Verorahoja ei ole sijoitettu, mutta Turun kaupunkille kaupungille on lahjoitettu varoja, jotka on sijoitettu epäonnistuneesti.

Kaupunki väittää sijoittaneensa “arvoyhtiöihin“, mutta ennen kuin termi rupeaa liikaa naurattamaan, on ehkä parempi sanoa sijoitusten kohdistuneen alhaisen PB-luvun yhtiöihin. Lopputulos on esimerkki siitä, miten käy, kun katsotaan mekaanisesti vain yhtä tunnuslukua.

Turku on M-realin 11. suurin omistaja. Saavutus on merkittävä, kun ottaa huomioon, että Turun valtuustossa on edustettuna lähinnä vasemmistoa, vihreitä ja urbaaneja kokoomuslaisia, joilla ei liene suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta Metsäliitto-ryhmän suuntaan.

Ns. arvosijoittamisessa PB-lukua tulisi käyttää yhdessä esimerkiksi ROE:n kanssa. Tämän tunnusluvun käyttö olisi ollut hyödyllistä, koska M-realin ROE on ollut negatiivinen yhtäjaksoisesti vuodesta 2003 asti ja vain heikentynyt.

Osakkeiden myyminen nyt, kun eräs analyytikko on antanut tavoitearvoksi yhden sentin, alkaa olla myöhäistä.

On tietysti totta, että teollisuusyrityksellä on taseessaan konkreettisia asioita, joitten arvo ei nollaudu. Myyntisaatavia, pankkisaatavia, myytävissä olevia sijoituksia sekä varastoja on puolisen miljardia kaikkia neljää sekä käyttöomaisuutta 1,8 miljardia. Epäilemättä käyttöomaisuudellakin on jonkun käsissä käyttöarvoa, vaikka eteläafrikkalainen Sappi-yhtiö olisikin jo ostanut parhaat palat päältä. Kyseessä ovat kaikkiaan relevantit erät 4,5 mrd:n taseessa.

Jäljelle jää se kysymys, mihin Kaizu aiemmin viittasi. Vapaaehtoisella konkurssilla M-realista todennäköisesti löytyisi velkojen jälkeen omaisuutta nykyistä markkina-arvoa enemmän. On vain niin, että en usko M-realin pääomistajalla Metsäliitolla olevan kykyä tehdä ikäviä ratkaisuja, kun pitäisi samalla implisiittisesti myöntää aikaisemman toiminnan olleen väärää.

_____________________________________________________________________________________

Turun kaupungin sijoitukset kruunaa se, että toinen suuri sijoituskohde on Huhtamäki. Sen yhteydessä olisi hyvä huomata, että omiin varoihin on laskettu 400 miljoonaa liikearvoa.

Liikearvo on mainio käsite. Kun jostain firmasta maksetaan liikaa, lopputulosta ei kutsuta taseessa ylihinnaksi vaan liikearvoksi siitäkin huolimatta, että kyse on usein kovin näennäisestä arvosta.

Kun Huhtamäki on myynyt todelliset brändituotteensa ja niistä viimeisenä makeisteollisuuden, jäljelle on jäänyt pakkausteollisuus. Pakkauksen on tarkoitus olla varsinaisen brändituotteen huomaamaton kehys ja päällys, joten en usko Huhtamäen pakkauksilla ja pahvimukeilla olevan brändiarvoa juuri yli jätekartongin verran!

Linkki

Verorahoja ei ole sijoitettu, mutta Turun kaupunkille kaupungille on lahjoitettu varoja, jotka on sijoitettu epäonnistuneesti.

Kaupunki väittää sijoittaneensa “arvoyhtiöihin“, mutta ennen kuin termi rupeaa liikaa naurattamaan, on ehkä parempi sanoa sijoitusten kohdistuneen alhaisen PB-luvun yhtiöihin. Lopputulos on esimerkki siitä, miten käy, kun katsotaan mekaanisesti vain yhtä tunnuslukua.

Turku on M-realin 11. suurin omistaja. Saavutus on merkittävä, kun ottaa huomioon, että Turun valtuustossa on edustettuna lähinnä vasemmistoa, vihreitä ja urbaaneja kokoomuslaisia, joilla ei liene suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta Metsäliitto-ryhmän suuntaan.

Ns. arvosijoittamisessa PB-lukua tulisi käyttää yhdessä esimerkiksi ROE:n kanssa. Tämän tunnusluvun käyttö olisi ollut hyödyllistä, koska M-realin ROE on ollut negatiivinen yhtäjaksoisesti vuodesta 2003 asti ja vain heikentynyt.

Osakkeiden myyminen nyt, kun eräs analyytikko on antanut tavoitearvoksi yhden sentin, alkaa olla myöhäistä.

On tietysti totta, että teollisuusyrityksellä on taseessaan konkreettisia asioita, joitten arvo ei nollaudu. Myyntisaatavia, pankkisaatavia, myytävissä olevia sijoituksia sekä varastoja on puolisen miljardia kaikkia neljää sekä käyttöomaisuutta 1,8 miljardia. Epäilemättä käyttöomaisuudellakin on jonkun käsissä käyttöarvoa, vaikka eteläafrikkalainen Sappi-yhtiö olisikin jo ostanut parhaat palat päältä. Kyseessä ovat kaikkiaan relevantit erät 4,5 mrd:n taseessa.

Jäljelle jää se kysymys, mihin Kaizu aiemmin viittasi. Vapaaehtoisella konkurssilla M-realista todennäköisesti löytyisi velkojen jälkeen omaisuutta nykyistä markkina-arvoa enemmän. On vain niin, että en usko M-realin pääomistajalla Metsäliitolla olevan kykyä tehdä ikäviä ratkaisuja, kun pitäisi samalla implisiittisesti myöntää aikaisemman toiminnan olleen väärää.

_____________________________________________________________________________________

Turun kaupungin sijoitukset kruunaa se, että toinen suuri sijoituskohde on Huhtamäki. Sen yhteydessä olisi hyvä huomata, että omiin varoihin on laskettu 400 miljoonaa liikearvoa.

Liikearvo on mainio käsite. Kun jostain firmasta maksetaan liikaa, lopputulosta ei kutsuta taseessa ylihinnaksi vaan liikearvoksi siitäkin huolimatta, että kyse on usein kovin näennäisestä arvosta.

Kun Huhtamäki on myynyt todelliset brändituotteensa ja niistä viimeisenä makeisteollisuuden, jäljelle on jäänyt pakkausteollisuus. Pakkauksen on tarkoitus olla varsinaisen brändituotteen huomaamaton kehys ja päällys, joten en usko Huhtamäen pakkauksilla ja pahvimukeilla olevan brändiarvoa juuri yli jätekartongin verran!

Linkki