Sanan hinta
Mikä on sisällön arvo netissä? Entä painetussa lehdessä?
Jopa lehtikeisari Rupert Murduch on sanonut että median ansaintamalli on rikki, ilmaista sisätöä ei voi olla netissäkään:
We are now in the midst of an epochal debate on the value of content and it is clear to many newspapers that the current model is malfunctioning.
Netissä tekee rahaa lähinnä Google, ei suinkaan sisällöllä.
Moni nettiportaali , esimerkiksi facebook, käynnistettään logiikalla: hankitaan ensin paljon käyttäjiä, ja mietitään sitten miten niillä tehdään rahaa. Ei toimi.
Pohjoismaissa ei taida olla hyvää esimerkkiä toimivasta nettitaloudesta. Pisimmällä nettistrategiassaan on mielestäni norjalainen Schibstedt – konserni. Satsaukset nettiportaaleihin ei silti ole kompensoinut paperilehtien takkuamista – pörssikurssi on sen seurauksena sukeltanut voimakkaasti.
Joitakin merkkejä ns freemium-mallin (eli peruskamaa ilmaiseksi ja paremmat palvelut maksullisiksi) olen havainnut myös talouslehdissä:
- Wall street journal näyttää osan sisällöstä ilmaiseksi. Joistakin näkyy vain otsikot. Satunnaisen surffarin frustraation välttämiseksi nämä on selkeästi merkitty avainlogolla.
- Financial Times on vienyt systeemin fiksusti pidemmälle. Satunnainen surffari näkee perusartikkelit kokonaisuudessaan, mutta korkeintaan kolme kuukaudessa. Rekisteröitymällä (mainospotentiaali!) näet kymmen artsua kuussa. Maksamalla 3.49€/viikko näet kaikki …. paitsi …. suosituimman Lex-kolumnin joka sisältyy 6.3€/viikko maksavaan premium tilaukseen. Paperilehden tilaaja EI SAA nettisisältöä ilmaiseksi, vaan maksaa siitä lisää.
Hyvästä sisällöstä on voitava rahastaa. Näyttäkööt ilmaisportaalit copy&paste uutisia. Verkkoportaali on myös jotakin muuta kuin skannattu kopio paperilehdestä.
Kaiken kaikkiaan: Kannattava nettiportaali on tulossa, kysymys on ainoastaan siitä kuka saa viritettyä ansaintalogiikkansa ensin toimivaan malliin. Pitkällä tähtäimellä paperiteollisuus ja paperilehdet kuihtuvat. Joku tekee rahaa sisällöstä tulevaisuudessakin.
Mikä on sisällön arvo netissä? Entä painetussa lehdessä?
Jopa lehtikeisari Rupert Murduch on sanonut että median ansaintamalli on rikki, ilmaista sisätöä ei voi olla netissäkään:
We are now in the midst of an epochal debate on the value of content and it is clear to many newspapers that the current model is malfunctioning.
Netissä tekee rahaa lähinnä Google, ei suinkaan sisällöllä.
Moni nettiportaali , esimerkiksi facebook, käynnistettään logiikalla: hankitaan ensin paljon käyttäjiä, ja mietitään sitten miten niillä tehdään rahaa. Ei toimi.
Pohjoismaissa ei taida olla hyvää esimerkkiä toimivasta nettitaloudesta. Pisimmällä nettistrategiassaan on mielestäni norjalainen Schibstedt – konserni. Satsaukset nettiportaaleihin ei silti ole kompensoinut paperilehtien takkuamista – pörssikurssi on sen seurauksena sukeltanut voimakkaasti.
Joitakin merkkejä ns freemium-mallin (eli peruskamaa ilmaiseksi ja paremmat palvelut maksullisiksi) olen havainnut myös talouslehdissä:
- Wall street journal näyttää osan sisällöstä ilmaiseksi. Joistakin näkyy vain otsikot. Satunnaisen surffarin frustraation välttämiseksi nämä on selkeästi merkitty avainlogolla.
- Financial Times on vienyt systeemin fiksusti pidemmälle. Satunnainen surffari näkee perusartikkelit kokonaisuudessaan, mutta korkeintaan kolme kuukaudessa. Rekisteröitymällä (mainospotentiaali!) näet kymmen artsua kuussa. Maksamalla 3.49€/viikko näet kaikki …. paitsi …. suosituimman Lex-kolumnin joka sisältyy 6.3€/viikko maksavaan premium tilaukseen. Paperilehden tilaaja EI SAA nettisisältöä ilmaiseksi, vaan maksaa siitä lisää.
Hyvästä sisällöstä on voitava rahastaa. Näyttäkööt ilmaisportaalit copy&paste uutisia. Verkkoportaali on myös jotakin muuta kuin skannattu kopio paperilehdestä.
Kaiken kaikkiaan: Kannattava nettiportaali on tulossa, kysymys on ainoastaan siitä kuka saa viritettyä ansaintalogiikkansa ensin toimivaan malliin. Pitkällä tähtäimellä paperiteollisuus ja paperilehdet kuihtuvat. Joku tekee rahaa sisällöstä tulevaisuudessakin.
Median ansaintalogiikka
Larsin kirjoituksessa on asioita, joita pohditaan lähempänä kuin ns. arvataankaan (vaikka eiköhän se kuitenkin ole arvattavissa
)
T. Juha
Paperi ei vaan kuihdu.
Mutta netistä on hyvää vauhtia tulossa kaatopaikka. Tuo hinnoittelu on se ongelma ja pitkäjänteisyyden puute. Mikäli Piksussa onnistuttaisiin arvaamaan talouden kehitys oikein ja välittämään siitä tieto vaikka Pörssisäätiön kautta niin ehkä kiinnostus lisääntyisi. Jonain päivänä ehkä olisi niin, että otsikot näkisi ilmaiseksi ja jotkin osiot mistä voisi taloudellisesti hyötyä maksaisivat. Siinä kohtaa hinnoittelu olisi tasapainoittelua.
Ajatellaan vaikka KL:n maksullisia osioita. Kannattaisiko hinnat puolittaa mikäli tilaukset kolminkertaistuisivat? Ja mikä seuraus olisi sivujen kävijämääriin.
Nythän KL tarjoaa blogialustan kaikille ja toivoo kävijämäärien kasvavan. Pelkään kehityksen kulkevan toiseen suuntaan. KL:n blogit kulkee kokonaisuutena kohti tuhoaan ja sinne on kasvamassa mielipidetunkio.
jousimies
KL:n blogit
"KL:n blogit kulkee kokonaisuutena kohti tuhoaan ja sinne on kasvamassa mielipidetunkio."
Ei kerrota kenellekään, mutta parhaani mukaan olen skeidaa KL:ään kantanut ja on siellä joku yli 60-vuotias apupoika ollut omastakin takaa.
T. Juha
Tunnustan osallisuuteni
blogiskeidan tuottamiseen. Tosin siivosin jälkeni kans. Tai paremminkin pyysin KL:lää tekemään sen ja tekivätkin. Eiköhän Juha sun juttus olleet niitä kukkia tunkiolla 😉
jousimies
Kiitän.
T. Juha
(Kuten huomaat, näistä administraattorin oikeuksista on hyötyä. Tiedä, vaikka olisin kirjoitanut tuon ylläolevankin
)
Järjen utopiat ja arjen todellisuudet.
Juuri sopivasti kirjahyllyssä vastaan tuli Tarja Cronbergin 1985 kirjoittama teos: Työ, aika ja asuminen tietoyhteiskunnassa.
Siinä on nyt jälkiviisaana nähtävissä samankaltainen vastakkainasettelu noiden järjen utopioiden ja arjen realiteettien kanssa. On uskottu, että käytettävissä olevalla uudella tekniikalla saadaan ihmiset valistuksen pariin kun taas todellisuus on ollut viihteen ja hömpän lisääntyminen.
Jostain syytä Rupert Murduchilla, Lars Stormbomilla ja myös minulla on sellainen käsitys, että ihmiset olisivat kiinnostuneet uutisista, informaatiosta ja tiedosta. Ja kuvitelma, että joku olisi vielä valmis maksamaan noista. Todellisuuden toki tiedämme: ihmisten enemmistöä kiinnostaa viihde, väkivalta, urheilu ja muut yhdentekevät sensaatiot – niistä ollaan valmiit maksamaan.
Katsokaa vaikka Piraattipuoluetta: He haluavat kaikki järkevän ja hyödyllisen ilmaiseksi kun taas ovat valmiit maksamaan peleistä ja elämyksistä.
Sinänsä Cronbergin vuoden 1985 tietoyhteiskuntakirjoissa oli ohimennen kuvattu myös internetin mukana toteutunut tietoyhteiskunnan puoli (Masudan vapaaehtoiset yhteisöt, Gorzin autonomiset toiminnat/vapaa sektori, käytännön kokeissa haluttomuus maksaa tiedosta mutta tirkistely kelpasi).
Sama kaiku on askelten
Kansan aliarvioiminen
Pekka: Kuka viisas se olikaan joka sanoi että kukaan ei ole köyhtynyt aliarvioimalla kansan älyä….
Pitäisköhän piksuunkin saada urheiluautoarvosteluja kuten di.se ja dn.no sivuille? Sirkushuveja ja unelmia nuorille alfa-uroksille… Näitäköhän siellä oikeasti luetaan eikä niitä asiajuttuja?
Autoista riittäisivät…
mielestäni hyvin autoalan mainokset
T. Juha