia kassavirtoja ja kansallisomaisuutta.