Taloutemme on tänä vuonna supistunut ja valtio on ottanut uutta velkaa kuten alla olevasta graafista voimme havaita ja kuten kuuluukin. Talouslamaa on tänä vuonna paikattu velalla ja valtion kulutuksella.

Mutta mitä tapahtuukaan ensi vuonna? Valtio on laatinut vahvasti ekspansiivisen budjetin, josta merkittävä osa katetaan yhä vain lisääntyvällä velanotolla (punainen osa viimeisestä palkista). Onko näin voimakas elvytys enää ensi vuonna aiheellista vai tulevatko valtion suhdannetoimenpiteet, niin kuin talousteoreetikot ovat aina kritisoineet, liian myöhään ja liian voimakkaina?

Bruttokansantuotteemme laskee tänä vuonna voimakkaasti eikä ole näköpiirissä sellaisia voimakkaan talouskasvun vuosia, joiden aikana olisi helppoa maksaa velkaa takaisin. Meidän täytyy tyytyä 2-3% talouskasvuun ja jopa viime vuoden tason saavuttaminen vie pari vuotta. Miten on tässä tilanteessa mahdollista että valtio kasvattaa ensi vuonna menojaan 8% kun katetta menoille ei löydy nyt eikä vähään aikaan. Ensi vuonna olisi ollut parempi sopeuttaa kansantaloutta muuttuneeseen tilanteeseen ja tyytyä kattamaan laman takia pienemmäksi jääviä valtion tuloja velanotolla. Budjettiehdotuksen vahva velkaekspansio on hieman ylimitoitettu reaktio, joka johtaa tilanteeseen nähden tarpeettomaan velkaantumiseen. 

Budjetin loppusumma  (Lähde: valtiovarainministeriö)

Velkaantuminen on perusteltua jos sillä pystytään luomaan uusia tuotannollisia työpaikkoja. Viimeisen vuoden aikana näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Elvytys on valunut ainakin osittain palkankorotuksiin ja tuloerojen kasvuun. Palkat ovat nousseet yli 4% tahtia samaan aikaan kun työpaikkoja on kadonnut ennätysvauhtia. Suomi on viimeisen vuoden aikana astunut harppauksen kohti epätasaisempaa tulonjakoa varsin kivuliaalla tavalla – ihmisiä on joutunut kilometritehtaalle samaan aikaan kun palkat ovat nousseet. Kaikki ei tietenkään ole valtion syytä – palkoista sopivat työmarkkinaosapuolet eikä valtio.

Mutta uskommeko siltikään että valtion toimenpiteillä luodaan ensi vuonna niin paljon uutta työtä että ekspansiivinen budjettipolitiikka olisi perusteltua. Minusta olisi järkevämpää olla luottamatta liikoja – valtion rooli tulisi säilyä kohtuullisena.

Vuoden 2010 budjettiesitys (liite)

Valtion tulot (Lähde: Valtiovarainministeriö)

Valtion menot (Lähde: Valtionvarainministeriö)

Taloutemme on tänä vuonna supistunut ja valtio on ottanut uutta velkaa kuten alla olevasta graafista voimme havaita ja kuten kuuluukin. Talouslamaa on tänä vuonna paikattu velalla ja valtion kulutuksella.

Mutta mitä tapahtuukaan ensi vuonna? Valtio on laatinut vahvasti ekspansiivisen budjetin, josta merkittävä osa katetaan yhä vain lisääntyvällä velanotolla (punainen osa viimeisestä palkista). Onko näin voimakas elvytys enää ensi vuonna aiheellista vai tulevatko valtion suhdannetoimenpiteet, niin kuin talousteoreetikot ovat aina kritisoineet, liian myöhään ja liian voimakkaina?

Bruttokansantuotteemme laskee tänä vuonna voimakkaasti eikä ole näköpiirissä sellaisia voimakkaan talouskasvun vuosia, joiden aikana olisi helppoa maksaa velkaa takaisin. Meidän täytyy tyytyä 2-3% talouskasvuun ja jopa viime vuoden tason saavuttaminen vie pari vuotta. Miten on tässä tilanteessa mahdollista että valtio kasvattaa ensi vuonna menojaan 8% kun katetta menoille ei löydy nyt eikä vähään aikaan. Ensi vuonna olisi ollut parempi sopeuttaa kansantaloutta muuttuneeseen tilanteeseen ja tyytyä kattamaan laman takia pienemmäksi jääviä valtion tuloja velanotolla. Budjettiehdotuksen vahva velkaekspansio on hieman ylimitoitettu reaktio, joka johtaa tilanteeseen nähden tarpeettomaan velkaantumiseen. 

Budjetin loppusumma  (Lähde: valtiovarainministeriö)

Velkaantuminen on perusteltua jos sillä pystytään luomaan uusia tuotannollisia työpaikkoja. Viimeisen vuoden aikana näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Elvytys on valunut ainakin osittain palkankorotuksiin ja tuloerojen kasvuun. Palkat ovat nousseet yli 4% tahtia samaan aikaan kun työpaikkoja on kadonnut ennätysvauhtia. Suomi on viimeisen vuoden aikana astunut harppauksen kohti epätasaisempaa tulonjakoa varsin kivuliaalla tavalla – ihmisiä on joutunut kilometritehtaalle samaan aikaan kun palkat ovat nousseet. Kaikki ei tietenkään ole valtion syytä – palkoista sopivat työmarkkinaosapuolet eikä valtio.

Mutta uskommeko siltikään että valtion toimenpiteillä luodaan ensi vuonna niin paljon uutta työtä että ekspansiivinen budjettipolitiikka olisi perusteltua. Minusta olisi järkevämpää olla luottamatta liikoja – valtion rooli tulisi säilyä kohtuullisena.

Vuoden 2010 budjettiesitys (liite)

Valtion tulot (Lähde: Valtiovarainministeriö)

Valtion menot (Lähde: Valtionvarainministeriö)