Aasian yritysvierailuja – syyskuu 2011

Manila, Jakarta, Sarawak (Malesia), Singapore 3.9–14.9.2011

Alla kokemuksia, tavattuja yrityksiä sekä markkinakommenttia alkusyksyn Aasian kierrokseltani. Yleisesti ottaen voisi todeta, että matkan aikana vahvistui jälleen näkemykseni siitä, että Aasian kotivetoinen kasvu jatkaa raiteillaan länsimaailman menosta riippumatta.

Manila, Filippiinit

Manilassa toista kertaa viimeisen puolen vuoden aikana. Heti laskeuduttuani Ninoy Aquinon kansainväliselle kentälle Aasian kehittyvien maiden realiteetit tulivat vastaan, kun poliisi, jolta kysyin tietä autokyytini kohtauspaikalle, pyysi minulta rahaa. Kun rahaa ei ollut, hän oli jopa valmis kertomaan minulle, missä on lähin nostoautomaatti. Selvisin huvittavasta tilanteesta kuitenkin ilman lompakon kevenemistä, ja tuli selväksi, että presidentti Aquinon hallituksella on vielä jonkin verran töitä tehtävänä, ennen kuin vaalilupaukset korruption kitkemisestä ovat myös todellisuutta.

Esimerkistä huolimatta hallitus on pystynyt petraamaan verojen keräämisen tehokkuudessa, mikä on hyvä asia maan nykyisen jo muutenkin suhteellisen terveen budjetin suhteen, mutta infrastruktuuriprojektien aloitus public-private partnershippien (PPP) muodossa on ollut odotuksia hitaampaa. Loppuvuoden aikana on kuitenkin muutama PPP-projektin julkaisu odotettavissa  – yksi suurehko tieprojekti sekä MRT (Metro Rail Transit) -projekti Suur-Manilan alueella. Vuonna 2012 projekteja tulee luultavasti ainakin 5 kappaletta, jotta muun maailman talouskasvun hidastumisen vaikutuksia voidaan paikata.

Presidentti Aquino on ollut myös aktiivinen luomaan kauppasuhteita lähialueisiin. Indonesiassa, Kiinassa ja Japanissa on tehty suurimuotoisia business-delegaatiovierailuita, joiden seurauksena FDI-lupauksia on saatu aikaan ja vientisektori on saanut uusia suhteita ja kumppaneita. Yksi pienehkö salkkuyhtiömme oli myös mukana Aquinon Kiinan delegaatiossa, ja muutama suuri jakelukanava saatiinkin aikaiseksi matkan seurauksena. Näiden diilien vaikutukset alkavat näkyä yhtiön tuloksessa jo kuluvan vuoden lopulla. Kiinassa oli samaan aikaan myös Filippiinien edesmenneen presidentti (diktaattori) Marcosin vaimo Imelda, joka kuulemani mukaan haluaa edelleen vaikuttaa maan asioihin. Marcoshan käytti aikanaan yleisesti vaimoaan neuvottelemassa ulkomailla puolestaan, koska itse pelkäsi, että vallankaappausta yritetään hänen ollessaan poissa maasta.

Yhtiötapaamiset Manilassa keskittyivät yhteen jo salkussa olleeseen yhtiöön sekä 11 mahdolliseen kohdeyritykseen. Tarkoituksena oli selvittää yleisesti mm. seuraavaa:

1. ulkoistamissektorin (BPO eli business process outsourcing) tilaa ja yrittää löytää investointikelpoisia kohteita tältä +25 % vuodessa kasvavalta alalta,

2. tavata muutamia yrityksiä, jotka hyötyvät maan lujaa kasvavasta turismialasta ja sen kehittämisestä, ja

3. tavata pankkeja ja finanssilaitoksia, jotka tulevat hyötymään Filippiinien uuden elämän löytäneestä luottosyklistä ja pystyvät hyötymään kuluttajien kasvavasta varallisuudesta.

BPO-sektorilla on yksi listattu yritys nimeltään Paxys, joka ei ole lähivuosina juurikaan loistanut, eikä pystynyt hyödyntämään alan kasvua. Tämä oli jo paljolti tiedossa ennen tapaamista, mutta johdon tavattuani tuntui siltä, että strategiaa ei pystytä kääntämään parempaan päin ilman suurempia pääomituksia, eikä ilman uutta vetäjää/johtoa. Alalle kaivattaisiin etenkin peluria, joka osaisi hyödyntää numero- ja dataperusteisia ulkoistamistoimintoja, joissa katteet liikkuvat ihan omissa luokissaan. Pienempiä ja listaamattomia yrityksiä alalla on muutamia, mutta yleisesti ottaen suuret ulkoistavat firmat perustavat omat tytäryhtiönsä Filippiineille, ja toimivat näiden kautta. Alalla on merkittävä vaikutus Filippiinien talouteen yksityistä kulutusta, työllistämistä ja rakentamista pönkittävänä tekijänä. Kasvu jatkuu, mikä onkin pääasia ottaen huomioon sektorin 5 % osuuden maan taloudessa.

Turismialan kasvusta hyötyviä yrityksiä tapasin jo Filippiinien edellisellä vierailullani keväällä Cebu Pacific -halpalentoyhtiön muodossa, mutta nyt keskityin enemmän turisti-infran kehittäjiin. Näitä tapasin kolme, joista yhtä ostettiin pieni siivu salkkuun syyskuun loppupuolella sen pudottua 35 % kesän lopun huipuistaan.

Yhtiö omistaa hyvin laajat maa-alueet (2500ha) hyvissä turismikohteissa ja sai vuoden alussa uuden pääomistajan ja johdon, joilla on kokemusta laaja-alaisesta kiinteistökohteiden kehittämisestä. Osakkeen arvostustason P/NAV-alennus on vielä 65 % luokkaa.

Toinen kohdeyritys oli hotellialan toimija, johon sijoittaminen ei tule kysymykseen ennen muutamaa suurta suunnanmuutosta tai omistajanvaihdosta. Ala on kuitenkin hyvin attraktiivinen ottaen huomioon lähes 100 % hotellikapasiteetin (high-end ja business) käyttöasteen etenkin Manilassa, Cebussa ja muissa suurissa kaupungeissa. Kolmas yritys oli alan yksi suurimmista toimijoista, jonka tapasin enemmän informaationhankintamielessä koko alalta kuin sijoituskohteena.

Pankkisektorille kuuluu yleisesti ottaen hyvää. Lähes kaikki tapaamani pankit panostavat nyt lainanannon kasvuun tai miettivät, miten rakenteellisesta luottosyklin ylämäestä voi hyötyä. Viimeksi 2006–08 oli selviä merkkejä luottosyklin uudesta noususta, mutta se tyssäsi länsimaiden finanssikriisiin. Tosin nyt uskomme, että kyseessä on pysyvämpi käänne, koska kasvua on syntynyt, siitäkin huolimatta, että länsimaiden pankit ovat vähentäneet lainanantoaan ja riskejään. Luonnollisesti länsimaiden pankkikriisin eskaloituminen on suurin riski edelleen myös Filippiineillä.

Syyskuun lopussa hintojen tippuessa olemme ostaneet yhtä tapaamaani pankkia salkkuun parin prosentin siivun. Pankkisektori on keskeisessä asemassa Filippiinien taloudessa seuraavien vuosien ajan. Markkinoilla on myös paljon huhuja mahdollisista yritysostoista sektorin sisällä, mikä saattaa nostaa alhaisia arvostuksia korkeammille tasoille.

Loppujen lopuksi Filippiinien kierros oli hyvä reissu, jonka seurauksena sain tuoreita sijoitusideoita tulevaisuutta ajatellen ja tulipa muutama uusi yrityskin salkkuun. Uusimpina ideoina mainitsen etenkin perinteiset julkisen sektorin alat, missä hallituksen rooli on tällä hetkellä heikko, tai mihin se panostaa aivan liian vähän. Näitä julkisen sektorin puutteita paikkaavia yksityisiä yhtiöitä saattaa löytyä salkusta jossain vaiheessa – first mover advantage toimii alalla kuin alalla.

Jakarta, INDONESIA

Kolmas Jakartan vierailu 10 kuukauden sisään. Kahden hektisen päivän aikana tapasin 9 yritystä, joista 4 oli jo salkussamme. Tarkoituksena oli tavata enemmän uusia yrityksiä, mutta lebaranin (so. ramadanin) lopun idul fitrin takia monet päättäjät olivat pidentäneet lomaansa viikolla, joten ei onnistunut tällä kertaa. Rakennusyhtiöt ja kiinteistökehittäjäyhtiöt dominoivat tapaamisia (4 kpl), mutta myös yksityiseen kuluttamiseen liittyviä yhtiöitä tavattiin 5 kappaletta + ohjelmaan kuului muutama ’saitti’-visiitti.

Maassa vaikutti olevan ’business as usual’ -sentimentti valloillaan, ja ainoastaan pankkiirien puheista saattoi huomata, että muualla päin maailmaa on jonkinlainen kriisi meneillään. Lisäksi, kun alle 3 % kansasta omistaa osakkeita, eivät pörssien muutokset vaikuta juuri lainkaan reaalitalouteen ja normaalien ihmisten elämään. Helpotusta elämään on tuonut inflaation ja etenkin ruoan hinnan aleneminen huomattavasti vuoden alusta.  Esimerkiksi syyskuussa inflaatio oli alle odotusten 4.61 % vuodentakaisesta, kun odotukset liikkuivat lähes viidessä prosentissa.

Kiinteistökehitysyhtiöt olivat hyvin positiivisia lähitulevaisuudesta, koska kysyntä on pysynyt hyvin pinnalla, ja hinnat ovat nousseet enemmän kuin on odotettu. Yleisesti ottaen projektit ovat 90 %:sti myytyjä vähintään puolisen vuotta ennen niiden valmistumista. Kysyntää vetänyt urbanisaatio, keskiluokan kasvu, joka on ollut paljon voimakkaampaa kuin on yleisesti odotettu, historiallisen alhainen asuntolainakorko, sekä kurissa pysynyt inflaatio. Sektorilla ei kuitenkaan voi puhua ylikuumenemisesta, koska sijoitusasuntojen määrä on pysynyt 10 % paikkeilla kokonaismyynnistä, eikä rakentajilla ole ollut painetta nopeuttaa projekteja.

Kulutussektorilla salkkuyhtiöiden kilpailutilanne on myös houkutteleva. Valmistavilla aloilla, missä ei ole ulkomaista tarjontaa, on monilla yhtiöillä tilaa kasvaa, eikä ole tarvinnut lähteä kilpailemaan hinnoilla ja panostamaan liikaa markkinointiin.

Näin ollen alhainen lähtötaso ja löysä kilpailutilanne tekevät yhtiöiden voittojen ennustamisen suhteellisen suoraviivaiseksi toimenpiteeksi.

Vähittäismyyntipuolella kilpailu on kiristynyt etenkin high-endissä, mutta kilpailua alkaa nyt syntyä traditionaalisiin ”mom-and-pap” -liikkeisiin, kun minimarkettien Alfamartin ja Indomaretin kilpailu kiristyy. Molemmat ketjut kasvattavat uusien liikkeiden lukumäärää n. 1000 kappaleella vuodessa seuraavat vuodet. Suuremmissa supermarketeissa ulkomaista kilpailua ei ole rajoitettu, ja sinne on tulossa lujaa vauhtia sekä korealaisia, että saksalaisia ketjuja nykyisen Carrefourin lisäksi.

 

Sarawak, Malesia

Ensimmäistä kertaa Sarawakin pääkaupungissa Kuchingissa eli Borneon puoleisessa Malesian osassa, mistä yksi salkkuyhtiömme on kotoisin. Lentokoneesta jo huomasi, että alueella tapahtuu, koska rakenteilla oli huomattavan paljon sekä kiinteistö-, että infrastruktuuriprojekteja. Sarawakin alue eroaa Malesian niemimaasta paljolti, koska esimerkiksi väestöstä yli puolet on kristittyjä, ja näin ollen muslimeja huomattavasti vähemmän kuin niemimaalla. Myös kiinalaisia yrityksiä näkyi katukuvassa erittäin paljon, joten Kuchingin asukkaat iso sekasoppa kristittyjä, intialaisia, indonesialaisia, maltillisia muslimeja, kiinalaisia ym. Kaikki elävät alueella hyvässä sovussa ja viime aikoina myös eri ryhmät ovat alkaneet sekoittua keskenään, tosin ehkä vähiten muslimit.  Yleistä rauhallisuutta ehkä heijastaa myös se tosiseikka, että alue on hyvin ”tylsähkö” geologian ja sääilmiöiden suhteen, siis toisin kuin esimerkiksi Jaavan saari Indonesiassa: Sarawakissa ei juuri ole myrskyjä tai taifuuneja, tuuli on heikkoa, joka päivä sataa ainakin kerran iltapäivällä, lämpötila 28-34°C, ei mannerlaattojen saumoja lähettyvillä eikä tulivuoria.

Taloudellinen kasvu on Sarawakissa hieman voimakkaampaa kuin Malesian niemimaalla, vaikka monet, etenkin nuoret haluavat isompiin kaupunkeihin kuten Kuala Lumpuriin tai Singaporeen töihin. Malesian hallitus myös kummallisesti rajoittaa ihmisten muuttohaluja Sarawakiin muualta Malesiasta, ja esimerkiksi Malesian kansalaisilla on vaikeaa saada työlupa Sarawakiin. Siis Sarawakin alueen kasvu on pitkälti kotitekoista ja säänneltyä. Merkittävimpinä vientituotteina ovat öljy, kaasu, puu ja palmuöljy. Alue on optimaalinen maataloustuotantoon, mutta kehitettävää riittää vielä huimasti. Luonnollisesti turismi on myös alueen tärkeä driveri (vierailijoita 3,2m vuonna 2010, eli lähes Filippiinien tasoa).

Vierailin sekä Kuchingin kiinteistöprojekteilla, että yhdellä melkein valmiilla patoprojektilla Sarawakin eteläosassa. Monet melkein valmiit township-projektit olivat vielä autioita, mutta projektit, jotka olivat valmistuneet vuosi-pari sitten, kuhisivat elämää kauppoineen, ravintoloineen ja pienyrityksineen. Maa-alueista ei ole pulaa, joten projektit vaikuttivat väljiltä ja viihtyisiltä.

Sarawakin alueen kasvu on siis hyvin rakenteellista ja vahvalla pohjalla, koska kehitettävää riittää. Kuitenkin jäin ehkä kaipaamaan Manilan tai Jakartan kaltaista kehittyvän megakaupungin sykettä, koska Kuchingissa on vain puolisen miljoonaa ihmistä, ja Sarawakissa hieman yli kaksi miljoonaa.

Singaporessa puoli päivää

Singaporessa olin viimeksi vieraillut hieman yli 10 vuotta sitten, joten kontrasti oli hyvin suuri edelliseen kertaan nähden. Katukuvasta huomaa selvästi, että Singapore on Aasian parkkipaikka varallisuudelle, kuten Sveitsi on ollut Euroopassa. Lisäksi Singaporen infrastruktuuri painii ihan omassa luokassaan maailman mittakaavassa. Etenkin julkinen liikenne teki vaikutuksen, mutta tätä promotoidaan esim. seuraavasti: Singaporessa pelkästään auton hankkimiseen tarvitaan 30kUSD lupa, ja esim. VW Golf maksaa n. 100kUSD eli autoilu ei ole ihan halpaa.

Katukuvassa ja metrossa näkyi lähes kaikilla älypuhelimet (jopa indonesialaisilla kotiapulaisilla). HTC, Apple ja aasialaiset merkit dominoivat. Nokiaa ei näkynyt kädessä eikä jalassa. Yleisesti huomioista tuli mieleen, että Eurooppa ja läntinen maailma on hieman pysähtynyt ja Aasia menee menojaan kiihtyvällä tahdilla.

Viimeisen 10 kuukauden aikana 3 vierailua Aasiaan ja 74 one-on-one yritystapaamista. Kokonaiskuva kohdemaistamme alkaa olla hyvä – alueelliset erot erittäin suuria, joten samassa lauseessa ei oikein voi puhua Kiinasta tai Indonesiasta.

                             Salkunhoitaja Juuso Mykkänen – JOM Rahastoyhtiö Oy

 

 

 

 

 

Related Posts

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com