Barcelona
Kirjoitusvuorossa Juha Kasanen
Kävin talvilomalla Barcelonassa. Juoksulenkillä upealla rantabulevardilla on aikaa ihmetellä Euroopan menoa. Barcelonan kuhinaa katsellessa tulee vääjäämättä sellainen tunne, että Euroopan rahavirrat kulkevat väärään suuntaan. Kuinka voi olla mahdollista, että tukieurot liikkuvat kylmästä pohjoisesta etelään? Suunnan pitäisi olla arkijärjen mukaan päinvastoin etelästä pohjoiseen.
Barcelonan satamassa on varmaankin sata kertaa enemmän huvijahteja kuin Hangossa parhaaseen kesäaikaan. Monet jahdit ovat sen kokoisia, että Hangon paatit voisi nostaa niiden takakannelle poikittain. Kaupunki kuhisee turisteja. Pelkästään Barcelonassa käyvien turistien määrä on vuosittain noin 7 miljoonaa, mikä on suunnilleen saman verran kuin koko Suomen vuotuinen turistimäärä. Sagrada Familiaan jonottaa joka päivä enemmän innokkaita kirkon katsojia kuin Levin rinteillä on laskettelijoita pääsiäisen sesonkiaikaan. Päivälipun hinta on molemmissa suunnilleen sama.
Barcelonan lentokenttä on yksi Euroopan hienoimmista ja myös Malagan kenttä hohtaa uutuuttaan. Kaikesta näkee, että Barcelonassa on joillakin todella paljon varallisuutta. Sama koskee suurta osaa muutakin Välimeren rannikkoa: upeita rantakaupunkeja, hulppeita huviloita ja loisteliaita linnoja peräjälkeen. Tällaista kuvaa vauraudesta ei synny kun kiertää Suomea, joka on suureksi osaksi pelkkää korpea.
Kuinka entinen siirtomaavalta Espanja voi olla EU-rahojen suuri nettosaaja vuodesta toiseen ja pieni ja köyhä Suomi maksajan paikalla? Rahavirtojen suunta tuntuu perin omituiselta, kun vielä muistetaan että Helsingin vuotuinen keskilämpötila on noin 7 astetta ja suuri osa Suomesta on valtaosan vuotta roudan peitossa.
Suomessa asuu nöyrä, työtä pelkäämätön pakkasen karaisema kansa, joka on tottunut kunnioittamaan auktoriteetteja. Olemmekohan me kuitenkin neuvotelleet itsellemme aika heikot sopimukset? Onhan imartelevaa leikkiä EU-luokan priimusta, mutta kalliiksi se tulee, varsinkin kun siihen ei ole kohta enää varaa.
—
Lue Punaisen mukin blogia.
Kommentit