Vuonna 1992 eli edellisen laman aikana asuimme Ranskassa, lähellä Colmaria, tunnin etäisyydellä Strasbourgista. Yhtenä aamuna Suomi devalvoi.

Vahvan markan apostolit heittivät pyyhkeen kehään ja sen seurauksena Viinanen nousi kovakouraiseksi valtionvarainministeriksi.

Elämä muuttui yhdessä yössä kalliimmaksi ja pk-yrityksiä kaatui kuin heinää. Suuryrityksillä ei ollut varaa ostaa palveluitamme. Menetimme muutamassa kuukaudessa parisataa tuhatta markkaa, kun toimeksiantajamme menivät kanttuvei.

Arvaatte varmaan, että siinä tilanteessa otti kaaliin. AD 1992 oli minulle ensimmäinen varsinainen lamakokemus yrittäjänä, vaikka kokemusta oli vuodesta 1981 alkaen. Kuvittelin varmaan silloin, että olin syntynyt kadun aurinkoiselle puolelle.

Kauppalehdessä on hyvä blogikirjoitus "vihreästä valosta", jolloin minäkin uskoin omaan kaikkivoipaisuuteeni. Häpeän myöntää, että nöyryyteen oppiminen on ihmisen elämässä pitkä prosessi. Sen tiedän, että taantumat opettavat, mutta vanhat opit unohtuvat nopeasti, kun ajat paranevat.

Siperia opetti suomalaisia, me saimme totutella ranskalasiin korkoihin. Voin vakuuttaa , että silloin tarvittiin luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Isänmaa oli kaukana ja me raukat olimme lähteneet Finnjetillä merten taa.

Seitsemäntoista vuoden takaiset tunnelmat muistuttavat nyt ainakin minua vahvan markan asetelmasta. Suomalaiset pystyvät ostamaan ulkomaista tavaraa halvalla, mutta vienti vetää laimeasti, jos ollenkaan. Lomamatkoilla meillä on edelleen vara törsätä. Nyt, jos koskaan, kannattaisi matkustaa Amerikkaan.

Poliitikot väittävät, että emme ole tällä kertaa yhtä syvällä. Yhtenä turvalausekkeena on vakaa euro. Kysykäämme sahureilta, mitä mieltä he ovat Ruotsin kruunun 30 % devalvoitumisesta suhteessa euroon. Kruunun puntasuhdetta en muista, mutta dollariin nähden kruunu on devalvoitunut 50 %.

Metsä-, prosessi- ja konepajateollisuutemme kilpailee tilauksista mm. ruotsalaisten kanssa. Ehkä meilläkin haikaillaan jälleen kerran markan perään. Mutta, olisiko devalvaatiosta mitään hyötyä. On aloja, jotka ovat lamassa kursseista huolimatta.

Metsäkonefirmoissa väki istuu faksin ääressä ja odottavat tarjouspyyntöjä. Onko tietoja muista kuin OP Pankin pakkolunastamista korjuuketjuista, jotka sopimusehtojen mukaan tulevat takaisin toimittajalle?

Lama iskee vasta nyt toden teolla valmistavaan teollisuuteen. Mietin täällä kuumeisesti, mistä nousu alkaa ja mihin tällä kertaa pitäisi sännätä. Veikkaan Amerikkaa. Kapitalismin mallivaltio näyttää kohta kyntensä.

Hightech-rintamalla odotukseni kohdistuvat yksittäisiin yrityksiin. Kirjoitan niistä myöhemmin. Tässä on mielenkiintoinen "heikko signaali" Tanskasta.

Vuonna 1992 eli edellisen laman aikana asuimme Ranskassa, lähellä Colmaria, tunnin etäisyydellä Strasbourgista. Yhtenä aamuna Suomi devalvoi.

Vahvan markan apostolit heittivät pyyhkeen kehään ja sen seurauksena Viinanen nousi kovakouraiseksi valtionvarainministeriksi.

Elämä muuttui yhdessä yössä kalliimmaksi ja pk-yrityksiä kaatui kuin heinää. Suuryrityksillä ei ollut varaa ostaa palveluitamme. Menetimme muutamassa kuukaudessa parisataa tuhatta markkaa, kun toimeksiantajamme menivät kanttuvei.

Arvaatte varmaan, että siinä tilanteessa otti kaaliin. AD 1992 oli minulle ensimmäinen varsinainen lamakokemus yrittäjänä, vaikka kokemusta oli vuodesta 1981 alkaen. Kuvittelin varmaan silloin, että olin syntynyt kadun aurinkoiselle puolelle.

Kauppalehdessä on hyvä blogikirjoitus "vihreästä valosta", jolloin minäkin uskoin omaan kaikkivoipaisuuteeni. Häpeän myöntää, että nöyryyteen oppiminen on ihmisen elämässä pitkä prosessi. Sen tiedän, että taantumat opettavat, mutta vanhat opit unohtuvat nopeasti, kun ajat paranevat.

Siperia opetti suomalaisia, me saimme totutella ranskalasiin korkoihin. Voin vakuuttaa , että silloin tarvittiin luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Isänmaa oli kaukana ja me raukat olimme lähteneet Finnjetillä merten taa.

Seitsemäntoista vuoden takaiset tunnelmat muistuttavat nyt ainakin minua vahvan markan asetelmasta. Suomalaiset pystyvät ostamaan ulkomaista tavaraa halvalla, mutta vienti vetää laimeasti, jos ollenkaan. Lomamatkoilla meillä on edelleen vara törsätä. Nyt, jos koskaan, kannattaisi matkustaa Amerikkaan.

Poliitikot väittävät, että emme ole tällä kertaa yhtä syvällä. Yhtenä turvalausekkeena on vakaa euro. Kysykäämme sahureilta, mitä mieltä he ovat Ruotsin kruunun 30 % devalvoitumisesta suhteessa euroon. Kruunun puntasuhdetta en muista, mutta dollariin nähden kruunu on devalvoitunut 50 %.

Metsä-, prosessi- ja konepajateollisuutemme kilpailee tilauksista mm. ruotsalaisten kanssa. Ehkä meilläkin haikaillaan jälleen kerran markan perään. Mutta, olisiko devalvaatiosta mitään hyötyä. On aloja, jotka ovat lamassa kursseista huolimatta.

Metsäkonefirmoissa väki istuu faksin ääressä ja odottavat tarjouspyyntöjä. Onko tietoja muista kuin OP Pankin pakkolunastamista korjuuketjuista, jotka sopimusehtojen mukaan tulevat takaisin toimittajalle?

Lama iskee vasta nyt toden teolla valmistavaan teollisuuteen. Mietin täällä kuumeisesti, mistä nousu alkaa ja mihin tällä kertaa pitäisi sännätä. Veikkaan Amerikkaa. Kapitalismin mallivaltio näyttää kohta kyntensä.

Hightech-rintamalla odotukseni kohdistuvat yksittäisiin yrityksiin. Kirjoitan niistä myöhemmin. Tässä on mielenkiintoinen "heikko signaali" Tanskasta.