Elpymisen merkkejä, Osa 3

Osakemarkkinoilla on nyt nähty miltei 3 kk kestänyt nousu. Nousun vahvimmat selittäjät ovat olleet alhainen korkotaso ja merkit talouden käänteestä. Näistä ensimmäinen on antanut tukea osakkeiden korkealle arvostustasolle, kun taas jälkimmäinen on varmaankin vaikuttanut positiivisesti sijoittajasentimenttiin.

Onko osakemarkkinoiden arvostustaso sitten järkevä? Oman näkemykseni mukaan tämä ei todellakaan ole tilanne ja viimeisen 3 kuukauden aikana tuulitakkeihin on puhallettu litrakaupalla ilmaa.Uskon edelleenkin, kuten tämän artikkelisarjan alussa, että talous kääntyy julkisen sektorin elvytyksen avulla nousuun, mutta se ei välttämättä tarkoita, että osakkeiden arvot nousevat. Elvytykseen käytetyt rahat pitää aina joskus maksaa takaisin ja tämä on asia, joka on väistämätöntä. Näen osakemarkkinoiden kehitykselle monia negatiivisiä tekijöitä, joista ensimmäiset perustuvat yritysten tuloksien ennennäkemättömään ja räjähdysmäiseen romahtamiseen (täältä näet graafin). Tästä seuraa kaksi negatiivista johtopäätöstä:

(1) Tänä vuonna oli vielä ok osingot, mutta ensi vuonna ei ole paljoa mistä maksaa. Tämä taas tulee vaikuttamaan negatiivisesti sentimettiin ja hyvin mahdollisesti alentaa osakkeiden arvostustasoja.

(2) Yritysten tulostaso on menettänyt persistenssin ja edelliselle tasolle ei tulla palaamaan pitkään aikaan. Täten myös pidän Shillerin liukuvaa P/E lukua harhaanjohtavana, koska se kuvaa mennyttä aikaa.On vaikea sanoa mille tasolle yritysten tulokset stabilisoituvat, kun kasvu lähtee käyntiin, mutta hyvin todennäköisesti taso ei ole lähelläkään sitä, johon totuttiin ennen vuotta 2008. Viimeisen nouskauden aikana esim. USA alensi veroja ja kulutti rahaa, ja täten otti myös velkaa.Suhdannepolitiika oli siis expansiivista täysin väärässä kohtaa. Lisäksi amerikkalaiset kuluttajat ovat eläneet veleksi viimeiset parikymmentä vuotta, joka ei todennäköisesti enään jatku. Seuraavan nousukauden aikana tämän maailman suurimman talouden tilanne tulee olemaan aivan erilainen, koska tällä kertaa, toisin kuin edellisillä kerralla, sen on pakko maksaa velkaa jo pois (tässä graafi USAn velan kasvusta)… Jossainhan menee raja??

***

Huonon tulostason lisäksi inflaatio tulee todennäköisesti nousemaan ja se myös nostaa korkoja.1930-luvulla USAssa koettiin kaksi erinäistä taantumaa, joiden välissä oli kasvun kausi vuosina 1933-1936, mutta kasvu menetti merkityksensä inflaation vuoksi. Shillerin tekemästä aineistosta voidaan myös havaita, että korkotason ollessa korkea osakkeiden arvostustaso on matala ja toisinpäin. Tällä hetkellä pitkät korot ovat itseasiassa historiallisen alhaisella tasolla, joten laskuvaraa on niukasti, mutta nousuvaraa sitäkin enemmän. Korkojen noustessa osakkeet eivät todennäköisesti tule millään kestämään nykyistä arvostustasoa.

Milloin sitten inflaatio lähtee käyntiin vai onko keskuspankkien rahan painaminen ilmainen lounas?

Tässä kohtaa kyse on rahan kiertonopeudesta, joka vastaa rahan tarvetta, ja vaikuttaa inflaatioon kvantiteettiteorian perusteella seuraavasti:

inflaatio =  + rahan kasvu + rahan kiertonopeuden kasvu – tuotannon kasvu

Jos uusi painettu raha (vastaa rahan kasvua) pidetään (vastaa rahan kiertonopeuden laskemista), rahan kasvun vaikutus inflaatioon neutralisoituu. Inflaatio lähtee kuitenkin nosuun, kun rahat otetaan tyynyjen alta pois ja laitetaan kiertoon. Maailman historiassa on ollut enennekin aikoja jolloin rahaa on ensin painettu, mutta inflaatio on tullut vasta myöhemmin. Esimerkkinä on Saksan ensimmäisen maailmansodan sotatoimien rahoittaminen rahan painamisella ja jälkikäteen koettu hyperinflaatio. Kysymys vain kuuluu, milloin rahat laitetaan kiertoon?? Siksi nykyinen osakkeiden arvostustaso perustuu epärealistisiin odotuksiin inflaatiosta!!

***

On vaikeaa sanoa tuleeko tästä pitkä konsolidaatiovaihe vai laskevatko osakkeiden hinnat tehden arvostustason jälleen houkuttelevammaksi. En kuitenkaan liian ruusuista tulevaisuuden kuvaa osakkeiden tulevaisuuden arvoista tekisi ja varautuisin reippaasti huonoonkin skenaarioon.

Osakemarkkinoilla on nyt nähty miltei 3 kk kestänyt nousu. Nousun vahvimmat selittäjät ovat olleet alhainen korkotaso ja merkit talouden käänteestä. Näistä ensimmäinen on antanut tukea osakkeiden korkealle arvostustasolle, kun taas jälkimmäinen on varmaankin vaikuttanut positiivisesti sijoittajasentimenttiin.

Onko osakemarkkinoiden arvostustaso sitten järkevä? Oman näkemykseni mukaan tämä ei todellakaan ole tilanne ja viimeisen 3 kuukauden aikana tuulitakkeihin on puhallettu litrakaupalla ilmaa.Uskon edelleenkin, kuten tämän artikkelisarjan alussa, että talous kääntyy julkisen sektorin elvytyksen avulla nousuun, mutta se ei välttämättä tarkoita, että osakkeiden arvot nousevat. Elvytykseen käytetyt rahat pitää aina joskus maksaa takaisin ja tämä on asia, joka on väistämätöntä. Näen osakemarkkinoiden kehitykselle monia negatiivisiä tekijöitä, joista ensimmäiset perustuvat yritysten tuloksien ennennäkemättömään ja räjähdysmäiseen romahtamiseen (täältä näet graafin). Tästä seuraa kaksi negatiivista johtopäätöstä:

(1) Tänä vuonna oli vielä ok osingot, mutta ensi vuonna ei ole paljoa mistä maksaa. Tämä taas tulee vaikuttamaan negatiivisesti sentimettiin ja hyvin mahdollisesti alentaa osakkeiden arvostustasoja.

(2) Yritysten tulostaso on menettänyt persistenssin ja edelliselle tasolle ei tulla palaamaan pitkään aikaan. Täten myös pidän Shillerin liukuvaa P/E lukua harhaanjohtavana, koska se kuvaa mennyttä aikaa.On vaikea sanoa mille tasolle yritysten tulokset stabilisoituvat, kun kasvu lähtee käyntiin, mutta hyvin todennäköisesti taso ei ole lähelläkään sitä, johon totuttiin ennen vuotta 2008. Viimeisen nouskauden aikana esim. USA alensi veroja ja kulutti rahaa, ja täten otti myös velkaa.Suhdannepolitiika oli siis expansiivista täysin väärässä kohtaa. Lisäksi amerikkalaiset kuluttajat ovat eläneet veleksi viimeiset parikymmentä vuotta, joka ei todennäköisesti enään jatku. Seuraavan nousukauden aikana tämän maailman suurimman talouden tilanne tulee olemaan aivan erilainen, koska tällä kertaa, toisin kuin edellisillä kerralla, sen on pakko maksaa velkaa jo pois (tässä graafi USAn velan kasvusta)… Jossainhan menee raja??

***

Huonon tulostason lisäksi inflaatio tulee todennäköisesti nousemaan ja se myös nostaa korkoja.1930-luvulla USAssa koettiin kaksi erinäistä taantumaa, joiden välissä oli kasvun kausi vuosina 1933-1936, mutta kasvu menetti merkityksensä inflaation vuoksi. Shillerin tekemästä aineistosta voidaan myös havaita, että korkotason ollessa korkea osakkeiden arvostustaso on matala ja toisinpäin. Tällä hetkellä pitkät korot ovat itseasiassa historiallisen alhaisella tasolla, joten laskuvaraa on niukasti, mutta nousuvaraa sitäkin enemmän. Korkojen noustessa osakkeet eivät todennäköisesti tule millään kestämään nykyistä arvostustasoa.

Milloin sitten inflaatio lähtee käyntiin vai onko keskuspankkien rahan painaminen ilmainen lounas?

Tässä kohtaa kyse on rahan kiertonopeudesta, joka vastaa rahan tarvetta, ja vaikuttaa inflaatioon kvantiteettiteorian perusteella seuraavasti:

inflaatio =  + rahan kasvu + rahan kiertonopeuden kasvu – tuotannon kasvu

Jos uusi painettu raha (vastaa rahan kasvua) pidetään (vastaa rahan kiertonopeuden laskemista), rahan kasvun vaikutus inflaatioon neutralisoituu. Inflaatio lähtee kuitenkin nosuun, kun rahat otetaan tyynyjen alta pois ja laitetaan kiertoon. Maailman historiassa on ollut enennekin aikoja jolloin rahaa on ensin painettu, mutta inflaatio on tullut vasta myöhemmin. Esimerkkinä on Saksan ensimmäisen maailmansodan sotatoimien rahoittaminen rahan painamisella ja jälkikäteen koettu hyperinflaatio. Kysymys vain kuuluu, milloin rahat laitetaan kiertoon?? Siksi nykyinen osakkeiden arvostustaso perustuu epärealistisiin odotuksiin inflaatiosta!!

***

On vaikeaa sanoa tuleeko tästä pitkä konsolidaatiovaihe vai laskevatko osakkeiden hinnat tehden arvostustason jälleen houkuttelevammaksi. En kuitenkaan liian ruusuista tulevaisuuden kuvaa osakkeiden tulevaisuuden arvoista tekisi ja varautuisin reippaasti huonoonkin skenaarioon.

3 thoughts on “Elpymisen merkkejä, Osa 3

  1. Toinen talouden alamäestä kertova

    Kuvio on USA:n junarahtien volyymi, joka on laskenut kuin lehmän häntä.
    http://ftalphaville.ft.com/blog/2009/06/05/56679/what-recovery/

    Tavarakuljetukset ovat perinteisesti olleet hyvä indikaattori talouden suunnalle. Ne kertovat millaista aktiviteetti on valmistavalla teollisuudella ja rakennusalalla.
     
    Suomessa, kun talous oli puunjalostuspainotteinen, satamien liikennetilastot ja dieselin kulutus kertoivat kaiken talouden suunnasta.
  2. Tässä vielä yksi näkökulma

    Hyvä ja tuore graafi USAn velanotosta löytyy täältä. 1980-luvun alusta lähtien velka on kasvanut ja sen arvioidaan kasvavan huomattavasti aina tuonne 1940-luvun tasoihin asti. Voidaan siis sanoa, että tänä aikana aina kun taantumasta on noustu se on tehty velkarahalla ja kansankapitalistit ovat juhlineet.

    Yksi tärkeä ero 2000-luvun ja 1940-luvun velassa on, jota ei tuossa yllä mainitussa jutussa kerrota, on että 1940-luvun USAn valtion velanottoa rahoittivat sen maan omat kansalaiset ostamalla valtion bondeja. Nyt 1990- ja 2000-luvuilla ulkomaat ovat rahoittaneet USAn velan (mm. Kiina) ja sen kansalaiset ovat myös ottaneet velkaa. 1940-luvulla kansalaisethan taas säästivät ostaessaan valtion bondeja!!

    Johtopäätöksenä siis voidaan sanoa, että viimeisen kolmenkymmenen vuoden talouskehitys kertoo hyvin vähän siitä mitä tuleman pitää.

    Ihmiset ovat vain tunneloituneet ajattelemaan, että taas taantuman jälkeen tulee samanlainen nousukausi kuin ennen.

Comments are closed.

Related Posts