17.9. julkaistu Pohjolan Pankin sijoitusstrategia 3/2009 odottaa FED:n ja EKP:n pitävän ohjauskorot ennallaan ainakin ensi kesään asti.

 

Defensiiviset yhtiöt ovat Pohjolan mukaan suhteellisia voittajia syklisiin yhtiöihin nähden. Väitettä voisi ehkä perustella defensiivisten yhtiöitten melko vaatimattomilla hinnoilla, esim. Stockmannin osalta 2010 PE:ksi arvioidaan 16.

 

Kuitenkin Pohjola kehottaa erityisesti välttämään Keskoa, Stockmannia ja Nordeaa. Suosikkiyhtiöt ovat Fortum ja Sampo, jotka ovat toisaalta kevään jälkeen kovimmin nousseita yrityksiä Suomessa, esim. Fortum yli 50 % Venäjän riskeistään huolimatta.

 

Kun osinko-odotuksista Pohjola löytää vain kaksi yli 6 %:n osingon antavaa firmaa (Elisa ja Orion)  Pohjola arvioikin, että ”parantuneen näkyvyyden vastapainona on kohonnut arvostustaso”.

 

Ottaen huomioon, että alemmalla arvostustasolla osakkeet olivat Pohjolalla alipainossa, Pohjolan lausumaan sisältyy tahatonta komiikkaa, jonka tasoista löytyy enemmänkin sellaisilta 1930-luvun laman tuntijoilta kuin Oliver Hardy ja Stan Laurel.

 

Vakavasti puhuen Pohjola on toki oikeassa esittäessään varauksia, että elvytys näyttää valuvan tällä hetkellä enemmän markkinoille kuin varsinaiseen reaalitalouteen.

 

Pohjola Pankki arvioi Ruotsin kruunun olevan 15 % aliarvostettu. Siltäkin pohjalta voi kysyä, eikö Pohjolan kannattaisi täydessä mitassa ulottaa osakesuosituksia esim. pohjoismaisiin ja suurimpiin euroalueen yrityksiin. Jo nytkin ko. yrityksiä käytetään laajasti verrokkeina suomalaisille osakkeille.  

 

Esimerkkinä voi mainita, että SCA Sv Cellulosan PE on 12:ssa, kun se Pohjolan suosikilla UPM:llä on 40:ssä (2010). Samoin Fortumin sinänsä kohtuullinen PE-ennuste 12 on suurempi kuin kuudella verrokilla. Edelleen sama pätee kauppaan, jossa kotimaisten tarjokkaiden puuttuessa voisi mielestäni suositella vaikkapa H & M:ää.

 

Erityisen silmiinpistävä tilanne on terveydenhuollossa. Orion ja Oriola ovat pieniä tekijöitä verrattuna euroalueen suuriin lääkeyrityksiin.

17.9. julkaistu Pohjolan Pankin sijoitusstrategia 3/2009 odottaa FED:n ja EKP:n pitävän ohjauskorot ennallaan ainakin ensi kesään asti.

 

Defensiiviset yhtiöt ovat Pohjolan mukaan suhteellisia voittajia syklisiin yhtiöihin nähden. Väitettä voisi ehkä perustella defensiivisten yhtiöitten melko vaatimattomilla hinnoilla, esim. Stockmannin osalta 2010 PE:ksi arvioidaan 16.

 

Kuitenkin Pohjola kehottaa erityisesti välttämään Keskoa, Stockmannia ja Nordeaa. Suosikkiyhtiöt ovat Fortum ja Sampo, jotka ovat toisaalta kevään jälkeen kovimmin nousseita yrityksiä Suomessa, esim. Fortum yli 50 % Venäjän riskeistään huolimatta.

 

Kun osinko-odotuksista Pohjola löytää vain kaksi yli 6 %:n osingon antavaa firmaa (Elisa ja Orion)  Pohjola arvioikin, että ”parantuneen näkyvyyden vastapainona on kohonnut arvostustaso”.

 

Ottaen huomioon, että alemmalla arvostustasolla osakkeet olivat Pohjolalla alipainossa, Pohjolan lausumaan sisältyy tahatonta komiikkaa, jonka tasoista löytyy enemmänkin sellaisilta 1930-luvun laman tuntijoilta kuin Oliver Hardy ja Stan Laurel.

 

Vakavasti puhuen Pohjola on toki oikeassa esittäessään varauksia, että elvytys näyttää valuvan tällä hetkellä enemmän markkinoille kuin varsinaiseen reaalitalouteen.

 

Pohjola Pankki arvioi Ruotsin kruunun olevan 15 % aliarvostettu. Siltäkin pohjalta voi kysyä, eikö Pohjolan kannattaisi täydessä mitassa ulottaa osakesuosituksia esim. pohjoismaisiin ja suurimpiin euroalueen yrityksiin. Jo nytkin ko. yrityksiä käytetään laajasti verrokkeina suomalaisille osakkeille.  

 

Esimerkkinä voi mainita, että SCA Sv Cellulosan PE on 12:ssa, kun se Pohjolan suosikilla UPM:llä on 40:ssä (2010). Samoin Fortumin sinänsä kohtuullinen PE-ennuste 12 on suurempi kuin kuudella verrokilla. Edelleen sama pätee kauppaan, jossa kotimaisten tarjokkaiden puuttuessa voisi mielestäni suositella vaikkapa H & M:ää.

 

Erityisen silmiinpistävä tilanne on terveydenhuollossa. Orion ja Oriola ovat pieniä tekijöitä verrattuna euroalueen suuriin lääkeyrityksiin.