Maatalous- ja metsätieteiden maisteri Katja Lähtinen on Joensuun yliopistossa keväällä 2009 tarkastetussa metsäekonomian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan selvittänyt suomalaisten sahojen tuotannontekijöiden käyttöön liittyvien päätösten vaikutusta yritysten kilpailukykyyn 2000-luvulla. Sahojen tuotannontekijöiksi katsottiin laaja-alaisesti aineelliset resurssit, esimerkiksi raaka-aine ja tuotantolaitteet, sekä useita yrityksen tieto-taitoon liittyviä osa-alueita.

Kansainvälisillä sahatavaramarkkinoilla menestyminen edellyttää yrityksiltä sekä kustannustehokkuutta että kykyä valmistaa tuotteita, joista asiakkaat ovat halukkaita maksamaan mahdollisimman hyvää hintaa. Korkean kustannustason maissa toimiville sahoille on nähty erityisen tärkeäksi edistää asiakaslähtöisyyttä ja siihen liittyvää osaamista, jotta kilpailukyky voidaan turvata. Tutkimuksia sahojen liiketoimintaratkaisujen ja menestyksen välisistä yhteyksistä on kuitenkin toistaiseksi tehty vähän. Tilinpäätöstietoihin perustuvia kilpailukykytutkimuksia on sahateollisuudessa tehty vielä harvemmin.

Sahojen kilpailukykyyn ovat vaikuttaneet merkittävimmin raaka-ainekysymysten, maineen ja palveluiden, yhteistyösuhteiden sekä teknologisen osaamisen arvostaminen liiketoiminnassa. Erityisesti maineesta huolehtimisen, palveluiden tarjonnan sekä yhteistyösuhteiden strateginen merkitys on ollut niitä arvostavilla sahoilla yksiselitteinen.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että sahojen johtajat eivät kaikilta osin tiedostaneet yritystensä hallussa oleviin tuotannontekijöihin liittyviä liiketoimintamahdollisuuksia. Sahajohtajien keskuudessa arvostettiin yleisesti ottaen vähiten esimerkiksi maineeseen ja palveluihin sekä yhteistyöhön liittyviä tekijöitä, vaikka taloudellisten analyysien perusteella näillä voitiin todeta olleen vaikutusta yritysten kilpailukykyyn.

Tilinpäätöstunnusluvuilla mitattujen menestystekijöiden ja sahajohtajien arvostusten väliset erot viittaavat siihen, että yritysten tuotannontekijäpohjaan saattaa liittyä merkittäviä kehittämismahdollisuuksia, joita kaikilta osin ei ole yrityksissä tunnistettu.

Tutkimustulosten mukaan sahojen kilpailukykyä voitaisiin edistää ottamalla huomioon toimialalla yleisesti tärkeiksi tunnistettujen aineellisten tuotannontekijöiden rinnalla nykyistä laajemmin myös yritysten sisäiseen osaamiseen liittyvien tekijöiden liiketaloudelliset mahdollisuudet.

(Kirjoitus perustui Joensuun yliopiston julkaisuun)

Tutkimuksen lisäksi tarvitaan koulutusta. Linkin uutinen koulutuksesta yrittäjiksi puusepänteollisuuden alalle on hyvä uutinen. Ainoa ongelma on siinä, että koulutuksesta ja tutkimuksesta on vielä monen monituisen vuoden ja monen epäonnistumisen reunustama tie uusiin yrityksiin ja niiden työllistävään vaikutukseen.

Jatkuu

 Maatalous- ja metsätieteiden maisteri Katja Lähtinen on Joensuun yliopistossa keväällä 2009 tarkastetussa metsäekonomian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan selvittänyt suomalaisten sahojen tuotannontekijöiden käyttöön liittyvien päätösten vaikutusta yritysten kilpailukykyyn 2000-luvulla. Sahojen tuotannontekijöiksi katsottiin laaja-alaisesti aineelliset resurssit, esimerkiksi raaka-aine ja tuotantolaitteet, sekä useita yrityksen tieto-taitoon liittyviä osa-alueita.

Kansainvälisillä sahatavaramarkkinoilla menestyminen edellyttää yrityksiltä sekä kustannustehokkuutta että kykyä valmistaa tuotteita, joista asiakkaat ovat halukkaita maksamaan mahdollisimman hyvää hintaa. Korkean kustannustason maissa toimiville sahoille on nähty erityisen tärkeäksi edistää asiakaslähtöisyyttä ja siihen liittyvää osaamista, jotta kilpailukyky voidaan turvata. Tutkimuksia sahojen liiketoimintaratkaisujen ja menestyksen välisistä yhteyksistä on kuitenkin toistaiseksi tehty vähän. Tilinpäätöstietoihin perustuvia kilpailukykytutkimuksia on sahateollisuudessa tehty vielä harvemmin.

Sahojen kilpailukykyyn ovat vaikuttaneet merkittävimmin raaka-ainekysymysten, maineen ja palveluiden, yhteistyösuhteiden sekä teknologisen osaamisen arvostaminen liiketoiminnassa. Erityisesti maineesta huolehtimisen, palveluiden tarjonnan sekä yhteistyösuhteiden strateginen merkitys on ollut niitä arvostavilla sahoilla yksiselitteinen.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että sahojen johtajat eivät kaikilta osin tiedostaneet yritystensä hallussa oleviin tuotannontekijöihin liittyviä liiketoimintamahdollisuuksia. Sahajohtajien keskuudessa arvostettiin yleisesti ottaen vähiten esimerkiksi maineeseen ja palveluihin sekä yhteistyöhön liittyviä tekijöitä, vaikka taloudellisten analyysien perusteella näillä voitiin todeta olleen vaikutusta yritysten kilpailukykyyn.

Tilinpäätöstunnusluvuilla mitattujen menestystekijöiden ja sahajohtajien arvostusten väliset erot viittaavat siihen, että yritysten tuotannontekijäpohjaan saattaa liittyä merkittäviä kehittämismahdollisuuksia, joita kaikilta osin ei ole yrityksissä tunnistettu.

Tutkimustulosten mukaan sahojen kilpailukykyä voitaisiin edistää ottamalla huomioon toimialalla yleisesti tärkeiksi tunnistettujen aineellisten tuotannontekijöiden rinnalla nykyistä laajemmin myös yritysten sisäiseen osaamiseen liittyvien tekijöiden liiketaloudelliset mahdollisuudet.

(Kirjoitus perustui Joensuun yliopiston julkaisuun)

Tutkimuksen lisäksi tarvitaan koulutusta. Linkin uutinen koulutuksesta yrittäjiksi puusepänteollisuuden alalle on hyvä uutinen. Ainoa ongelma on siinä, että koulutuksesta ja tutkimuksesta on vielä monen monituisen vuoden ja monen epäonnistumisen reunustama tie uusiin yrityksiin ja niiden työllistävään vaikutukseen.

Jatkuu